- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1453-1454

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sjundby ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1453 Sjundby

raaat. Pinnanmuodostukseltaan S. on suurimmaksi
osaksi aaltoista kumpumaata (korkein kohta
Gyl-denløves Høj 126 m yi. merenp. on jokseenkin
keskellä saarta), syntynyt hedelmällisestä
moreeni-savesta. Koillisessa, Nordsjællandissa, on
verraten paljon järviä (Årre Sø, Tanskan suurin järvi,
Esrom Se, Fure Sø) ; siellä on myöskin kauniita
metsikköjä. S:n pisin joki, Susaa (82 km),
laskee Svino Bugtiin. Vaikka S. viljavuudessa ei
olekkaan Fynin, Falsterin ja Lollandin veroinen,
on se kuitenkin melkein kokonaan peltoa,
puutarhaa ja niittyä (n. 1/9 on metsää, vain Vioo
kokonaan tuottamatonta) ja tuottaa suuret määrät
karjatalouden tuotteita sekä viljaa y. m. Taaja
rautatieverkko, joka on höyrylauttayhteydessä
Ruotsin sekä naapurisaarien rautateiden kanssa.
S :11a on Tanskan pääkaupunki, Tanskan sivistys-,
teollisuus- ja liike-elämän sekä liikenteen keskus,
Kööpenhamina. — Hallinnollisesti S.
jakaantuu Kööpenhaminaan, Kööpenhaminan,
Frederiksborgs, Holbækin, Sorøn ja Præstøn
amtei-hin. Kirkollisesti nämä amtit (lukuunottamatta
niihin kuuluvia Samsøtä ja Bogøtä) sekä
Born-holmin amti muodostavat S :n
hiippakunnan, johon kirkollisesti lisäksi kuuluvat
Färsaaret, Grönlanti sekä Tanskan siirtomaat
Länsi-Intian saaristossa. E. E. K.

Sjundby [sundby], kaksinaisesti
ratsuvelvolli-nen verosäteri Siuntion pitäjässä Siuntionjoen
varrella n. 2 km Siuntion (Sjundeån)
rautatieasemalta itään, käsittää nyk., paitsi säteriä,
Sun-nanvikin karjatalon ja 14 muuta tilaa, yhteensä
101/2 manttaalia, n. 4,000 ha. Vesimylly ja-saha.
— S. mainitaan jo 1417, jolloin sen omisti Lasse
Skytte. 1500-luvun alussa olivat sen omistajina
Ragvald Jönsinpoika ja Henrik Ragvaldinpoika
(n. s. S:n aatelissukua) sekä Nils Jesperinpoika
(Kruus). Vv. 1555-58 S. oli kuninkaankartano
sekä Inkoon, Siuntion ja Kirkkonummen pitäjät
käsittävän voutikunnan pääpaikka. Senjälkeen se
kuului Jaakko Henrikinpoika Ilästeskolle (k. 1567;
äiti S:n aatelissukua), jonka puolison uuden
naimisen kautta se siirtyi Tott-suvulle (m. m.

(S.H.) Sjundbyn kartano.

-Sjögren 1454

se oli Henrik Tottin ja hänen leskensä Sigrid
Vaasan sekä heidän poikansa Kustaa II
Aadolfin aikuisen sotapäällikön Åke Tottin hallussa).
Klaus Akenpoika Tott, joka 1652 oli saanut
oikeuden nimittää itseään S:n vapaaherraksi (S:n
nimellinen vapaaherrakunta), möi kartanon kohta
sen jälkeen Kristiina kuningattarelle, joka 1654
läänitti sen vapaaherra Gustaf Sparre
Larssonille. N. 1670 S. joutui Ernst Juhana Creutz
vanhemmalle, jonka leski 1695 möi sen eversti
O. W. Löwenille. Viimemainitulta tila siirtyi
169S oston kautta Tuomas Teuterströmille
(aateloitu 1701 nimellä Adlercreutz), häneltä hänen
tyttärensä miehelle O. M. Krebsille ja 1757
everstiluutnantti J. Stålhammarille (puoliso o. s. Krebs).
V. 1772 S. oston kautta tuli jälleen
Adlercreutz-suvun haltuun, jonka omaisuutta se siitä lähtien
on ollut. Nyk. omistaja (1915) maanviljelysneuvos
Tliure W. Lindeberg (puoliso o. s. Adlercreutz).
— Kartanon harmaakivistä rakennetun
päärakennuksen alakerta ja sen alla olevat holvatut
kellarit ovat luultavasti jo 1500-luvulta,
yläkerros on mahdollisesti vasta seur. vuosisadalta.
V. 1723 sattuneen tulipalon jälkeen on rakennus
uusittu. [Arvid Forssman, „Anteckningar rörande
ätten Adlercreutz i Finland" (1913).] A. Es.

Sjundeå ks. S i u n t i o.

Sjählö ks. S e i 1 i.

Själgrund ks. Sälgrund.

Själskär ks. S ä 1 s k ä r.

Sjöberg [sobärj], Erik (1794-1828), ruots.
runoilija (salanimi Vitalis). Köyhästä
kodista lähteneenä S. sai jo varhain kokea elämän
kovuutta ja kärsiä puutetta, jonka lisäksi
rinta-tauti mursi nuorella iällä hänen terveytensä.
Synkkämielisyys, joka seurasi häntä läpi elämän,
painoi leimansa hänen tuotantoonsa. Hänen
en-simäinen runokokoelmansa, ,,Dikter af Vitalis"
(1819), herätti huomiota voimakkaalla
tunne-elä-mällään, joka puhkesi esiin varsinkin
rakkausrunoissa. Seuraavassa kokoelmassa, ,,Senare
dik-ter" (1S20), voi huomata fosforismin vaikutusta,
mutta julkaistessaan 1821 uuden ja lisätyn pai
noksen runojaan S- seisoo täysin itsenäisellä
pohjalla. V. 1825 ilmestyi hänen viimeinen
runokokoelmansa „Nyare dikter af Vitalis". — S. oli
lahjakas runoilija ja käsitteli niinhyvin vakavia
kuin leikillisiä aiheita karussa, toisinaan hieman
huolimattomassa muodossa. Syvällisimpiä ovat
sellaiset surunvoittoiset runot kuin ,,Enslingens
klagan", ,,Den kämpandes sång", ,,Skaldens
tröst", ,,’Till englarne", „Blomsterklagan", „Till
Laura", y. m. Leikillisistä ja satiirisista runoista
ovat parhaita ,,Rustningar tili Ragnarök",
„Amen", y. m. II. Kr-n.

Sjögren [sögrön], Anders Johan
(1794-1855), suom. kielen-, kansatieteen-ja
historiantutkija, synt. Iitin Sitikkalassa toukok. 8 p:nä
1794, yliopp. 1813, fil. maist. 1819, pääsi 1823
Pietarissa kreivi Rumjantsevin suuren kirjaston
hoitajaksi; v:sta 1829 Venäjän historian ja
mui-naistieteen apulaisena, v:sta 1831 ylimääräisenä
akateemikkona (v:sta 1834 sen ohella ulkomaisen
osaston kirjastonhoitajana) sekä v:sta 1844
suo-malais-ugrilaisen ja kaukaasialaisen kieli- ja
kansatieteen varsinaisella akateemikkona Pietarin
tiedeakatemiassa; seur. v. Si nimitettiin myös
saman akatemian kansatieteellisen museon
johtajaksi. — Jo ylioppilaana S. innostui suomen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0757.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free