Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sofia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1551
Sofian moskeia—Sofisti
1552
(S.H.) Sofian moskeia.
saan, sopusointuisen valaistuksen.
Maanjäristyksessä 55S uhkarohkean kupolin itäinen osa
sortui, Isidoros nuoremman vahvistamana ja samalla
27’ korottamana S. k. voitiin uudelleen vihkiä
563. Laivaa kiersi toisena kerroksena ja naisille
varattuna lehterit (gynecceum). Rakennusaineena
on tiili, kupolin kannatuskaaren pilarit suurista
kalkkikivipaasista, pylväät porfyyri-, graniitti- ja
verde-antieo monoliitteja, kapiteelit ja listat
valkeata marmoria. Seinät vuorattiiin monivärisillä
marmorilaatoilla, holvit koristettiin kulta- ja
sinipohjaisilla loistavilla mosaiikeilla;
muutenkin oli sisustuksessa ylenmäärin tuhlattu
ambo-neihin, alttareiliin, kandelabereihin y. m. kalliita
aineita, kultaa, hopeata (40,000 naulaa) ja
jalokiviä. Valmiina kirkko tulikin maksamaan
361,000,000 mk., se oli keisarin jokapäiväisen
valvonnan ja huolenpidon esineenä; työssä oli
10,000 miestä. — Konstantinopolin valloituksen
jälkeen 1453 S. k. muutettiin moskeiaksi,
puolikuu tuli ristin sijalle, kirkon yhteen kulmaan,
sittemmin kaikkiin, kohotettiin minareetit,
lattialle levitettiin Mekan Kaabaan päin suunnatut
mattorivit, sisäseinäin kuvakoristus peitettiin
keltaisella kalkkisivelyllä ja seinille kiinnitettiin
suuret, pyöreät (6 m läpimitaten),
viheriäpohjai-set inskriptsionikilvet. U-o N.
Sofian moskeia ks. Sofian kirkko.
Sofiero /soflerüf], Ruotsin leskikuningattaren
Sofian (k. 1913) rakennuttama linna
Etelä-Ruotsissa, Skånessa, Juutinrauman rannalla,
4 km Helsingborgista pohjoiseen.
Sofismi ks. Sofisti.
Sofisti 1. so fi st a (kreik. sophistè’s =
viisastelija) merkitsee nykykielissä epärehellistä
ajattelijaa, joka ovelasti etenkin epämääräisiin
käsitteisiin nojautuvilla sanansaivartelutempuilla
puolustaa huonoa asiaa; sofismi sanalla
tarkoitetaan väärän mielipiteen valetodistelua. Nämä
merkitykset johtuvat n. s. s:ista, muinaisista
valistuksen levittäjistä, jotka alkaen n. vista 440
e. Kr. esiintyivät kreik. maissa kiertävinä
opettajina, kasvattaen nuorisoa ja yleisöä
valtiollista elämää varten puhetaitoa ja yleissivistystä
opettamalla. He joutuivat pian pahaan huutoon,
varsinkin sen kritiikin johdosta, jonka he
sovittivat perinnäisiin arvoihin ja käsitystapoihin,
mutta myös sentakia, että rahasta opettivat
puolustamaan, omasta vakaumuksesta huolimatta,
mitä asiaa tahansa, tarjoten nimenomaan taidon
,,tukea heikkoa asiaa". Heidän todistelutaitonsa,
n. s. dialektiikka tai huonontavassa
merkityksessä eristiikka, sai nimensä siitä
vuoropuhelusta, johon he kietoivat vastustajansa, johtaen
hänet halpamaisilla keinoilla ansoihin. Vaikka
tämän taidon harjoittajat ihmisinä leimattiin
omaatuntoa ja kunniaa vailla oleviksi,
jommoi-sia jotkut ehkä olivatkin, oli heidän toimintansa
kuitenkin apua terävän ja sujuvan
ajattelemisen kehittämisessä, samoinkuin heidän aikansa
ihmeteltävän korkea sivistyskin osaksi oli heidän
ansiotaan. Uudemmat tutkimukset ovat
arvostelleet s:eja paremmiksi kuin se huono maine, mikä
heistä säilyi jälkimaailmalle; todellisuudessa
nauttivat varsinkin ensimäiset ja kuuluisimmat
s:t Protagoras (ks. t.), Gorgias (ks. t.),
Prodikos ja Hippias yleisön suosiota
laajojen tietojensa ja muodonmestaruutensa takia;
heidän esitelmiänsä ihailtiin kilvan
urheiluleik-kien ja runoilijain esitysten kanssa. S:t olivat
ensimäisiä ammattimiehiä oikeus- ja
yhteiskuntatieteen, kieli- ja runo-opin alalla; heidän
yhteiskuntaa muka liajoittava epäilynsä ja kritiikkinsä
olivat ilmaisuja ajan valistussuunnasta, jota
myöskin tapaa sen ajan historioitsijoissa ja
dramatikoissa. S:illa tämä kritiikki kehittyi
niin hyväksyttäviksi väitteiksi kuin että erotus
orjan ja vapaan välillä ei perustu luonnon
järjestykseen, vaan pelkkiin ihmissäädöksiin; ettei
lain eikä moraalin käskyillä itsessään ole ikuista
arvoa eikä pyhyyttä, vaan että ne ovat
satunnaisia. yhdyselämän tarpeisiin sovellutettuja
asetuksia. Lisäksi he levittivät sitä totuutta, että
„iliminen on kaiken mitta" (ks. P r o t a g o r a s),
s. o. että olioiden luullut ominaisuudet ovat
suhteellisia eli johtuvat niiden suhteesta meihin ja
riippuvat omista aistimistamme, eivätkä ole
muuta kuin ilmiöitä, joista varmaa tietoa ei voi
saavuttaa. Näiden ajatuksien kautta joutui tosin
ihminen filosofien harrastusten keskipisteeksi,
mutta seurauksena s: ien epäilyksistä ihmisen
tietokykyyn nähden oli myös se, että he
laiminlöivät syvemmän tutkimisen: sensijaan että
olisivat etsineet totuutta ja hyvettä itse totuuden
ja hyveen takia, lie tyytyivät muodolliseen
sivistykseen, jonka he väittivät auttavan nuorisoa
Sofian kirkon pohjakaava.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
