Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Siperia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1397
Siperia
1390
della ei ole läheskään samaa levenemistä kuin
Venäjällä, sillä S:ssa puuttuvat sen
tärkeimmät edellytykset. Jossain määrin sitä
harjoitetaan Tomskin, Tjumenjin ja Irkutskin tienoilla.
Liikenne kysymyksen ratkaisusta riippuu
S:n tulevaisuus; nykyiset liikenneolot eivät
kykene kirvoittamaan S:aa niistä siteistä, joihin
suunnattomat etäisyydet maailman
liikenneväylistä sen kahlehtivat. Sangen tärkeä merkitys
S:n asuttamisessa on kylläkin S:n radalla,
jolla myöskin on suuri tehtävä kansainvälisessä
matkustaja- ja postiliikenteessä, mutta jota
myöten S:n tärkeimpien tuotteiden on
"mahdoton päästä maailman markkinoille. S:n radan
alkupisteenä on Tseljabinsk Orenburgin
kuverne-mentissa. Tseljabinskista Irkutskiin (3,253 km)
on varsinainen S:n rata (avattu 1896 ja
1899), jonka jatkona Irkutskista Mantsurian
raja-asemalle on Takabaikalin rata (1,519 km;
avattu 1900, paitsi Baikal-järven eteläpään
ympäri kiertävää rataosaa, joka valmistui vasta
1904). S:n ulkopuolella, Kiinan alueella, mutta
ven. hallinnon alaisena rata jatkuu Itä-Kiinan
radan nimisenä Mantsurian halki (1.481 km;
avattu 1903) Pogranitsnoen raja-asemalle, josta
rata ven. alueella jatkuu Vladivostokiin (232
km). Koko rata Tseljabinskista Vladivostokiin
on kaikkiaan 6,485 km, eli n. 500 km pitempi
kuin Polijois-Ameriikan pacific-radat. Se
rakennettiin yksiraiteiseksi, mutta Japanin sodan
aikana huomattiin välttämättömäksi ryhtyä
muuttamaan sitä kaksiraiteiseksi;
Baikal-jär-ven länsipuolisella rataosalla kaksoisraide
valmistui jo 1912. Matka pikajunalla Moskovasta
Vladivostokiin kestää vähän yli 8 1/2
vuorokautta. — Muita tärkeitä ratoja S:ssa on
Us-suri’n rata, joka Vladivostokista vie pohjoiseen
noudattaen Ussuri’n laaksoa Habarovskiin
Amur-joella (778 km; rak. 1897), sekä
Mantsurian menetyksen jälkeen välttämättömäksi
käynyt Amurin rata, joka haarautuen
Takabaikalin radalta (Kuengan asemalta) kulkee
yhdensuuntaisena Amurin kanssa, mutta sotilaallisista
syistä kaukana siitä (jotteivät kiinalaiset
äkki-yllätyksellä sodan puhjetessa voisi rataa
vallata) päättyen Habarovskiin (rak. 1908-14;
1,950 km). — Matkan lyhentämiseksi Pietarista
S:aan matkustettaessa, rakennettiin rata Permin
ja Jekaterinburgin kautta Tjumenjiin, josta sitä
jatketaan Omskiin S:n radalla. Valmistunut 011
myöskin rata Altai-vuoristosta S:n radalle. —
V. 1912 S:ssa oli kaikkiaan 5,817 km
rautateitä, vähemmän pinta-alaan, mutta enemmän
asukasmäärään nähden kuin missään muualla
Venäjän valtakunnassa. — S:n maantiet ovat
sangen alkuperäisessä tilassa; tilasto ilmoitti
1910 S :ssa olleen 115,400 km maanteitä, mutta
niistä vain 3,771 km oli sellaisia, joita soraa
ajamalla tai muutoin on parannettu luonnon
tarjoamaa maantietä paremmiksi. Viertoteitä ei
ollut lainkaan. — S:n tuotteiden
kuljettamiseksi maailman markkinoille olisivat vesitiet
aivan välttämättömät. Luonnon luoma
vesitie-verkko onkin sangen taaja, mutta liikenteen
välittämiselle S:n ja ulkomaiden välillä niillä
tähän asti ei ole ollut, Amuria lukuunottamatta,
juuri minkäänlaista merkitystä, koska ne kaikki,
paitsi Amuria, laskevat Pohjois-Jäämereen. Se
on suurimman osan vuotta jäässä ja kesälläkin
suunnattomat, ajelehtivat ahtojääjoukot ovat
tähän asti tehneet tyhjäksi kaikki yritykset
saada aikaan säännöllinen laivaliikenneyhteys
Euroopasta ja Itä-Aasiasta käsin Pohjois-S:n
suurten jokien suiden kanssa. Koska kuitenkin
säännöllinen, vaikkapa lyhytaikainenkin
vuosittainen liikenneyhteys avaisi S:n
luonnonrikkauksille ainakin osittaisen pääsyn maailman
markkinoille, on varsinkin viime aikoina ponnisteltu
S:n meritien avaamiseksi. Jo 1500-luvun
jälkipuoliskolla Länsi-Euroopasta ja Venäjältä
käsin tehtiin verraten ahkeraan kauppamatkoja
Obin ja Jenisein suille, mutta pääsy sinne
riippui sattumasta, ja vihdoin Venäjän hallitus 1620
toboljskilaisten pyynnöstä kuolemanrangaistuksen
uhalla kielsi tämän kauppatien käyttämisen.
