- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1469-1470

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Skandinaavialainen mytologia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

14G9

Skandinaavilainen mytologia— Skandinaavilaiset kielet

1470

tunnusmerkkinään. Lähtien Rein-virran
alajuoksulta, missä roomalaiskelttiläinen vaikutus oli
tuntuvin, tämä jumaluusolento tuli saksilaisten
ffiaxagcxf) ja tanskalaisten keskuudessa sekä
Etelä-Ruotsissa Göötanmaalla (Gautatyr) palvotuksi.
Pohjoisempana Ruotsissa ja Norjassa ei Odinin
ynnä n. s. aasain palvonta saanut voitetuksi
vaneiksi nimitettyjen Njordin ja Freyn
palvontaa. Skandinaaviaan saapuessaan Odin toi
mukanaan ja sai siellä lisää kristillisen ylijumalan
piirteitä (ks. Odin). Myös Odinin puoliso Frigg
(= rouva), joka hänen kerallaan saapui
Skandinaaviaan, on Neitsyt Mariasta saanut vaikutusta.
Kristillinen on myös Odiniin liittyvä mielikuva
Valhallasta, johon taisteluissa kaatuneet
pääsivät ikuista iloa nauttimaan, kotona kuolleiden
jäädessä entiseen, kaikille yhteiseen Heliin
(= Manalaan), mikä sittemmin sai samannimisen
persoonallisen haltiansa.

Runollisista jumaluusolennoista, joiden
palvonnasta ei ole mitään todisteita, Balder = herra,
kuten mainittu, ei ole muu kuin Kristuksen
jäljennös; hänen surmaajansa sokea Ho<fr (-
taistelu) on keskiajalla sokeaksi kuvailtu sotamies,
joka pisti Kristusta keihäällä kylkeen. Aasain
asunnon vartia Heimdallr (= yli maailman
loistava), jolle omistetaan miekka sekä torvi, millä
hän ilmoittaa maailman tuhon tulon, muistuttaa
sekä sitä enkeliä, joka vartioi paratiisia miekka
kädessä, että niitä enkelejä, jotka viimeisellä
tuomiolla puhaltavat pasuunaa. Runouden edustaja
Bragi ei ole muuta kuin vanhin tunnettu isl.
runoilija jumalaksi korotettuna, ja hänen
puolisonsa Idunn (= uudistus) on pelkän runollisen
mielikuvituksen muodostama.

Pahuuden edustaja Eddoissa on Loki
(ks. t.) jumala, kristillisen paholaisen mukaan
muodostettu alkuperäisemmästä tulenjumalasta,
jommoisena hänet kansanusko Skandinaaviassa
on säilyttänyt. Hyvän ja pahan vastakohtaisuus
on Iraanista kulkeutunut, juutalaisuuden ja
kristinuskon välittämä käsite.

[J. Grimm, „Die deutsche Mythologie" (1835);
H. Petersen, ,,Om Nordboernas gudedyrkelse og
gudetro i hedenold" (1876); S. Bugge, „Studier
over de nordiske Gude- og Helte.sagns
Oprin-delse" (1881-89); E. H. Meyer, „Völuspa" (1889),
sama, „Die Eddische Kosmogonie" (1891), sama,
..Germanische Mythologie" (1891), sama,
,,Mythologie der Germanen" (1903); W. Golther,
„Hand-buch der germanischen Mythologie" (1895), sama,
.,Religion und Mythus der Germanen" (1909) ;
E. Mogk, ,,Germanische Mythologie" (1898;
Sammlung Göschen 1906); R. M. Meyer,
„Altger-manische Religionsgeschichte" (1910; Kaarle
Krohnin arvostelema Göttingisclie gelehrte
An-zeigen’issa 1912, n:o 4); K. Heim,
„Altgerma-nische Religionsgeschichte" I (1913); A. Olrik.
„Om Ragnarök" (1902 ja 1914); M. Olsen.
„He-denske kultminder i norske stednavne" I (1915).]

K. K.

Skandinaavilainen mytologia ks.
Skandinaavi an muinaisuskonto.

Skandinaavilainen rahasopimus, Ruotsin.
Norjan ja Tanskan välinen sopimus yhteisestä
kultaan perustuvasta rahajärjestelmästä; sen
tekivät ensin keskenään Tanska ja Ruotsi 27 p.
tcukok. 1873; lisäsopimuksella 16 p. lokak. 1875 sen
määräykset ulotettiin myöskin Norjaan. J. F.

