- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1517-1518

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Slowacki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1517

Slowacki

1518

vuosis. suurmääriläiseen valtakuntaan, jonka
unkarilaiset kukistivat lopullisesti 905. V. 1031
Morava- 1. March-joen itäpuolella oleva osa
entistä suurmääriläistä valtakuntaa joutui
lopullisesti Unkarin kruunun haltuun ja mainitun
joen länsipuolella oleva maa, nyk. Määri jäi
Böömin yhteyteen. Sen sijaan että Määrin
slaavilainen väestö tämän jälkeen on ollut
katkeamattomissa kosketuksissa tsekkiläisten kanssa
ja elänyt heidän kanssaan samaa kansallista
elämää, ovat Unkarin yhteyteen jääneet s.
vähitellen muodostuneet omaksi, tsekkiläisistä
eroavaksi kansallisuudeksi. Pitkän aikaa he kyllä
käyttivät samaa kirjakieltä kuin tsekkiläisetkin
ja henkistä yhteyttä ylläpiti varsinkin se
uskonnollinen liike, jonka keskustana olivat n. s.
böömiläiset 1. määriläiset veljet. Se saikin
paljon kannattajia s:n joukossa. Saattaapa sanoa,
että juuri heidän keskuudessaan Unkarissa
vallinneen suuremman kirkollisen suvaitsevaisuuden
suojassa säilyi osa tuon merkillisen liikkeen
edustamaa elinvoimaa ja palasi taas 19:nnen
vuosis. alkupuolella takaisin tsekkiläisten hyväksi.
Näiden suuret kansalliset herättäjät olivat näet
slovaakkilaista alkuperää ja böömiläisten
veljesten jälkeläisiä. Mutta 18:nnen vuosis. lopulta,
jolloin s. muodostivat oman kirjakielen, alkaa
slovaakkilainen kansallisuus yhä enemmän käydä
omia teitään. 1840-luvulla alkoi vilkas
sivistys-harrastus ja panslavismiin pyrkivä kansallinen
liike. Sen keskustana oli 1862 perustettu
kirjallisuus- ja kulttuuriseura „Matica"
Turöcz-Szent-Märtonin kaupungissa. Se ei kuitenkaan
saanut kauaa vapaasti toimia. V. 1874 Unkarin
hallitus ryhtyi ankariin toimenpiteihin s:n
sivistyslaitoksia vastaan, syyttäen niitä
panslavisti-sesta Unkarin valtiota vastaan tähdätystä
toiminnasta. Slovaakinkieliset keski- ja muut koulut
suljettiin ja ,,Matica" lakkautettiin. Kaikesta
julkisesta elämästä on slovaakin kieli
syrjäytetty. Kansallisen elämän keskustana on
Turöcz-Szent-Märtonin kaupunki. Siellä on
,,Kansallis-talo", jossa on kirjasto, museo ja teatteri,
kirjallisuusseura ,,Museälna Spolocnost",
slovaakkilainen pankki ja taloudellista elämää edistävät
seurat. Siellä myöskin ilmestyy suurin osa
slo-vaakkilaisia aikakauskirjoja ja sanomalehtiä.
Slovaakkilaisia kouluja ylläpidetään niillä
varoilla, joita Unkarin valtio antaa eri
uskontokuntien välille kunkin eri kansallisuuden kesken
jaeltaviksi. Kansallisuustaistelu unkarilaisten ja
s:n välillä on useassa tilaisuudessa kehittynyt
erittäin kiihkeäksi. — S :eja on lähemmäs 2
miljoonaa, joista n. 70 % on katolisia, vähän yli
20 <y0 protestantteja ja loput uniaatteja. He
lisääntyvät vähemmässä määrässä kuin
unkarilaiset, ja lisäksi tulee melkoisen voimakas
siirtolaisuus. Vaikean toimeentulon takia kuljeskelee
osa s.-eja ansion haussa, käsityöläisinä ja
varsinkin koritavaroiden kaupustelijoina pitkin
Eurooppaa. Heillä on säilynyt paljon
alkuperäistä kansallista, runsaskoristeellinen
savi-teollisuus, vanhanaikuiset kansanpuvut ja runsas
ynnä kaunis kansanrunous. Kansatieteellisesti
mielenkiintoisin osa s:eja on dëtva niminen heimo
Zölyomin (Altsohlin) ympäristössä. S:n
nykyinen nimi on nähtävästi myöhemmin syntynyt;
alkujaan on heilläkin kansallisena nimenä
ollut slaavilaisten yleisnimi slovënin, ja nyt

vieläkin käytetään slovaakkilaisnaisesta sanaa
slovenka. J. J. M.

