- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1625-1626

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sorbilaiset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1625

Sorbilaiset—Sorel

1626

Sorbilaiset 1. sorbi t, länsislaavilainen
kansa, tunnettu myöskin Lausitzin
vendien nimellä, asuu Spreen yläjuoksun varrella
Ylä- ja Ala-Lausitzissa (Saksin
kuningaskunnassa, Sleesiassa ja Brandenburgissa), n. 3,300
km2 käsittävällä alueella, jota joka puolelta
ympäröi saks. asutus. S: ia on enää vain
toista sataa tuhatta, jotka suurimmalta osaltaan
ovat luterilaisia; kielialueen lounaisessa
kulmassa on 12,000 katolilaista. Täirä pieni kansa
jakautuu lisäksi kahteen eri heimoon: ala-s:iin
(Ala-Lausitzissa Kottbusin ympäristössä) ja
ylä-s:iin (Ylä-Lausitzissa Bautzenin piirissä).
Edellisiä (saks. Nicderwenden), jotka melkein kaikki
kuuluvat Preussiin, on kymmenkunta tuhatta
vähemmän kuin jälkimäisiä (saks. Ober wenden).
Ylä-s. muodostavat jotenkin yhtenäisen joukon
ja saksalaistuvat hitaammin kuin ala-s., joiden
kansallinen olemassaolo ei voi enää olla
pitkäaikainen. S. (omakielisellä nimellään serbjo)
ovat 11:unelle vuosis. asti pitäneet hallussaan
koko sitä aluetta, jonka rajana etelässä
tsekki-läisiä vastaan oli Erzgebirge, lännessä Saale-joki
ja idässä Bober ja Oder Frankfurt an der Oderiin
asti, josta Berliinin eteläpuolitse s:n kieliraja
Itämeren vendejä vastaan kävi lounaaseen Elbeä
kohti. Heitä oli kolme pääheimoa: luzitsaanit
nykyisessä Ala-Lausitzissa, miltsaanit nyk.
Ylä-Lausitzissa ja varsinaiset sorbit 1. serbit —
sama nimi joka tavataan Tonavan
eteläpuolellakin -—- Saalen ja Elben välillä. Jälkimäisten
pääpaikkana oli Anhalt, jonka pääkaupungin
Zerbstin nimi (alkujaan Serbiste) vielä siitä
muistuttaa. 7 :nnellä vuosis. nämä heimot yhdessä
tsekkiläisten ja sloveenien kanssa kuuluivat
lyhytaikaiseen Samon (ks. B ö ö m i, historia)
perustamaan länsislaavilaiseen suurvaltaan.
Saksalaisten kanssa he joutuivat ensi kerran
tekemisiin Kaarle Suuren aikana ja ottelivat
urhoollisesti saksalaisia vastaan kolmatta vuosisataa.
9:nnellä vuosis. kuuluivat miltsaanit
suurmääri-läiseen valtakuntaan ja sen jälkeen jonkun aikaa
myöskin Puolaan. ll:nnellä ja varsinkin
13:nnella ja 14:nnellä vuosis. asettui
suuret-määrät saksalaisia uutisasukkaita eteläosaan
nykyistä Saksin kuningaskuntaa ja
katkaisivat kielellisen yhteyden tsekkiläisten kanssa.
14:nnellä vuosis. kuuluivat sorbilaiset maat
Böömin kruunulle, ja Praagin rauhassa 1635 suurin
osa tätä aluetta tuli Saksin haltuun. Sen
jälkeen on saksalaisuus nopeasti edistynyt myöskin
Elben itäpuolella; sen länsipuolella olevat sorbit
olivat melkoisessa määrässä saksalaistuneet jo
14:nnellä vuosis. ja sorbin kielen käyttämistä
vastaan julkisessa elämässä annettiin useita
kieltoja. S:n kansallisena keskuksena on Bautzenin
kaupunki, jossa sijaitsee 1847 perustettu
kirjal-lisuudenseura „Macica serboka". Saksin
puolella käytetään sorbin kieltä paitsi
jumalanpalveluksessa myöskin kansakoulussa opetuksen apuna,
mutta ei varsinaisena opetuskielenä. J. J. M.

