Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sormustinkukka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1629
Sormustinkukka—Sorrento
1630
tumiseen asti muutkin kansalaiset. Jo
muinaisilla juutalaisilla, arabialaisilla ja lyydialaisilla
oli taika-s:ia, joilla vältettiin onnettomuutta ja
onnea tavoiteltiin. Vihkimä-s :ia käyttivät jo
muinaiset juutalaiset; tämän tavan omistivat
myös vanhimmat kristityt. 1 Moos. 38iS ja 2
Moos. 3522 mukaisesti pantiin vihkimä-s.
vasemman käden nimettömään, koska muka tästä meni
suoni suoraan sydämeen. S. ja sauva kuuluvat
vanhoista ajoista piispain investituuraan. —
Muinaisgermaaneillakin oli s. aikaisin
koriste-esineenä ja rakkaudenliiton vertauskuvana.
Suomessa s. vanhemmalla rautakaudella tavallisesti
oli monikierteinen kierukka (pyöreästä
kulta-vartaasta väännettynä raha-s.), myöhemmällä
rautakaudella leveällä, kohovanteisella keskiosalla
varustettu (kuva 1). Itä-Suomessa ja Inkerissä
olivat pakanuuden ja historiallisen ajan
rajamailla tavallisia s:t, joiden leveässä kannassa
oli kaiverrettu ihmisen tai linnun kuva (kuva
2). Myöhemmältä keskiajalta lähtien oli
länsimailla tapana piirtää s:iin erilaisia
tunnuslauseita. Usein oli leveässä kannassa jokin
seppeleen ympäröimä kuva, esim. sydän, ja sen
molemmin puolin enkeli, käsi, kukka t. m. s. (kuva
3). Kukkien sijalla oli myös pieniä nyppylöitä,
jotka niin Skandinaaviassa kuin meilläkin
sittemmin muodostuivat rengaskannoiksi (kuva 4).
Barokki-s :sta (kuva 5) muodostui tyylittelyn
kautta karjalainen saraperäsormus (kuva 6).
Kuva 7 näyttää ompelusormuksen. U. T. S.
Sormustinkukka ks. Digitalis
purpurea.
Soroki [-ro’-], piirikunnankaupunki
Lounais-Venäjällä, Bessarabian kuvernementissa,
Kisi-nevistä luodepolijöiseen, Dnestrin oik. rannalla;
19,500 as. (1911; 1900: 25,523 as.), enimmäkseen
juutalaisia ja romaanialaisia. — Ränsistynyt,
likainen; genovalaisten linnan (1200-luvulta) ja
vallitusten tähteitä. Muutamia sairaaloita.
Harjoitetaan maan-, viinin-, hedelmäpuiden y. m.
viljelyä, sekalaista teollisuutta ja vilja-, tupakka-,
villa- y. m. kauppaa; jokisatama. — S:n
paikalla oli 1100- ja 1200-luvuilla Olchionia niminen
genovalainen kauppapaikka. Moldovalainen
voi-vodi Stefan IV rakensi sinne 1400-luvulla Saraki
O S.) nimisen linnoituksen. V. 1692 sen
valloittivat puolalaiset, 1711 ja 1738 venäläiset.
Bukarestin rauhassa 1812 S. joutui Venäjälle.
(E. E. K.)
Sorokka, kauppala Vienan-Karjalassa
Vienanmeren rannalla, Uikujoen pohjoisen suuhaaran
suulla, n. 50 km etelään Kemin kaupungista;
n. 1,000 as. (1897), pääasiallisesti venäläisiä. -—
Useita höyrysahoja.
Sorokka ks. Puku, palsta 1074.
Sorola. 1. Ratsuvelvollinen säteri (1 7/i2
manttaalia, n. 750 ha) Kangasalan pitäjässä
Vesijärven rannalla 5 km Kangasalan
rautatieasemalta kaakkoon. Omistajat (v:sta 1650 alkaen,
jolloin säteri perustettiin) Rundeel-, Procopæus,
Tennberg- ja Liijenstrand-suvut sekä nyk. (1916;
v:sta 1907) tilanomistaja Axel Molin.
Päärakennus lienee 1700-luvun lopulta. Kirkkoharju on
osittain kartanon maalla. — 2. Piispa Eerik
Eerikinpoika Sorolaisen (k. 1625) syntymäkoti
ja säteritila Laitilan pitäjässä; kuului
myöhemmin Medstake-suvulle. Nyk. ratsutila
samannimisessä kylässä. A. Es.
