- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1599-1600

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Solu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1593

Solu

1599

valitsee sille tarpeelliset rakennusainekset. Tällä
seikalla on ollut suuri merkitys kemoterapiassa
ja ennen kaikkea E li r 1 i c h on sitä käyttänyt
hyväkseen taistelussa lukuisia mikro-organismien
aiheuttamia tauteja vastaan. Tärkeän tehtävän
assimilatsionissa täyttävät s:n valmistamat n. s.
ent sv m it (ks. Käyte), jotka ravintoaineita
liuottamalla saattavat ne sellaiseen muotoon, että
s. voi ne assimileerata. Entsymit vaikuttavat
tällöin katalysaattoreina, kiihdyttäjinä,
hajoitta-vat kem. yhdistyksiä tulematta itse käytetyiksi
t. esiintymättä lopputuloksien aineosina. Monet
näistä entsymeistä ovat yhteisiä kasvi- ja
eläin-s:ille.

S:n analyyttisessa ja synteettisessä,
hajoitta-vassa ja rakentavassa toiminnassa on s.-limassa
sijaitsevilla granula-muodostumilla tärkeä
merkitys. Niitä tavataan lukuisissa erilaisissa s:issa
ja niiden tehtävä aineenvaihdossa on eräissä
tapauksissa suoranaisesti, kokeiden avulla, voitu
osoittaa. Tällaisia muodostumia ovat
sukupuoliseen ja nuorimpien embryonaalisten kudoksien
mitochondrit, vilkkaasti erittävien
rauhas-s:jen ch rom idit ja hermo-s:jen Nissiin
kappaleet, mainitaksemme vain eläin-s:jen
muutamia tärkeimpiä granuloita.

Kaikki elolliselle aineelle luonteenomaiset
ominaisuudet esiintyvät sopusuhtaisesti kehittyneinä
vain yksisoluisilla, itsenäistä elämää viettävillä
eliöillä. Tosin ne tavataan monisoluisillakin,
mikäli pidetään silmällä koko yksilöitä, mutta ne
ovat näillä jakautuneet eri s.-ryhmien t.
kudosten kesken. S:jen välillä on nim. tapahtunut
työnjako niin, että jotkut s.-ryhmät ovat
erilaistuneet, määrättyä tehtävää suorittamaan,
toiset taas toista. S:ii suorituskyky sen
erikoistehtävässä on täten suuressa määrin lisääntynyt,
mutta tämä ei ole voinut tapahtua s:n muiden
perustoimintojen joutumatta kärsimään t.
kokonaan tukahtumatta. Tästä on ollut seurauksena,
että s. on menettänyt mahdollisuuden itsenäiseen
olemassaoloon ja on tullut riippuvaksi elimistön
muista s:ista. Välttämätön edellytys tällaisen
s.-yhtymän jatkuvalle elossapysymiselle on siis,
että eri s.-ryhmät toimintaansa nähden
täydentävät toisiaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja
suorittavat tehtävänsä kokonaisuuden hyväksi.
Muussa tapauksessa elimistö heti joutuu tuhon
omaksi. Monisoluista eläinorganismia on
tämän-vuoksi nimitetty s.-valtioksi ja sen yksityisiä
s:ja on verrattu valtion alamaisiin.
Alkuperäisellä kehitysasteella sekä embryonaalisen
ruumiin s :t että primitiivisen yhteiskunnan jäsenet
ovat keskenään hyvin samanlaiset, mutta kuta
pitemmälle kehitys jatkuu, sitä enemmän
yksityiset s:t ja vastaavasti eri yksilöt erilaistuvat,
spesialiseerautuvat erikoistehtävänsä mukaisesti.
Molemmissa tapauksissa työnjaonperiaate on
erilaistumisen perustana, ja se saa s:ssa aikaan
suorituskyvyn lisääntymisen, yhteiskunnan
kansalaisissa korkealle kehittyneen ammattitaidon.
Mutta tämä kehityksen yksipuolisuus tekee
samalla s:n, samoinkuin kansalaisen, suuressa
määrin riippuvaksi toisista. Kuitenkin tällaisten
alallaan pitkälle erikoistuneiden yksilöiden
yhtymillä on suuremmat mahdollisuudet pitää
puolensa olemisentaistelussa kuin ryhmillä, joiden
yksilöt ovat säilyttäneet kaikki
elinominaisuu-tensa, mutta eivät ole sanottavasti kehittäneet