Sorbin kieli ja kirjallisuus. S. kieli
muodostaa mielenkiintoisen välirenkaan tsekin ja
puolan kielen välillä ja jakaantuu kahteen
murre-ryhmään: yläsorbilaiseen eteläisessä osassa
kielialuetta (Ylä-Lausitzissa) ja alasorbilaiseen
pohjoisessa (Ala-Lausitzissa). Kummastakin on
16:nnella vuosis. kehittynyt oma kirjakieli ja
nytkin vielä on tuolla vain toista sataa tuhatta

henkeä käsittävällä kansalla kaksi kirjakieltä
ja kirjallisuutta. Syynä siihen on murteiden
melkoinen eroavaisuus ja se seikka, että
ala-sorbit kuuluvat toiseen valtioon (Preussiin) kuin
yläsorbit, jotka ovat Saksin alamaisia.
1840-luvulla alkoi kansallinen elämä vilkastua
ylä-sorbien keskuudessa. Sen johdossa oli 1847
Bautzeniin perustettu kirjallisuusseura, jonka
aikakauskirja „Casopis Maéicy serbskeje" on
siitä asti keskeytymättömässä sarjassa koonnut
huomattavan määrän sorbien kieltä ja
elämää koskevaa ainehistoa. Kansallista itsetuntoa
herättivät varsinkin J. Smolerj (Schmaler,
1816-84) ja J. Jordan (1818-91)
sanomalehti-kirjoituksillaan, kansanrunokokoelmillaan ja
kielentutkimuksillaan. Runoilijoista
huomattavimmat ovat Handrija Zeilerj (Andreas
Sei-ler, 1804-72) ja J. B a r t (kirjailijanimi Cisinski,
1856-1909). He samoinkuin etevä sorbin kielen,
kansanrunouden ja historiantutkija Ernst
M u c k e (Muka) ovat kirjoittaneet yläsorbin
kielellä. Alasorbilainen kirjallisuus ja
kansallinen elämä on paljoa köyhempi. Sen
keskustana on Kottbusin kaupunki. [R. Andree,
,,Wendisehe Wanderstudien" (1873); A. Cerny,
,,Luzice a Luzictl Srbové" (1912) ; Tetzner, ,,Die
Slawen in Deutschland" (1902) ; Mucke,
„Stati-stika luziskich Serbow" (1884-86), sama,
„Histo-rische und vergleichende Laut- und Formenlehre
der oberlausitzisch-wendischen Sprache" (1895);
Pfuhl, ,,Laut- und Formenlehre der
oberlaus.-wend. Sprache" (1867); Kral, ,,Grammatik der
oberwend. Sprache" (1895); Pfuhl, ,,Wendisches
Wörterbuch" (1866); Zwahr,
„Niederlausitziscli-wend.-deutsches Wörterbuch" (1846-47). Laaja
Mucken toimittama sorbin kielen sanakirja on
painossa.] J. J. M.

Sorbonne [-bo’n], yliopistolaitos Pariisissa. Sen
alkuna oli Ludvik Pyhän rippi-isän Robert de
S o r b o n in (siitä nimi S.) 1257 perustama
teologiaa opiskelevain yhdyskunta. Keskiajalla S.
oli skolastisen teologian pääpaikkoja.
Myöhemmin S:n nimeä käytettiin Pariisin koko
teologisesta tiedekunnasta. Vallankumouksen aikana
1792 S. lakkautettiin, mutta 1821 se uudistettiin
ja sen rakennukseen sijoitettiin
liistoriallis-filo-loginen, matemaattis luonnontieteellinen ja
teologinen tiedekunta; viimemain. tiedekunta
lakkautettiin 1885. Tätä nykyä S:ssa on toista sataa
opettajaa ja enemmän kuin 10,000 ylioppilasta.

Sorbus ks. P i h 1 a j a.

Sordavala ks. Sortaval a.

Sordiini (it. sordino), mus., 1. hiljentäjä on
laite, jonka avulla soittimen (pianon, harmooniu.
viulun, torven, trumpetin y. m.) äänenvoima
saatetaan tavallista heikommaksi. Usein aiheutuu
sointiin samalla myös jotakin verhottua ja
salaperäistä erikoisväritystä. S.-laitteet ovat eri
soittimissa hyvin erilaiset. I. K.

Sorediot ks. Jäkälä m u r u.

Sorel
e’lj, Agnös (n. 1422-50), Ranskan [-kuninkaan Kaarle VII:n lemmitty, ensimäinen
julkisesti tunnustettu kuninkaan jalkavaimo
Ranskan hovissa.

Sorel f-c’1], Albert (1842-1906), ransk.
historioitsija; tuli 1866 virkamieheksi
ulkoasiainministeriöön; v:sta 1872 luennoitsijana opistossa
,,École libre des sciences politiques"; v:sta 1875
| senaatin puhemiehistön yli sihteerinä; tuli 1894

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0845.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free