- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1661-1662

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sota

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1661

Sota

1662

tai keskeyttävästi eri vihollisvaltioiden
alamaisten välisiin kauppa- y. m. suhteisiin. Mikään
kansainvälinen oikeusperiaate ei tietenkään vaadi
näitä suhteita lopetettaviksi —
periaatteellisestihan vastakkainen kanta paremmin soveltuisi s:n
valtioidenväliseen luonteeseen —, mutta
todellisuudessa on mahdotonta ajatella aivan
esteettömän ja säännöllisen liikeyhteyden voivan jatkua
vihollisvaltioitten alamaisten kesken.

Maasodassa eivät s:n lait sovellu ainoastaan
varsinaiseen armeiaan, vaan myöskin n. s.
miliisiin (milices) sekä vapaajoukkoihin (covps de
vo-lontaires) ehdolla, että niillä on vastuunalainen
johtaja, että niillä 011 selvä ja etäältä erotettava
merkki, että ne avoimesti kantavat aseita sekä
itse noudattavat s:n lakeja. N. s. joukkonousun
(levée en masse) luvallisuudesta ja edellytyksistä
on tavanomaisen oikeuden mukaan ollut (ja on
vieläkin) paljon erimielisyyksiä. Vv. 1899 ja 1907
tehdyt sopimukset antavat tässä kohdin seuraavat
ohjeet. Sellaisen alueen asukkaat, joita
vihollinen ei ole vallannut, saavuttavat sodankävijäin
ominaisuuden, kun he maahan tunkevain
sotavoimain torjumiseksi tarttuvat aseisiin, vaikkeivät
ole ennättäneet vapaajoukkojen tavoin järjestyä;
riittävää on siis, että he julkisesti kantavat
aseita (lisätty 1907) ja noudattavat s:n lakeja;
elleivät he näitä ehtoja täytä, niin he eivät voi
vaatia s:n oikeuden mukaista kohtelua, vaan
heihin sovellutetaan n. s. kenttäoikeutta.

Jos laillinen sodankävijä joutuu vihollisen
valtaan, on häntä kohdeltava s.-v a n k i n a. Jos
s.-puoli surmaa tai rääkkää hänen valtaansa
joutuneita vastustajia, on sellainen teko kaikkein
tör-keimpiä oikeudenloukkauksia, mitä s:ssa saattaa
tapahtua. Joka joutuu s.-vangiksi, ei ole
vangitsijan tai asianomaisen sotajoukon, vaan
vihollis-valtion hallituksen vallassa, ja tämä on
velvollinen kohtelemaan häntä inhimillisesti. Paitsi
taistelijoita (combattants) ja muita aktiivisessa
sotatilassa olevia henkilöitä (sodankävijöitä) ovat
sotavankeina kohdeltavat myöskin armeian luvan
saaneet saattuehenkilöt, jos he joutuvat
vihollisen käsiin ja tämä katsoo heidän pidättämisensä
tarkoituksenmukaiseksi. Heidät voidaan
,,inter-neerata" linnoitukseen, kenttäleiriin, kaupunkiin
tai muuhun paikkaan, mistä eivät saa poistua,
mutta ainoastaan ehdottomien turvallisuussyiden
vaatiessa heitä saa pitää teljettyinä, niin kauan
kuin nuo syyt sitä vaativat. Kohtuulliseen
työhön, jolla ei ole yhteyttä sotatointen kanssa,
tavallisia sotamiehiä — ei upseereja — on lupa
käyttää; työstä suoritetaan korvausta taksojen
taikka, milloin työtä ei tehdä suorastaan valtion
hyväksi, asianomaisen työnantajan ja
sotilasviranomaisen sopimuksen perustuksella. —
S.-vanki voidaan laskea vapaaksi kunniasanalla
annettua sitoumusta vastaan, että hän ei enää ota
sotatoimiin osaa. — Sairaiden ja haavoittuneiden
sotilaiden hoidosta on säännöksiä n. s. Geneven
sopimuksessa (ks. Geneven konventsioni),
joka 1907 011 ulotettu käsittämään myöskin
merisodan. ,,Sodankävijöillä ei ole rajatonta valtaa
niiden keinojen valinnassa, joilla vastustajaa
vahingoitetaan", lausutaan maasotaa koskevassa
yleissopimuksessa. Erityisesti ovat seuraavat
vi-hollisuusmuodot kielletyt: a) myrkyn ja
myrkytettyjen aseiden käyttäminen; h) vihollisvaltion
tai vihollisarmeian jäsenten salaa surmaaminen