mitään erikoista niistä. Tämän osoittaa vertaus
toiselta puolen yksisoluisten ja vain vähän
erilaistuneiden monisoluisten eläinten sekä
luonnonkansojen, toiselta puolen korkealle erilaistuneiden
eläinten ja sivistyskansojen välillä. On selvää,
ettei vertausta ole käsitettävä liian
sananmukaisesti. Ihmisyhteiskunnan yksilöthän eivät ole
läheskään niin riippuvaisia toisistaan kuin elä
vän organismin s:t.

Kysymys, miten s:n erilaistuminen tapahtuu
ja mikä sen aiheuttaa, on vielä hämärän
peitossa. Seuraamalla tarkkaan eri eläinluokkiin
kuuluvien yksilöjen kehitystä munan ensimäisestä
jakautumisesta lähtien on tosin saatu käsitys
ulkonaisista ilmiöistä erilaistumistapahtumassa,
mutta tästä on vielä pitkälti niiden sisäisten
syiden ymmärtämiseen, jotka suuntaavat s:jen
kehityksen eri tahoille. Epäilemättä tämä
riippuu jossain määrin siitä asemasta, joka s :11a on
ei vain suhteessa ulkomaailmaan, vaan myöskin
uaapuri-s :ihin, mutta toisissa tapauksissa s.
jatkaa rataansa aivan riippumatta siitä,
muutetaanko se vaikka toiseen ruumiinosaan. Tällöin
ei siis ulkopuolisilla tekijöillä ole mitään
merkitystä, ja vain sisäiset syyt määräävät s:ii
kohtalon. Eräiden eläimien kaikilla s:illa on vielä
16-soluasteella kyky kehittyä täydellisiksi
yksilöiksi, jos ne eristetään toisistaan, ne eivät
siis vielä ole ehtineet spesialiseerautua
(regu-latsionimunat), kun taas toisilla muodoilla jo
ensimäinen jakautuminen tuottaa erilaisen
prospektiivisen potenssin, erilaisen kehityssuunnan
kummallekin tytär-s:lle (mosaiikkimunat).
Tämäntapaisia kysymyksiä on viime
vuosikymmeninä suurella menestyksellä käsitellyt
kehitys-mekaniikka, yksi nykyaikaisen biologian
tärkeimpiä haaroja. [E. B. Wilson, ,,The cell in
developnient and inheritance" (2:nen pain.; 1900) ;
Th. Boveri, ,,Ergebnisse über die Konstitution
der chroniatischen Substanz des Zellkerns" (19041;
A. Gurwitsch, ,,Morphologie und Biologie der
Zelle" (1904); Prenaud, Bouin et Maillard.
,,Traité d’histologie. Tome 1. Cytologie générale
et spéeiale" (1904); M. Heidenhain, ,,Plasma
und Zelle" (I, 1907; II, 1911); O. Hertwig,
»Allgemeine Biologie" (4:s pain. 1912); M.
Ver-worn, »Allgemeine Physiologie" (6 :s pain. 1915).]

II. F-ey.

Kasvit. Kasvien nuorimmat s:t ovat kokonaan
alkuliman täyttämät, mutta
vähitellen alkaa s.-neste
voittaa alaa esiintyen aluksi
alkulimasäikeiden jakamina
onteloina (kuva 5),
sittemmin yhtenäisenä
keskus-ontelona. Täysikasvuisissa
kasvi-s:issa on niinmuodoin
yleensä laaja, erilaisia
liuoksessa olevia aineita
sisältävän s.-nesteen täyttämä
nesteontelo, jota ohut,
väri-hiukkasia (ks. t.), usein
ärkkelys- ja
valkuaisjyvä-siä y. m. sisältävä
alkulima-kerros verhoaa.
Tyypillisesti on uloinna s.-seinä,
ketto, jonka olemassaolo
ilmeisesti aiheuttaa useita
kasveille tunnusmerkillisiä

(S.H.)

Kuva 5. Kasvisolu. H
so-luketto, P alkulimaa, K
solutuma, h
lehtivihreä-hiukkasia. S solunesteen
täyttämiä onteloita.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0832.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free