- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1619-1620

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Soopeli ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1619

Sophonisbe—Sopimus

1620

mann y. m. Suomeksi on ilmestynyt ,,Antigone",
Kaarlo Forsmanin kääntämänä. E. R-n.

Sophonisbe [-i’-]> oik. Sophoniba,
karthagolaisen sotapäällikön Hasdrubalin tytär,
numidia-laisten kuninkaan Syphaxin puoliso, antautui
Syphaxin tultua roomalaisten vangiksi 203 e. Kr.
Masinissan (ks. t.) vaimoksi, mutta surmasi
itsensä juomalla myrkkyä, kun Scipio vaati
hänenkin luovuttamistaan roomalaisille. S:n kohtaloa
on useasti käsitelty kirjallisuudessa ja
maalaustaiteessa. K. J. H.

Sophron [söphrön], kreik. kirjailija (5:nneltä
vuosis. e. Ivr.), kotoisin Syrakuusasta, vanhemman
mimoksen etevin edustaja, perintätiedon mukaan
tämän kirjallisuudenlajin perustaja. Mimosta
viljeli myös hänen poikansa Ksenarkhos. ks.
M i m o s.

Sopkrosyne [-y’nü] (kreik.), oik.
tervejärki-syys, tav. siveellinen maltti, mielihalujen ja
himojen hillitseminen. E. R-n.

Sopimus, lakit. (lat. contractns, ruots. aftal)
1. välipuhe on kahden tai useamman henkilön
keskeinen yhdenmukainen tahdonilmaus, mistä
syntyy oikeussuhde heidän välilleen. S:n
aikaansaamiseksi vaaditaan vähintään kahden henkilön
toiminta. Yhden henkilön tahdonilmaisu voi
myös oikeustoimena synnyttää oikeussuhteen,
kuten testamentti, mutta sellaista ei katsota
s:ksi. Samaten ei sellainen oikeussuhteita
muodostava auktoritatiivinen tahdonilmaisu kuin
julkisen vallan antama tuomio ole s.
Erotukseksi yksipuolisista oikeustoimista sanotaan s:ia
senvuoksi kaksipuolisiksi oikeustoimiksi.
Vahingon tuottamuksen ohella on s. toinen
oikeusjärjestelmän tuntema päämuoto oikeussuhteiden
syntymiselle ja käytännössä se on edellistä
tärkeämpi. S.-oppi on siten kokonainen laaja ja
tärkeä osa yksityisoikeuden järjestelmää, jonka
jo roomal. oikeus oli kehittänyt varsin pitkälle.
Vaikka s.-opilla on merkitystä muillakin
yksityisoikeuden aloilla, kuten perheoikeudessa (esim.
avioliitto ja kihlaus), rajoittuu se
pääasiallisesti varallisuusoikeuteen. Yleisistä s.-opin
periaatteista puhutaan velvoiteoikeuden yleisessä
osassa. Yksityiskohtaiset säännökset niistä
lukuisista eri s.-tyypeistä, jotka oikeuselämässä ovat
kehittyneet ja vakiintuneet, sisältyvät
velvoiteoikeuden erikoisosaan. Sellaisia tärkeimpiä
s.-tyyppejä ovat kauppa, vaihto, hankinta-s.,
velaksi- ja lainaksianto, talletus-s., panttaus-s.,
vuokra-s., työ- ja palvelus-s., vakuutus-s. ja
takaus-s. S:ia on jo roomalaisoikeuden ajoilta
jaettu käsitteellisesti ryhmiin useita eri
perusteita noudattaen. Sellaisia eri s.-lajeja ovat
määrämuotoiset 1. v e r b a a 1 i-s:t ja
vapaamuotoiset 1. k o n s e n s u a a 1 i-s :t.
Nykyaikaisen oikeuden tuntema sopimuslaji on myös
r e a a 1 i-s., joka syntyy vasta siten, että s:een
sisältyvä suoritus todella tehdään. Reaali-s:ia
ovat esim. velaksianto-, panttaus-,
lainaksianto-ja talletus-s :t. Muista ryhmitysperusteista
mainittakoon suorituksen laatu, mikä saattaa olla
varallisuusesine tai varallisuudenarvoinen työ.
Useimmat s:t kuuluvat edelliseen lajiin. Vaikka
jokainen s. oikeastaan on kaksipuolinen,
käytetään tätä nimitystä tavallisesti vain niistä
s:ista, joissa suoritus tapahtuu kummaltakin
puolelta. Vastakohtana niille ovat
yksipuolisia s:ia ne, joissa vain toinen sopimuskumppani

