- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1563-1564

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sokeainkodit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1563

Sokea pilkku—Sokeri

1564

sokeita 9(10 miespuolta ja 1,397 naispuolta 1.
yhteensä 2,298. Niistä oli 0-9 vuotiaita 3G ja 10-19
v :n ikäisiä 143. 100,000 asukasta kohti oli 87
sokeaa. Vastaava luku oli Ruotsissa samaan
aikaan 83, Norjassa 86 ja Tanskassa 53. — 19
:n-nen vuosis. kuluessa on sokeain opetusasia
suurin askelin edistynyt. Kuluvan vuosisadan
alkaessa oli erilaisia sokeainlaitoksia Afrikassa 1,
Aasiassa 9, Ameriikassa 58, Austraaliassa 8 ja
Euroopassa 409. Euroopan eri maista on ensi
sijalla Iso-Britannia, jossa oli 137 laitosta.
Sen-jiilkeen seuraavat Saksa (82), Venäjä (37), Ranska
(28), Itävalta-Unkari (28) j. n. e. K. S :lä.

Sokea pilkku, jota myös ensimäisen
kiivailijansa (1665) mukaan sanotaan Mariotten (ks. t.)
s:ksi p:ksi, on se kohta näköpiirissä, mikä
vastaa näköhermonpäätä (papilla nervi optici). Tämä
valoa tajuamaton osa silmänpohjaa on 1 Vs mm:n
läpimittainen ja on näköpiirissä niin suuri, että
se 2 111:11 päässä peittää ihmisen pään kokoisen
alan. Helposti voi s:n p:n havaita, jos esim.
vasenta silmää ummessa pitäen, oikealla
tarkastaa valkoiselle paperille tehtyä, pientä
tähystys-pistettä t. ristiä 25 cm:n päästä, silloin ei näe
samalle paperille 11. 7 cm:n päähän, suoraan
oikealle edellisestä piirrettyä, n. 1 1/2 cm :n
läpimittaista mustaa pyöreätä pilkkua ellei paperia
loitonna tahi lähennä. S. p. laajenee muutamissa
silmätaudeissa. A. W:ra.

Sokeri (sanskr. sarkani, aral), sakkar; kreik.
sakkhar t. sakkharon = bamburuovon nivelistä
valuva mehu; kesk. lat. saccharum), yleinen
nimitys määrätylle ryhmälle hiilihydraatteja (ks. t.).
Kemiallisesti katsoen s.-lajit ovat moniarvoisten
alkoholien monoaldehydejä tai ketoneja tahi
viimemainittujen anhydrisoitumistuloksia. S:ksi
nimitetään välistä muitakin makealta maistuvia
aineita (ks. Lyijysokeri). S.-lajien yleinen
kaava on CnH2n On. Kokoomukseen ja
ominaisuuksiin nähden jaetaan s.-lajit kolmeen
ryhmään: monosakkaridit (yksinkertaiset s.-lajit),
disakkaridit ja polysakkaridit. Monosakkaridit
jaetaan molekylien hiiliatomien luvun mukaan
eri ryhmiin. Triooseja ovat glyseriinistä johtuva
glyseroosi ja dioksiasetoni. Tetrooseista
mainittakoon ervtroosi. Tärkeimmät pentooseista ovat
arabinoosi, ksyloosi. riboosi ja rhamnoosi (vrt.
Pentoosi). Suurin osa yksinkertaisia s.-lajeja
kuuluu heksoosien ryhmään, jonka yleisenä
kaavana on C8H1206. Näitä on m. m. rypälesokeri,
mannoosi, galaktoosi, jotka ovat 11. s. aldooseja 1.
monoaldehydejä sekä hedelmäsokeri, sorboosi ja
akroosi, jotka ovat ketooseja. Kukin heksoosi voi
esiintyä 3:ssa isomerisessa muodossa, optillisesti
oikealle kiertävänä, vasemmalle kiertävänä tai
inaktiivisena (rasemisena). Ainoastaan pentoosit ja
heksoosit ovat luonnontuotteita, muut ovat kem.
synteesin tuotteita, Kiliani-Fiseherin menetelmän
mukaan valmistettuja. Sellaisia ovat m. m. ne.
joiden molekylissä 011 enempi kuin 6 hiiliatomia,
esim. heptoosit, oktoosit ja nonoosit.
Disakkaridit ovat muodostuneet siten, että kahdesta
hek-soosimolekylistä poistuu molekvli vettä.
Happojen tai kemiallisten fermenttien vaikutuksesta ne
hajaantuvat hvdrolyyttisesti muodostaen
heksoo-seja. Disakkaridien yleinen kaava on C12II02O11.
Tärkeimmät niistä ovat tavallinen s. 1.
ruokosokeri 1. sakkaroosi, maitosokeri (ks. t.) ja
mallas-sokeri (ks. Maltoosi). Raffinoosi 1. melitoosi,

