- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1591-1592

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Solotnik ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1591

Soisten—Solu

1592

paitsi S. on kirjoittanut Puolan häviön historian
ja tutkimuksen Aleksanteri I:n politiikasta.

2. Vladimir Sergejevits S. (1853-1900),
ven. filosofi, edellisen poika. Sai 1874 maisterin
arvon Pietarin yliopistossa väitöskirjallaan
,,Länsimaisen filosofian kriisi". Tuli 1880
tohtoriksi väiteltyään ,,abstraktisten prinsiippien
kritiikistä". Luennoi filosofiaa Moskovan ja Pietarin
korkeakouluissa. Hänen oppinsa on yhdistys
filosofiaa ja teologiaa. Hänen filosofinen systeeminsä
selviää parhaiten teoksista: ,,Luentoja
jumal-ihmisyydestä" ja ,,La Russie et 1’église
univer-selle". Teoksissa ,.Elämän henkiset perustukset"
ja ,,Teokratian historia ja tulevaisuus" hän
esittää kristinuskon perusteita ja Raamatun
historian filosofiaa. Puhuessaan katolisen ja
kreikan-uskoisen maailman eroavaisuuksista S. kehittää
slavofiilien ajatusta Länsi-Euroopan
hajoamistilasta, koettaen osoittaa, että Eurooppa on
uskonnollisen ja siveellisen häviön partaalla, johon on
syynä ateismi. S. oli myös huomattu runoilija,
nän on kirjoittanut runoja m. m. Suomen
luonnosta. Oleskellessaan Suomessa hän seurasi
maamme kansallista heräämistä, joka antoi
hänelle aihetta kirjoittaa tulevaisuudenkuvia
Euroopan kohtalosta. S:n teoksista suomennettu „Neljä
keskustelua". V. J. M-kka.

Soisten [sülstën] ks. Päiväkivi.

Solstitium
sti’-J (lat.), päivänseisaus,
ks. Päivänseisauspisteet.

soltjärvi 1. Soutjärvi (ven. [-geltozersko-liereznaja), kunta Aunuksen läänissä, Petroskoin
piirikunnassa, käsittää Äänisjärven ranta-alueen
Syvärinjoen niskasta alkaen n. 75 km pohjoiseen.
9,330 as. (1905), joista suurin osa
vepsäläisiä. 7 kansakoulua (1905). — Huomattavia
paikkoja: porfyyrilouhos 5 km :n päässä
Soksun kylästä (erinomaista porfyyriä; siitä
m. m. monet Iisakin kirkon sisäiset
kivikoris-teet, Nikolai I:n kuvapatsaan jalusta Pietarissa,
Napoleonin kiviarkku Pariisissa y. m.). —
Tärkeimmät kylät: Himjoki, Kaskesoja (1. Kaskeza),
Toisjoki, Kalajoki, Soltjärvi, Vähäjoki ja Soksu,
kaikki Äänisjärven rannalla.

L. H-nen.

Soltyk, Roman (1791-1843), puol. kenraali,
palveli 1807-13 Varsovan suurherttuakunnan
joukoissa, ottaen m. m. osaa Leipzigin
kansaintaiste-luun, jossa joutui vangiksi. Puolan kapinan
puhjettua 1830 S. määrättiinVeikselin oikealla
rannalla muodostettavan armeian päälliköksi.
Valtiopäivillä hän teki ehdotuksen keisari Nikolain
erottamisesta hallituksesta ja kansan suvereniteetin
julistamisesta. Varsovan puolustuksessa hän
osoitti suurta urhoollisuutta ja vastusti
viimeiseen asti antautumista. Oleskeli sitten Ranskassa,
jossa kirjoitti ,,Précis historique. politique et
militaire de la révolution du 29 novembre" (1833)
ja „Napoléon en 1812" (1836). K. G.

Soltykov
o’fJ. 1. Petr Semenovits
S. (1700-72), kreivi, ven. kenraali, otti osaa
seitsenvuotiseen sotaan voittaen preussilaiset
m. m. Kunersdorfin luona 1759. — 2. N i k [-o-laj Ivanovits S. (1736-1816), ruhtinas,
sotilas. valtiomies, tuli 1783 vastaisen keisarin
Aleksanteri T:n ja suuriruhtinas Konstantinin
kasvattajaksi, 1796 sotamarsalkaksi ja
sotakolle-gin esimieheksi, 1812 valtakunnanneuvoston ja
ministerikomitean esimieheksi, nänen poikansa

Aleksandr (k. 1837) oli jonkun aikaa
ulkoasiainministerinä. J. F.

