- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1467-1468

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Skandinaavia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

14(57

Skandinaavien muinaisuskonto

1468

oppinsa Eddan (ks. t.) ensimäisenä osana
(suomeksikin käännetty). Samaan aikaan löydettiin
tämän n. s. suorasanaisen Eddan perustana olleet
jumalaistarulliset laulut, jotka yhdessä
historiallisten laulujen kera muodostavat n. s. runollisen
Eddan. Molempia Eddoja 011 sittemmin käytetty
pääasiallisina aineksina skandinaavilaisen ja
vleisgermaanilaisenkin mytologian esityksissä.
Uudempi tutkimus on kuitenkin yhä enemmän
alkanut näiden ainesten todistuskelpoisuutta
epäillä. Sophus Bugge on osoittanut, että
Balder-taru (ks. Balder) ei ole muuta kuiu runollinen
muunnos kuvausta Kristuksen kuolemasta ja että
Yggdrasill (ks. t.) saarni johtuu Golgatan
ristinpuun ja paratiisin elämänpuun keskiaikaisesta
yhdistelmästä. Elard Hugo ]Meyer on näyttänyt,
mitenkä Eddojen esitys maailman ja ihmisen
luomisesta perustuu raamatullisiin ja
platonilaisiin käsityksiin ja maailmanlopun kuvaus
niinikään katolisen keskiajan mielikuviin. Tarullisissa
Edda-lauluissa on tuskin ainoatakaan, jossa ei
olisi jotakin kristillistä aihetta tai piirrettä.
Toiselta puolen on havaittu, että Edda-laulujen
juma-laismaailmasta melkoisesti eroavat ne tiedot
todellisesta palvonnasta, jota historialliset
muistiinpanot käännytysajalta, nykyisen kansan taikausko,
paikannimet sekä arkeologiset löydöt tarjoavat.

V a i n a j a i n p a 1 v o n t a on skandinaaveilla
yhteinen muiden germaanilaisten ja yleensä
indoeurooppalaisten kanssa. Eräs arabialainen
matkustaja 900-luvulla kuvailee kuolleen
skandinaavilaisen päällikön polttamista laivassaan, johon
oli tuotu osa hänen omaisuuttaan ja elukoitaan
ynnä yksi hänen vaimoistaankin; polttopaikalle
luotiin hautakumpu. Islantilaiset kuvailivat
vai-najainsa asuvan taloa lähellä olevissa kummuissa
ja vuorissa ja veivät näihin sukupyhättöihinsä
uhreja. Siitä johtuu nimitys haugbüi = kummun
asukas. Tavallisin vainajan nimitys Islannissa
on alfr. Siellä samoin kuin Skandinaaviassa
pidettiin vainajain liikkumisaikana joulua, josta
syystä niitä myös mainittiin nimellä jölasveinar
= joulumiehet, Ruotsissa julfolket = joulukansa. —
Kotikonnulle haudatuista vainajista tuli
jord-folket = maanväki, veteen hukkuneista
vatten-clfvor, metsään kuolleista skogselfvor ja vuoreen
kadonneiksi luulluista bergafolket. Siten
paikallistuneilla vainajilla ajateltiin olevan
hallitsijansa, josta samalla tuli paikan haltia : rddandc,
rddare, rdd 1. rd. Semmoisia olivat jordrddande
~ maanhaltia, sjüråd - vedenhaltia, källrdd t.
bäckisräd = lähteen- t. puronhaltia, skeppsrd =
lai-v an haltia, skogsrd1 = metsänhaltia, bergsrddande 1.
backerd - vuorenhaltia ja uudemmalla a jalla
kyrk-rd = kirkonhaltia. Haltiat esiintyivät sekä
mies-että naispuolisina. Sen mukaan niitä
nimitettiinkin: hafsfru = meren emäntä,
sjöjungfru-järven neito, strömkarl = virran mies,
källbäcks-jungfru = lähdepuron neito, skogsfru =
metsän-emäntä, skogsjungfru 1. -nufva = metsänneito.
Erikoisia paikallistuneiden haltiain nimiä
mainittakoon asuntomaanhaltian tomteråd 1. pelkästään
tomte = tonttu, vedenhaltian näck = näkki,
vuoressa eläjän dvärg = kääpiö, rajanvartian rdgubbe
- rajaukko, virvatulena loistavan lyktgubbe =
lyhtvukko, aarteita vartioivan drake =
lohikäärme. Viimemainitun kuviteltiin kulkevan
tähdenlentona ja kantavan tavaroita; sille sukua on
voita kantava bjära = para 1. smörkatt = voikissa.