Myöhemmin osaksi kauppalaivat, osaksi tieteell.
retkikunnat ryhtyivät uudelleen tutkimaan ja
käyttämään S:n meritietä, mutta vaikka
Nordenskiöld „Vega"-retkellään totesikin
koillisväylän olemassaolon, ei silti päästy lähemmäksi
säännöllisesti kuljettavan S:n meritien ratkaisua.
Pääsy Obin ja Jenisein suille oli yhä epävarmaa,
etupäässä Kara-meren jääsuhteista riippuva.
Fridtjof Nansen, joka 1913 seurasi norj.-engl.
S :n-kauppayhtiön Jeniseille lähettämää
,,C’or-rect" nimistä alusta tutkiakseen S:n meritien
mahdollisuuksia, tuli kuitenkin siihen
johtopäätökseen, että säännöllinen laivaliikenne Obin ja
Jenisein suille Euroopasta käsin on mahdollinen
parin kuukauden aikana syyskesällä, kunhan vain
hallitus rakentaa langattomia sähkölennätinase
mia reitin varrelle ja varustaa ne lentokoneilla
sekä moottorialuksilla. Näiden hankkimien
tietojen avulla asemat voivat antaa laivoille ohjeita
ahtojäistä vapaiden reittien valitsemisessa. —
Idästä käsin on hallituksen toimesta niinikään
tehty tutkimusretkiä Kolyman ja Lenan suille
suunnattavan liikenteen mahdollisuuksista.
Tulokset eivät ole yhtä lupaavat kuin lännessä. —
Hallituksen taholta on myöskin suunniteltu
Volgan ja Obin vesistöjen kanavalla yhdistämistä.
Tämä toimenpide ei kuitenkaan millään tavalla
voisi korvata S:n meritietä. — S:n
mainitsemisen arvoiset merisatamat ovat Vladivostok
Pietari Suuren-lähden perukassa (pidetään
jäänmurtajilla auki) ja Nikolaevsk Amurin suussa
(jäässä talvella). Edellisessä selvitettiin 1911
ulkomaisessa liikenteessä 1,» milj. rek.-ton. (6,i %
kaikista Venäjän satamissa tapahtuneista
selvityksistä), jälkimäisessä vain 0,i milj. rek.-ton.
— S:n ulkomainen kauppavaihto 1912 oli
arvoltaan 220,5 milj. mk., josta 47 milj. mk. tuli
viennin (suurin osa rautateitse Kiinaan) ja
173 milj. mk. tuonnin (yli puolet Vladivostokin
kautta) osalle. Kaupasta Euroopan Venäjän
rajan poikki (joka on paljoa suurempi
yllämainittuja arvoja) ei ole mitään tilastotietoja.
Sivistys- ja oppilaitokset.
Kansanvalistus on monesta syystä S:ssa vielä alhaisella
tasolla (1897 lukutaitoisia oli 12,s % asukkaista,
vastaten 22,9 % Euroopan Venäjällä), mutta
valistusharrastukset ovat sangen vilkkaat (on esim.
kerätty varat yksityistä tietä yliopiston
perustamiseksi’ Irkutskiin, vaikka hallitukselta ei
saatu lupaa sen avaamiseen). Suuret ansiot siinä
suhteessa on valtiollisilla karkoitetuilla, jotka
suureksi osaksi kuuluvat sivistyneeseen säätyyn.
Korkein sivistyslaitos on Tomskin yliopisto (per.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