Solu (lat. cellula, ruots. cell), yleisbiol. ja eläint.,
Virchow in mukaan elämänykseys, sillä
kaikki eliöt ovat rakennetut yhdestä t.
useammasta s:sta ja ne alkavat säännöllisesti elämänsä
yhtenä yksinkertaisena s:na. S :ua on myös
nimitetty alkeisorganis miksi (Bräcke),
ja sitä suuremmalla syyllä kun on saatu selville,
ettei varsinaisia elämänilmauksia ole etsittävä
elimistä sellaisinaan, kuten ennen otaksuttiin,
vaan niistä s:ista, joista elimet ovat
rakennetut-Eritys esim. riippuu siten lopulta rauhasen
varsinaisten rauhas-s:jen toiminnasta. Tosin
elonilmaisut eivät yksinomaan ole sidotut s:ihin
sellaisinaan, vaan ne esiintyvät myös s:jen
väliaineessa ja erilaisissa fibrilleissä, joita ei voi
määritellä varsinaisiksi s:iksi. Olisi senvuoksi
oikeampaa pitää elämän perustana elollista ainesta
yleensä, eikä vain sen elimöitymismuotoa, solua,
mutta koska elollinen aines, olipa se mitä laatua
tahansa, aina johtaa alkuperänsä todellisesta
s:sta, s. o. on s:n tuote, on s:n käsittäminen
alkeisorganismiksi hyvin puolustettavissa. Onpa
menty pitemmällekin ja tahdottu katsoa
elämän-ykseyksiksi s :ssa itsessään tavattavat
jyväs-muodostumat, joten s:n elonilmaisut vain
olisivat näiden jyväsmuodostumain, g r a n u 1 a i n,
toimintojen summa. Koska tietomme
viimemainituista on hyvin epämääräinen, mikä riippuu
siitä, että ne kooltaan ovat mikroskoopissakin
näkyvien kappaleiden äärimäisellä rajalla,
voidaan granulahypoteesi tässä sivuuttaa.

On tuskin mahdollista antaa yleispätevää
määritelmää s:sta, niin vaihtelevia ovat eri s:t sekä
ulkomuodoltaan että toiminnaltaan. S.-käsite on
sitäpaitsi huomattavasti vaihdellut sen ajan
kuluessa, jolloin se on biologiassa esiintynyt.
Schleiden ja S c h vv a n n — joista edellistä,
joskin väärin (ks. S c h 1 e i d e n), on pidetty
kasvi-s:n keksijänä, ja joista jälkimäinen eläintieteen
alalla sai selville elinten kokoonpanon s:ista —
käsittivät s:n koteloksi, jossa oli vieras sisällys.
Erityisesti Schleiden (1838) katsoi s.-ketolla
olevan mitä suurimman merkityksen, kun taas s:n
sisällys ei erikoisesti hänen mielenkiintoaan
herättänyt. S.-tuma ei tosin ollut hänelle
tuntematon, mutta hän näki siinä vain uuden s:n
aiheen ja arveli siis tytär-s:n syntyvän emo-s:n
sisässä. S:n jakautumiseen, jonka jo
aikaisemmat tutkijat olivat huomanneet, Schleiden ei
kiinnittänyt huomiota. Joskaan Schwann (1S39) ei
hyväksynyt Schleidenin kokonaan väärää
käsitystä s:n synnystä, yhtyi hän kuitenkin
pääasiassa tämän oppiin. Vasta vähän myöhemmin
von M ohi (1844) sai selville, että alkulima
oli s:n pääaineosa, ja että ketto usein puuttui;
lisäksi huomattiin ja selitettiin s:n
jakautuminen, ja 1855 Virchow saattoi täydellä syyllä
esittää oppilauseensa „omnis cellula e cellula’
(lat., = jokainen s. [syntyy] s:sta).
Nykyaikaisessa biologiassa s. siis käsitetään rajoitetuksi
määräksi elollista materiaa, joka sisältää kaksi
eri ainesta, alkuliman ja
tuma-aineksen. Jälkimäinen on yleensä selvästi
erilaistunut yhdeksi t. useammaksi tumaksi, jotka
sekä morfologisesta että fysiologisesti ovat
sääntö-peräisessä suhteessa ympäröivään alkulimaan.

Cvtologian 1. solu opin tehtävänä on

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0828.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free