tai haavoittaminen; c) aseensa heittävän tai
aseettoman, armoille antautuvan vastustajan
surmaaminen t. haavoittaminen; d) julistus, ettei
mitään armoa (,,pardon"ia) anneta; et sellaisten
aseiden, ampumakappaleiden tai aineiden
käyttäminen, jotka ovat omansa aikaansaamaan
tarpeettomia kärsimyksiä; f) neuvottelija- 1.
parlamen-täärilipun, vastustajavaltion (taikka neutraalisen
valtion) lipun tai sotilaallisten merkkien
väärinkäyttö ; samoin Geneven sopimuksen mukaisten
merkkien väärinkäyttäminen; g)
vihollisomaisuu-den hävittäminen tai anastaminen, elleivät sodan
vaatimukset tee sitä ehdottomasti
välttämättömäksi ; h) vastapuolen alamaisten oikeuksien
taikka säätäväin lakkauttaminen tai
väliaikaisesti voimattomaksi julistaminen taikka niiden
uloshakukelpoisuuden poistaminen, samoin
mainitunlaisten henkilöiden pakottaminen ottamaan
osaa heidän omaa isänmaatansa vastaan
kohdistettuihin s.-toimiin. — Erikoissopimuksissa on
vielä kielletty käyttämästä räjähtäviä tai
palavalla aineella täytettyjä ampumakappaleita, jotka
painavat alle 400 g, samoin sellaisia
ampuma-kappaleita, joiden ainoana tarkoituksena on
levittää tukehduttavia tai myrkyllisiä kaasuja, sekä
sellaisia kuulia, jotka ihmisruumiissa helposti
leviävät tai litistyvät, kuten kovalla päällyksellä
ympäröidyt kuulat, joissa sydän ei ole kokonaan
peitettynä taikka päällys on uurteinen. —
Sotajuonet ovat sallitut.

Puolustusta vailla olevia 1. suojattomia
kaupunkeja, kyliä ja rakennuksia ei ole lupa tehdä
hyökkäyksen tai pommituksen esineeksi. Milloin
piiritys tai pommitus tapahtuu, on viholliseu
ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin varokeinoihin,
jotta jumalanpalvelukseen sekä taiteellisiin,
tieteellisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin
käytetyt rakennukset, historialliset muistomerkit
sekä sairaalat säilyisivät, edellyttäen, että noita
rakennuksia y. m. ei samalla käytetä
sotilaalliseen tarkoitukseen. Piirityksen alaisten tulee
merkitä nämä paikat selvästi havaittavalla
tavalla ja antaa siitä piirittäjälle tieto. —
Vakoilijoita kohdellaan kenttäoikeuden mukaan;
neuvottelijat 1. parlamentäärit ovat
loukkaamattomia, jos eivät itse käytä asemaansa väärin.

Sotainen valtaus 1. okkupatsioni, occupatio
bellica (joka on tarkoin erotettava
okkupatsio-niksi nimitetystä kansainvälisoikeudellisesta
saantoperusteesta), on sotaakäyvän valtion
väliaikainen, s.-oikeudellisten normien määräämä
vallankäyttö sellaisella vastustajavaltion alueella,
jonka se on laskenut tosiasiallisen herruutensa
alaiseksi. — Paitsi sitä, että valtaaja on
velvollinen ryhtymään yleisen järjestyksen ja
säännöllisen elämänkulun palauttamista tarkoittaviin
toimenpiteisiin sekä tässä, mikäli mahdollista,
noudattamaan maassa voimassaolevaa
oikeusjärjestystä, on hänen toimivaltansa useilla
kielloilla rajoitettu. Hän ei saa pakottaa
asukkaita antamaan tietoja vastustajan (siis heidän
oman kotivaltionsa) armeiasta ja
puolustuskeinoista eikä vaatia heiltä uskollisuudenvalaa.
Väestö on, jos se tahtoo oikeusturvaa nauttia,
velvollinen osoittamaan valtaajalle kuuliaisuutta
(tunnustamaan toimivaltaisiksi ne viranomaiset
jotka hän on asettanut, pysymään rauhallisena,
noudattamaan säädettyjä poikkeuslakeja j. 11. e.)
mutta varsinaiseen uskollisuuteen se on vain

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0863.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free