Sorola, Kurkijoen kreikkalaiskatolinen
kappeli 1500-luvulla, osa nyk. Jaakkiman pitäjää.
Sorolainen, Eerik (n. 1546-1625), piispa. S.
syntyi Laitilan pitäjässä Sorolan kartanossa,
harjoitti opintoja Rostockin yliopistossa ja pääsi
maisterinarvon saavutettuaan 1578
koulunopetta-jaksi Gefleen. Tältä paikalta Juhana III hänet
keksi ja nimitti 1583 Turun piispaksi ja
Viipurin piispanviran hoitajaksi, toivoen häneltä apua
kirkollisen ohjelmansa toteuttamiseksi.
Tavallaan kuningas ei tässä toivossaan pettynytkään.
Vaikka S. olikin vakaumukseltaan luterilainen,
niin hän katsoi kuitenkin ulkonaisiin menoihin
nähden voivansa tehdä sangen pitkälle meneviä
myönnytyksiä ja niin tuli n. s. Punainen kirja
hänen johdollaan käytäntöön Suomessa. Mutta
kun Juhana III:n kuoleman jälkeen valtiollinen
ja kirkollinen tilanne muuttui, saattoi S.
vakaumustaan muuttamatta yhtyä Upsalan kokouksessa
1593 tehtyyn päätökseen Augsburgin
tunnustuksen ottamisesta Ruotsin kirkon tunnustuskirjaksi
ja. toimia koko myöhemmän ikänsä sen hengessä.
Seur. vuodet muodostuivat hänelle kuitenkin
kovaksi kärsimyksen ajaksi. Puhumattakaan niistä
nöyryytyksistä, joita väkivaltainen marski Klaus
Fleming hänelle tuotti sekaantumalla kirkollisiin
asioihin, hän sai kärsiä pitkät ajat Kaarle
herttuan epäsuosiota, jonka hän oli herättänyt
ehdottamalla Upsalan kokouksen päätökseen lisäyksen,
jossa mainittiin herttuan suosimat
kalvinilaisetkin hylättäviksi merkittyjen lahkojen joukossa.
Linköpingin valtiopäivillä (1599), joille S.
vangittuna tuotiin, herttua teki häntä vastaan
raskauttavia syytöksiä. Syytökset huomattiin
perusteettomiksi, mutta siitä huolimatta S. sai
maksaa suuret sakot ’ja hänet pidätettiin vielä 1605
joksikin aikaa virantoimituksesta. Piispa oli
kuitenkin aina valmis työhön niinpian kuin hänelle
tarjoutui siihen tilaisuus. Varsinkin hänen
kirjalliset ansionsa ovat suuret. V. 1602 asetetussa
komiteasSfe Raamatun kääntämiseksi suomen
kielelle S. toimi puheenjohtajana, mutta epätietoista
on, mitä komitea sai aikaàn. V. 1614
hyväksytyn uuden Käsikirjan S. toimitti suomeksi.
Hänen tärkeimmät teoksensa ovat kuitenkin 1614
ilmestynyt 505 sivun laajuinen ,katechismus" sekä
2,300 suurta sivua käsittävä »Postilla", joka
julkaistiin kahtena osana 1621 ja 1625. Kumpikin
viimemain. teoksista eroaa aikakauden yleisestä
hengestä edukseen siinä, että niissä on verraten
vähän hyökätty toisinajattelevia vastaan ja, että
päähuomio kiinnitetään rakentavaan opetukseen.
S:n harrastusten parhaita todistuksia on se
tosiasia, että jo hänen aikanaan suurin osa kansaa
osasi katekismuksen ulkoa, osa sisältäkin.
Vanhenevan piispan loppuvuosina ilmeni kirkollisissa
oloissa paljon epäjärjestystä aateliston
patronaat-tioikeuden väärinkäyttämisen sekä muun
mielivallan johdosta, samoinkuin siitäkin syystä, että
S. ei enää kyennyt pitämään papiston huonoja
aineksia kurissa.
A. J. P-ä.
Sorolansaari, Jaakkiman pitäjään kuuluva
luonnonihana, asuttu saari Laatokassa, mantereen
äärellä; suurin pit. 7 km, suurin lev. 3 km.
Sorrento [-re’-], kaupunki Etelä-Italiassa,
Napoli’n-lahden etelärannalla, kauas mereen
pistävän S;n-niemen pohjoisrinteellä olevalla,
jyrkkien kuilujen ympäröimällä tuffikalliolla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