Skandinaavilaiset kielet on yhteisnimitys
niille germ. kielille, joita puhutaan ja on puhuttu
Skandinaaviassa ja niissä Skandinaavian
ulkopuolella olevissa seuduissa, jotka sieltä ovat
saaneet asukkaansa. Näiden kielten alue käsittää
nykyään: Ruotsin (paitsi pohjoisimpia osia),
osia Suomen etelä- ja länsirannikosta ja
saaristosta sekä Ahvenanmaan, pienen osan Viron
rannikosta sekä osia Viron ja Liivinmaan
saaristosta ynnä Gammelsvenskbyn kylän
Etelä-Venäjällä, Norjan (paitsi pohjoisia osia),
Tanskan ynnä Islannin ja pienen osan Grönlantia,
Sles-vigin pohjoisen osan sekä useita skand.
uudisasutuksia Ameriikassa ja Austraaliassakin.
Germaanien ikää Skandinaaviassa ei voida
varmuudella määrätä, mutta mahdollista on, että
heidän esi-isiään siellä on asunut jo n. s. nuoremman
kivikauden alusta (n. 5:nnestä vuosituhannesta
e. Kr.). S:n k:n kehitysmuodosta e. Kr. ei ole
olemassa minkäänlaisia muistomerkkejä, mutta
siitä suurissa piirteissä yhdenlaisesta kielestä, jota
skand. kielialueella puhuttiin kristillisen
ajanlaskun ensi vuosisadoilla aina viikinkiaikaan
saakka, n. s. skandinaavilaisesta
alkukielestä, saamme jo verrattain täydellisen
käsityksen. Vanhin lähde tämän kielimuodon
tuntemiseksi ovat lukuisat suomen ja lapin
kielissä säilyneet lainasanat, joista vanhimmat ovat
näihin kieliin tulleet jo ajanlaskumme
ensimäi-sinä vuosisatoina (ehkäpä jo vähän
aikaisemminkin). Ne ovat enimmäkseen n. s. sivistyssanoja,
ja kielihistoriallisen merkityksensä ohella ne sen
kautta luovat valoa suomalaisten tämänaikuisiin
sivistysoloihin. Sangen vaillinaisen kuvan skand.
alkukielen luonteesta antavat kuitenkin nämä
lainasanat. Paljon tärkeämpi lähde siinä
suhteessa on tämän ajan riimukirjoituksissa (ks. t.).
Jo ajanlaskumme ensimäisinä vuosisatoina oli
näet tämä kirjoitus tullut skandinaaveille
tunne-tuksi, ja kyseessä olevan kielimuodon aikuisia
riimupiirroksia on löydetty noin satakunta,
joista kuitenkin vain toinen puoli kielellisessä
suhteessa on tärkeä. Nämäkin ovat hyvin lyhyitä;
pisin on Tunen hautakiven piirros (Norjassa),
joka sisältää 16 sanaa. Ne antavat kuitenkin
skand. alkukielen luonteesta verrattain selvän
kuvan. Tämä kieli osoittaa useita yhtäläisyyksiä
gootin kielen kanssa, minkätähden näitä kie
liä ennen nimitettiin ,,itägermaanilaisiksi"
erotukseksi muista germ. kielistä, n. s.
„länsi-germaanilaisista". Kuitenkin ovat eroavaisuudet
skand. alkukielen ja gootin kielen välillä paljoa
suuremmat kuin yhtäläisyydet. Jo viikinkiajan
alussa (800-luvun alkupuolella) ovat skand.
alkukielessä jo aikaisemmin riimupiirroksissa
esiintyvät murteelliset eroavaisuudet käyneet niin
suuriksi, että syystä voidaan puhua ainakin
kahdesta skand. kielestä: tanskan-ruotsin kielestä
ja norjan kielestä. Kuitenkin olivat
yhtäläisyydet vielä siksi kouraantuntuvia, että
skandinaavilaiset itse nimittivät kieltänsä yhteisellä
nimityksellä dorisk tunga (s. o. tanskan kieli).
Viikinkiajan kuluessa kielen kehitys käy nopeasti,
joten v:n 1000 paikoilla jo on olemassa neljä skand.
kieltä: norjan, islannin, tanskan ja ruotsinkieli.
Kuitenkin on vielä kauan suuria yhtäläisyyksiä
huomattavissa toiselta puolen norjan ja islannin
kielessä (n. s. länsiskand. kielissä) sekä toiselta
puolen tanskan ja ruotsin kielessä (itäskand. kie-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0765.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free