Slowacki [slova’tski], Juliusz (1809-49),
suuri puol. runoilija, s. 23 p. elok. 1809
Voly-nian Kremenetsissä.
Kodissa olivat kirjalliset
harrastukset ylinnä. Isä, joka
kuoli jo 1814, oli
kirjalli-suudenprofessorina Vil-non yliopistossa ja äiti,
herkkä ja älykäs nainen,
rakasti niinikään
kirjallisuutta. Kokonaan äidin
huomaan jääneenä
saira-loisesta pojasta kehittyi
haaveellinen, ylpeä ja
oikullinen mies. Samaan
aikaan kuin S. kävi
lukiota Vilnossa, oli
Mickie-wicz siellä ylioppilaana
ja huomasi jo silloin S:n
runoilijalahjat. Syvän
vaikutuksen herkkään nuorukaiseen tekivät
Svvedenborgin teokset, joita hän luki erään
toverinsa kanssa. Ylioppilasaikanaan S. tutustui
Byronin runouteen, ja sen vaikutus häneen oli
valtava; hän oli jo luonnonlaatunsa puolesta
vas-taanottoinen tällaiselle maailmaa uhmivalle
runoudelle ja lisäksi se sopi hänen silloiseen,
onnettomasta rakkaudesta johtuneeseen mielialaansa.
Lopetettuaan yliopistolukunsa S. tuli 1829
rahaministeriön virkamieheksi Varsovaan. Siellä
ilmestyi hänen ensimäinen runoelmansa ,,Hugo"
(1830), jossa Mickiewiczin vaikutus on selvästi
huomattavissa. Kapinavuonna 1831 keväällä S.
siirtyi Pariisiin, jossa 1832 julkaisi runojansa
2 osaa. Niihin sisältyivät draamat „Mindo\ve"
ja ,,Maria Stuart", ensimäiset puol.
kirjallisuudessa, joissa ei noudatettu ajan ja paikan
yhteyttä, sekä kaikkea uhmaavia runoelmia. Ne
eivät herättäneet mitään huomiota, arvostelu
vaikeni. Runoilijan katkeruutta lisäsi vielä
väärinymmärryksestä aiheutunut riita Mickiewiczin
kanssa, joka niinikään asui silloin kummankin
vihaamassa Pariisissa, ja S. muutti lopulla
vuotta 1832 Geneveen. Kolmivuotinen olo
Sveitsissä oli onnellisin aika runoilijan elämässä, jota
täällä lämmitti rakkaus puolattareen Marya
Wodzinskiin. V. 1833 hän ,,sinkautti
vaikenevaan kuiluun", kuten liän lausui, 3:nnen osan
runoelmiansa. Sveitsissä hän niinikään kirjoitti
,,Kordyan" nimisen historiallisen näytelmän,
jonka hän julkaisi 1834 nimeään ilmaisematta.
V. 1836 S. lähti Roomaan, jossa hän ystävystyi
runoilija Krasinskin kanssa ja jatkoi vielä sam.
v. matkaansa itämaille asti, Syyriaan ja
Palestiinaan. Itämailta palatessaan hän 1837
pysähtyi Firenzeen. Kiihkein myrskykausi runoilijan
sielussa oli nyt ohitse. Byronin sijalle tuli
Dante. Asetuttuaan v:n 1838 jälkeen Pariisiin
hän vielä sam. v. julkaisi draamallisen
runoelman „Anhelli" ja Puolan muinaistarustosta
saaduille ja etupäässä keksityille aiheille
rakennetun proosadraaman „Balladyna". Niitä
seurasi 1839 runokokoelma, jossa oli m. m. Itämaan
matkalla syntynyt mahtava runoelma ,,Ojciec
zadzumionych" (,,Ruttoisten isä") ja ihana
lemmentarina „W Szwajcaryi". Ikäänkuin
jatkoksi ,,Balladvnaan" tuli toinen historiallinen

J. Slowacki. (S.H.)

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0789.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free