tekee suorituksen. Edelliseen ryhmään kuuluu
esim. kauppa, jälkimäiseen velaksianto. —
Nykyaikainen oikeus pyrkii mahdollisimman paljon
vapautumaan vanhemmissa oikeusjärjestelmissä
tavattavista erikoisista s.-muodoista ja pitää
periaatteellisesti riittävänä s:n syntymiselle, että
molemminpuolinen yhdenmukainen tahdonilmaisu
on olemassa. Oikeusturvallisuiulen lisäämiseksi
on kotimainen oikeus kuitenkin, kuten yleensä
muutkin oikeusjärjestelmät, säilyttänyt eräitä
tärkeitä sopimustyyppejä varten pakollisia
muotoja. Siten on esim. kiinteistönluovutus-s.
tehtävä kirjallisesti kahden todistajan läsnäollessa.
Tavallista on myös että kaikki tärkeämmät ja
pysyvämmät s:t yleensä laaditaan kirjalliseen
muotoon, koska laajoja ja yksityiskohtaisia
s:ia on suullisen välipuheen varassa mahdotonta
edes muistaa pitkiä aikoja. — Vaikka
nykyaikaisen oikeuden mukaan s:t eivät siten yleensä
olekkaan laadittavat erikoisiin muotoihin,
vaatii oikeusturvallisuus kuitenkin, että jokaisen
s:u tekemisessä, jotta se tulisi päteväksi,
noudatetaan eräitä yleisiä periaatteita. Siten on
kykenevä tekemään pätevän s:n vain
oikeustoimikelpoinen henkilö. Muut oikeushenkilöt, kuten
alaikäiset, mielipuolet ja muut liolhuunalaiset sekä
juridiset henkilöt, voivat tehdä s:ia vain
laillisten edustajien, holhoojien t, elinten kautta.
Rajoitettu sopimuskelpoisuus on aviovaimolla
ja 21:tä v. nuoremmalla mutta 15 :tä v.
vanhemmalla henkilöllä. Sopimuskelpoinenkin
henkilö saattaa joskus tosiasiallisesti olla
kykenemätön tekemään pätevää s:ta, kuten
juopuneessa tilassa ollessaan. Toisin kuin roomal.
oikeuden mukaan voi nykyään myös jokainen
sopimuskelpoinen henkilö tehdä s: ia
välillisesti käyttämällä vapaaehtoista edusmiestä.
Edellytyksenä s: n pätevyydelle on edelleen, että
se on tehty ilman pakkoa, vilppiä ja olennaista
erehdystä sekä että suorituksen esine on yleensä
sellainen oikeusliyödyke, jota oikeusjärjestys
suojaa. Viimemainitussa suhteessa ei esim.
muodollisesti oikea kauppa, joka koskee kiellettyjä
epäsiveellisiä kuvia, ole oikeudellisesti pätevä.
—Milloin s.-kumppanien tahdonilmaisut kussakin
tapauksessa ovat sellaisia, että niiden nojalla on
katsottava pätevä s. syntyneeksi, saattaa
usein silloinkin, kun edellämainitut yleiset
päte-vyysedellytykset ovat olemassa, olla varsin
epätietoista. Ratkaisu riippuu varsinkin siitä,
mihin tahdonilmaisun oikeudellinen pätevyys
periaatteessa perustetaan. Tuossa suhteessa on
nykyaikaisessa tieteisopissa olemassa kaksi
vastakkaista käsitystä, joita tavallisesti sanotaan
tahtoteoriaksi ja luottamus- 1.
ilmaisuteoriaksi. Kun s. kieltämättä
perustuu osallisten yhdenmukaiseen tahdonilmaisuun,
katsoo edellinen teoria, että ratkaisevaa s :n
pätevyydelle on aina, vastaako se todella
asianosaisten tahtoa. Ellei siten ole asianlaita, on s.
epäpätevä, huolimatta siitä että tahdonilmaisu on
muodollisesti kaikinpuolin täydellinen.
Tahto-teoria ilmaisee vanhan perinnäisen
oikeuskäsi-tyksen ja se on pääasiallisesti vallitsevana myös
meillä. Varsinkin liike-elämän oikeustoimissa
saattaa tahtoteoria kuitenkin johtaa
kohtuuttomuuksiin, milloin s.-kumppani ei ole voinut
havaita toisen asianosaisen tahdon
todellisuudessa olevan toisen, kuin mitä tahdonilmaisu

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0842.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free