- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1653-1654

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sosialismi

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1653

Sosialismi

1654

Ensimäinen, joka asetti kommunismin koko
yhteiskuntajärjestyksen ihanteeksi, oli 16:nnen
vuosis. alkupuolella elänyt engl. Thomas
More (ks. t.). Hänen mielestään kommunismin
avulla parhaiten saattoi hankkia kaikille
ihmisille rauhallista ja mitä laajinta
elämännautin-toa. Mielipiteensä hän esitti kirjasessaan
,utopia" (ks. More), jolla sittemmin tuli olemaan
mitä suurin merkitys sosialististen aatteiden
kehityksessä. ,,Utopia" oli ensimäinen
,,valtio-romaani", s. o. kuvitellun yhteiskunnan esitys,
jossa tekijä edellyttää yhteiskuntaihanteensa
toteutetuksi ja vertailee sitä todellisuudessa
vallitseviin oloihin. Se on ollut lukuisain
tämäntapaisten teosten esikuvana aina meidän
päiviimme saakka. Valtioromaaneja ilmestyi 16
:n-nella vuosis. 2, 17:nnellä 6, 18:nnella 12;
maiden mukaan: Italiassa 2, Englannissa 4,
Ranskassa 14. Seitsemännellätoista vuosis.
julkaistuista on huomattavin it, Campanellan (ks.
t.) „Civitas solis poëtica" (,,Aurinkovaltio"),
18:nnella vuosis. ilmestyneistä Morellyn
(ks. t.) ,,Basiliade" ja sen pohjalla syntynyt
järjestelmälliseen muotoon kirjoitettu „Code de la
nature". Yhdeksännentoista vuosis. lukuisista
utopioista mainittakoon Bellamyn, Hertzkan ja
Morrisin (ks. n.) teokset.

Valtioromaanien sepittäjäin, n. s. utopistien,
16-18 :nnella vuosis. kasvava luku oli
seurauksena valtio- ja talouselämän alalla tapahtuneista
muutoksista ja kritiikin hengen heräämisestä.
Jyrkimpänä tämä kritiikki esiintyi Ranskassa
18:nnen vuosis. valistusfilosofiassa. Tosin
tämän aikakauden johtavat henget hyväksyivät
yksityisomaisuuden, jota he pitivät ihmisen
persoonallisuuden heijastuksena, mutta ilmestyipä
Ranskassa utopistien lisäksi sellaisiakin
kirjailijoita, jotka suhtautuivat kielteisesti
yksityisomaisuuteen. Ankarasti arvostelivat sitä M a b 1 v,
L i n g u e t, tunnettu finanssimies N e c k e r (ks.
n.) ja B r i s s o t de W a r vv i 1 1 e, joiden mukaan
se oli työväen luokan kurjuuden ja muiden
yhteiskunnallisten epäkohtien alku ja juuri. Nämä
miehet eivät kuitenkaan vielä tehneet kritiikistänsä
sosialistisia johtopäätöksiä. Pitemmälle kuin he
menivät Jean Meslier (ks. t.) ja F r a n g o i s
Boissel (k. n. 1807), jotka tahtovat asettaa
yksityisomaisuuden sijaan kommunistisen
järjestyksen. Viimemainitun teoksissa ,,Le catéchisme du
genre liumain" (1789) ja „Les entretiens du père
Gérard sur la constitution politique et le
gouverne-ment révolutionnaire du peuple frangais" (1793)
on esitetty m. m. seuraavat ohjelmakohdat:
yksilöllisen tuotannon sijaan on pantava
kommunistinen; kaikki työkykyiset on velvoitettava
tekemään työtä: tuotannon tulos on jaettava
yhteiskunnan jäsenten tarpeen mukaan j. n. e.
Tämä päämäärä oli saavutettavissa Boisselin
esit-tämäin periaatteiden mukaan järjestetyllä
yhteiskunnallisella kasvatuksella, johon hän
ke-hoitti kansalliskokousta ottamaan aloitteen.
Tällaiset opit eivät kuitenkaan vielä saavuttaneet
vastakaikua kansanjoukoissa, eivätpä edes
suuren vallankumouksen aikoina. Vallankumouksen
johtavien miesten Rohespierren, Saint-Justin
ynnä muiden lausunnoista saattaa kyllä poimia
yksityisomaisuudelle vihamielisiä kohtia, mutta
niitä ei kukaan sinä aikana ottanut vakavalta
kannalta. Epäämätön tosiasia on, että s :n aate oli