joka esiintyy valkojuurikasmelassissa, on
trisak-karidi. Polysakkaridit ovat muodostuneet
raono-sakkaridimolekyleistä anhydrisoitumalla. Niitä
ovat m. m. tärkkelys, dekstriini. y. m., jotka
oikeastaan eivät enää kuulu tavallisiin s.-lajeihin.
— S.-lajit ovat värittömiä, joko kiteytyviä tai
siirappimaisia, veteen helposti, alkoholiin
vaikeasti liukenevia, makeita aineita. Niiden
vesiliuokset ovat optillisesti aktiivisia (vrt. P o 1 a r
i-s a t s i o n i). Tätä ominaisuutta käytetään
sokeri-määräyksiä tehdessä (ks. Sakkarimetria).
S.-lajit voidaan pelkistää alkoholeiksi. Niillä
on useimmilla pelkistävä vaikutus (ks. F e
h-1 i n g ja Sakkarimetria). Hapetettaessa
ne muuttuvat hapoiksi. Yhtyvät syaanivetyyn,
syaanihydriineiksi, muodostavat
fenylihydratsii-nin kera hydratsoneja ja osatsoneja, joita
tutkittaessa käytetään karakterisoimaan eri s.-lajeja.
Emäksien kera disakkaridit muodostavat n. s.
sakkaraatteja. Tavallinen s., ruoko-s. 1. putki-s.,
C12H22O11, esiintyy, kuten muutkin sokerilajit,
yleisesti kasvien solunesteessä. Suurissa määrin
on sitä. s.-ruovossa (Saccharum officinarum),
s.-hirssissä (Andropogon saccharatum) ja
s.-vaahterassa (Acer saccharinum) sekä
s.-(valko-)juurikkaassa (Bela vulgaris), ynnä muutamissa
palmuissa.

Uusimpien tutkimusten mukaan ruoko-s.
muodostuu lehtien peruskudoksessa, jossa ensin
syntyy rypäle- ja hedelmäsokeria. Nämä yhtyvät
ent-symien vaikutuksesta ruoko-s :ksi. Useiden
puiden nesteet ovat s :n-pitoisia, esim.
koivunmah-lassa on s:ia, samoin 011 sitä useiden kukkien
mesiäisissä ja monissa hedelmissä.

Ruoko-s :n liukenevaisuutta veteen eri
lämpötiloissa osoittaa seuraava taulu :

°c Vetlit % Sokeria °/o Sokeria 100 osaa vettä kohti
0 35,82 64.18 179
1 35,69 64.31 180
10 34,42 65.58 190
20 32.91 67,09 204
30 31.30 68,70 219
40 29,58 70,42 238

50 27,75 72,25 260

60 25.8» 74.18 287

70 23,48 76,2» 320

80 21.64 78,36 362

90 19.3» 80.61 415

100 17.03 82.97 487

Ruoko-s. muodostaa hitaasti kiteytyessään
suuria prismanmuotoisia kiteitä, jotka tav.
värjätään poltetulla s :11a (kandi-s.). Ruoko-s. sulaa
160° :ssa ja muuttuu kovemmin kuumennettaessa
ruskeaksi massaksi, karamelliksi. Se on
optillisesti oikealle vääntävä. Fehlingin liuosta se
ei pelkistä ennenkuin se invertoidaan esim.
hapoilla, jolloin muodostuu invertti-s :ia (=
rypäle-s:ia -f- hedelmä-s:ia). Se ei myöskään joudu
al-koholikäymiseen ennen hajaantumistaan
rvpäle-s:ksi ja hedelmä-s :ksi. Hiivasienien invertiini
saa hajaantumisen aikaan ja silloin vasta voi
s.-liuos käydä muodostaen alkoholia ja hiilihappoa.
Se liukenee helposti veteen erittäinkin
lämmitettäessä. Om.-p. on n. 1,58. Muodostaa teknillisesti
tärkeitä sakkaraatteja kalkin, baryvtin ja
stron-tiaanin kanssa. Typpihappo hapettaa sen sokeri-,
viini- ja oksaalihapoksi. Tavallinen kaupassa
oleva s. sisältää 99,5-99,8% s:ia, loput vettä ja
rnineraaliaineita. S:n ravintoarvo on erittäin
suuri. S:n valmistuksesta ja historiasta ks.
Sokeriteollisuus. S. S.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0812.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free