L u o 11 11 o n p a 1 v o n t a a n siirtyessämme
kohtaamme ensin itämailta kulkeutuneen
auringon-palvonnan, jonka tunnemme pronssikauden
löydöistä (auringonkuva hevosen vetämillä
vaunuilla) sekä lappalaisten lainaamasta uskonnosta.
Indoeurooppalaisille yhteisiä luonnonjumalia on
skandinaavien Ti/r, etelägermaanien Ziu,
kreikkalaisten Zeus. Mutta epävarmaa on. missä
määrin tämä yhteys riippuu yhteisestä perinnöstä.
Tyriä, jolla jo Eddoissa on syrjäytyneen asema,
muistellaan sotaj umalana. Tyristä muistuttaa
vielä nimitys tisdag = tiistai, joka vastaa
roomalaisten Marsin päivää (ransk. mardi) ja on
lainasanana tullut Saksasta Skandinaaviaan. Hänen
nimensä on myös säilynyt tanskalaisissa ja
länsi-norjalaisissa paikannimissä. — Ruotsalaisissa ja
itänorjalaisissa paikannimissä Tyriä vastaa Ullr,
jota Eddoissa on kuvailtu hiihtäjäksi ja
jousi-mieheksi. Hänen asuntopaikkanansa oli Ydalir =
marjakuusilaakso; marjakuusta pidettiin
erityisesti jouseksi kelpaavana puuna. Upsalan
temppelin luona kasvava ikivihreä puu oli nähtävästi
marjakuusi; myös Upsalan lähellä olevan
maan-viljelysopiston nimi Uituna viittaa siihen, että
täällä oli aikanaan hänen pyhä puistonsa. —
Upsalan temppelin sisällä palvotut jumalat Thor,
Freyr ja Odin ovat myöhäisempiä. Vanhin niistä
on vasara kädessä kuvattu ukkosenjumala Thor,
joka tuli Skandinaaviaan ennen ajanlaskumme
alkua saksalaisten kelttiläisiltä lainaamana ja
välittämänä. Hänen äitinsä nimi Fjorgyn on
sama kuin liettualaisten ukkosenjumala Perkunas
ja on tullut idempää. Eurooppaan on ukkosen
palvonta kulkeutunut Vähän-Aasian kautta
Babyloniasta. Koska ukkonen useimmin iskee
tammeen, sai se mainitun nimensä tammesta (lat.
quercus), jota muinaisina aikoina on palvottu
ihmisillekin silloin kelvanneiden terhojensa
tähden. Ukkosjumalalle pyhitetty oli myös pihlaja,
jota niinikään kedelmiensä vuoksi on palvottu;
skandinaavilaisesta pihlajaa merkitsevästä
sanasta johtuu Ukon naisen nimitys Rauni
suomalaisilla. — Myöskin viljavuuden edustajat ovat
Babyloniasta vaeltaneet. V. 204 e. Kr. tuotiin
maaemon palvonta Vähästä-Aasiasta Roomaan, ja
ensimäisellä vuosis. j. Kr. tapaamme Elben
pohjoispuolella asuvilla heimoilla Nerthus
jumalattaren, jota nautojen vetämissä vaunuissa
kuljetettiin ympäri ja lopuksi kylvetettiin.
Nerthuk-sesta johtuu skandinaavilaisten miespuolinen
vaunujumala Njorcfr, joka oli toisen viljavuuden
edustajan Freyr jumalan isä, alkuansa siis äiti.
Freyn palvonta on Tanskan kautta kulkeutunut
Ruotsiin ja sieltä Norjaan ynnä Islantiin.
Niinikään Frevtä, joka etupäässä oli svealaisten
jumala (blåtgud üvia), kuljetettiin vaunuissa.
Samoin kuin Nerthusta miespuolinen, saattoi
naispuolinen pappi Freyn kuvaa ympäri maita.
Upsalan temppelissä oli Freyn kuvalla
tunnusmerkkinä suuri siittimenkuva. Njordin puolisona
mainitaan suksilla hiihtävä ja jousella ampuva
Skadi, joka alkuaan on ollut miespuolinen Ullin
kaltainen jumala. Freyn (= herran) puolisona
esiintyy hänen naispuolinen toisintonimensä
Freya (= rouva). Molemmat avioliitot esitetään
sisarusten välisiksi, mikä johtunee alkuperäisestä
maaemon ja hänen poikansa aviolliseksi
kuvitellusta suhteesta. — Viimeisenä saapui
Skandinaaviaan Öftinn, jolla Upsalan temppelissä oli keihäs

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0764.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free