Ranskan vallankumouksen johtaville piireille
vieras. Kaikissa vallankumousajan valtiosäännöissä
on juhlallisesti tunnustettu yksityisomaisuuden
pyhyys ja loukkaamattomuus. Vallankumous
tahtoi kyllä toteuttaa yhdenvertaisuuden, mutta sen
tavoittama yhdenvertaisuus oli puhtaasti
muodollista laatua ja sisältyi siihen ajatukseen, että
lain tuli olla sama kaikille ja että kaikki
säätyyn ja syntyperään perustuvat erilaisuudet ja
etuoikeudet oli poistettava. Mutta mitä enemmän
yhdenvertaisuuden aate juurtui joukkojen
oikeustajuntaan, sitä selvemmäksi kävi niille se
ristiriita, mikä oli olemassa tämän muodollisen
abstraktisen yhdenvertaisuuden ja taloudellisella
alalla edelleen vallitsevan todellisen erilaisuuden
välillä. Ensimäinen, joka tältä kannalta
perusteli s: ia, oli 1790-luvulla esiintynyt ransk.
Babeuf (ks. t. ja Sosiaalidemokratia).

Ranskan ulkopuolella olevissa maissa ei 18:iinen
ja 19:nnen vuosis. vaiheessa esiinny
sosialististen aatteiden ajajia, jos kohta siellä täällä
ilmestyykin kirjailijoita, jotka asettuvat
arvostelevalle kannalle vallitsevaan oikeus- ja
talousjär-jestykseen nähden. Saksassa ovat tässä suhteessa
mainittavat oikeusoppinut Hugo ja filosofi
F i c h t e. Viimemainitun teoksessa ,,Der
ge-schlossene Handelsstaat", esittämää
valtioihan-netta on aiheettomasti sanottu sosialistiseksi,
sillä vaikka Fichte antaakin valtiovallan
pienempiä yksityiskohtia myöten järjestellä
talouselämän, on tuotanto hänen valtiossaan kuitenkin
yksilöllistä ja kulutukseen nähden on voimassa
täysi vapaus.

Useimmat ja samalla perusteellisimmat
sosialistiset teoriat esiintyvät vasta 19:nnellä vuosis.,
samaan aikaan, jolloin kapitalismi puhkesi
täyteen kukoistukseensa osittain uusien
teknillisten keksintöjen, osittain sen johdosta, että
taloudellisen elämän alalla vallinneet rajoitukset
poistettiin. Uudenaikaisen sosialismin
ilmestyminen onkin mitä likeisimmässä yhteydessä
kapitalismin kehityksen kanssa. Kun uusi
taloudellinen vapaus, vapaa kilpailu, ei vienytkään
sellaisiin onnellisiin ja sopusointuisiin oloihin
kuin oli toivottu, vaan syöksi vähäväkiset, ensi
sijassa teollisuustyöväestön, entistä suurempaan
kurjuuteen, esiintyi joukko ajattelijoita, jotka
väittivät, että yhteiskunnallisten epäkohtien
sy-vimpänä syynä oli kapitalistinen
yhteiskuntajärjestys semmoisenaan. He arvostelivat sitä
ankarasti, samaten kuin Ranskan vallankumouksen
julistamaa muodollista vapautta ja
yhdenvertaisuutta, ja tahtoivat sen sijaan asettaa todelliseen
vapauteen ja yhdenvertaisuuteen vievän
sosialistisen järjestyksen.

Uudenaikaisessa sosialismissa on erotettavissa
kaksi eri suuntaa: ratsionaalinen 1.
uto-p i n e n s. ja historiallinen 1.
realistinen s. Edellinen perustuu kokonaan 18:nnen
vuosis. yhteiskuntafilosofiaan. Ratsionaalisen s :n
pohjana on se usko. että Jumala hyvyydessään on
tahtonut tehdä myöskin yhteiskuntajärjestyksen
hyväksi ja täydelliseksi. Mutta ihmiset ovat
järjettömyydessään keinotekoisilla laitoksillaan
(esim. yksityisomaisuudella) pilanneet tämän
Jumalan säätämän ,,luonnollisen järjestyksen" ja
niin on syntynyt voimassa oleva viheliäinen
,,positiivinen järjestys". Niiden, jotka tarkoittavat
ihmiskunnan parasta, on siis saatettava voimaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0859.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free