- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1695-1696

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Soutukilpailut ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1695

Sovi ntotuomari — Sovitus

1696

lekin perusteille, kuten ou laita, milloin välitys- 1
tuomion täytäntöönpanoa on haettava oikeudessa,
jolla on valta harkita, onko tuomio myöskin
aineellisesti eikä ainoastaan muodollisesti oikea,
milloin riitapuolten tulee s.-sopimuksessa
nimenomaan ilmoittaa tyytyvänsä välitystuomioon,
jotta tämä olisi heitä sitova, kuten oli laita
meillä ulosottokaaren 4 luvun 15 §:n mukaan,
j. n. e. Nykyjään voimassaolevan ulosottolain 3
luvun 10 §: n mukaan ovat riitapuolet ilman
muuta sidotut välitystuomioon, ellei
s.-sopimuksessa ole nimenomaan pidätetty oikeutta siitä
valittaa. Ulosottolain järjestämää s.-instituuttia
katsottaneen sentäliden yleisesti
prosessioikeudelliseksi laitokseksi. Tieteisopissa erotetaan
asianosaisten keskinäinen s.-sopimus (ruots.
slcilje-aftal), jolla s:n asettaminen määrätään, ja
välimiessopimus (ruots. skiljemanna-aftal)
sovinto-tuomarin ja asianosaisten välillä. S.-sopimuksen
tulee muodoltaan olla kirjallisen ja asianosaisten
allekirjoittama. Sen pätevyyteen ei vaadita
todistajien allekirjoitusta, ja näiden läsnäololla
on merkitystä vain sopimuksen
toteennäyttämiseen nähden. Sisällykseen nähden on huomattava,
että sopimuksessa on ilmoitettava riidanaihe ja
määrättävä tapa, miten välimiehet eli
sovinto-tuomarit ovat asetettavat. S.-sopimuksen esineenä
voi olla ,,riita-asian luontoinen kysymys, josta
on lupa tehdä sovinto, taikka kysymys
vahingonkorvauksesta rikosasiassa", taikka
„vastai-set riidat, jotka johtuvat jostakin ilmoitetusta
oikeussuhteesta". Riitakysymyksen tulee toisin
sanoen olla dispositiivisen eli asianosaisten
määräysvallan alaisen, sekä yksilöllisesti
määrätyn. Määrätystä oikeussuhteesta johtuva
vastainen riita on sekin, kun aihe on syntynyt,
kirjallisesti välimiehille esitettävä. Välimiesten
asettaminen 011 niin määriteltävä, että toisen
riitapuolen niskoitellessakin voidaan s. saada
asetetuksi. Asianosaisten ei nykyjään tarvitse
nimenomaan ilmoittaa, että he tyytyvät
välitystuomioon. S.-sopimuksessa ei saa pidättää oikeutta
valittaa välimiesten tuomiosta. Jos sellainen
oikeus on pidätetty, katsovat toiset (Wrede,
Ulosottolain luennot) koko sopimuksen mitättömäksi,
mutta toiset (Frey, „Skiljemannainstitutet")
sellaisen ehdon toistaiseksi ehkäisevän prosessia,
niin etteivät asianosaiset voi suorastaan
haastattaa oikeuteen. Viimemainitun käsityksen tueksi
on esitetty, että vesioikeuslaki v:lta 1902 ja
v:n 1909 torppariasetus, joiden mukaan s:n
asettaminen eräissä riitaisuuksissa on pakollinen,
suorastaan pidättävät asianosaisille oikeuden
haastattaa asianomaiseen tuomioistuimeen.
Määräyksiä s:sta sisältävät muuten myöskin
kauppakaaren 15 luvun 4 §, merilaki v:lta 1873 243 §,
valtaus- ja kaivossäkntö v:lta.l883, 16 ja 22 §§,
laki kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta
v:lta 1898, 45 § ja asetus maalaiskuntain
kunnallishallinnosta v:lta 1898, 96 §. Jos
s.-menet-telyssä on tapahtunut muotovirhe, kuten jos
välimies on ollut esteellinen tai kelpaamaton
toimeensa, saa välitystuomiosta valittaa oikeuteen,
jota varten ei ole säädetty määräaikaa.
Täytäntöönpanonkaan ei katsota estävän valitusta.
Välitystuomion tulee sisältää määrätyn
oikeuskysymyksen ratkaisu. Jos välimiehet sivuuttavat
jonkin seikan tai menevät toimivaltaansa
ulommaksi, ei ulosotonhaltia pane tuomiota täytän-

töön. — Välimiessopimuksesta ei laissa ole
määräyksiä. Se on muotovapaa, ja siilien tulee
sisältyä ne ehdot, joilla välimiehet ryhtyvät
toimeensa. — Vuoden 1909 torppariasetuksen
säätämät vuokralautakunnat toimivat osaksi
pakollisina s:ina (katselmusasioissa), osaksi
sovit-telu lautakuntina (ks. t.). vrt. Rauha
n-t u o m a r i. El. K.

Sovintotuomari 1. välimies,
sovinto-oikeuden jäsen. vrt. Rauhantuomari.

Sovintotuomio 1. välitystuomio,
sovinto-oikeuden (ks. t.) päätös.

Sovio ks. S o v e 1 i u s.

Sovittaa (a r r a n g e e r a t a), m us., muuttaa
sävellys esitettäväksi toisenlaatuisilla soittimilla
tahi lauluäänillä kuin säveltäjä alkuaan on
osoittanut. Taitavaan sovittamiseen tarvitaan hyvä
aisti tajuta säveltäjän taiteellista tarkoitusta
sekä tarkka soittimien ja laulutyvlin tuntemus
niiden keinojen keksimiseksi, joiden avulla sama
tarkoitus voidaan saavuttaa uudessa
soitinnus-asussa. Tavallisimmat övat 2- tahi 4-kätiset
pianosovitukset. Siten tulevat oopperat, oratorit.
sinfoniat y. m. merkkiteokset laajalti
kotipiireissä tunnetuiksi. — Sovitus, alkuperäisestä
muutettu sävellyksen soitin- t. lauluasu (esim.
pianosovitus, mieskuorosovitus j. n. e.). I. K.

Sovittelulautakunta (saks. Eiriigungsami,
engl. board of conciliation and arbitration)
työn-teettäjäin ja -tekijäin välisten riitaisuuksien
syntymistä ja pitemmälle kehittymistä estämään
asetettu komitea, joka on valittu molempien puolten
edustajista (ks. Työtaistelut). Meillä on
s:n välitykseen turvautuminen tehty pakolliseksi
vain vuokrasuhteissa, jotka ovat v:n 1909
maanvuokra-asetuksen alaisia. Sellaiset riidat ovat.
ennenkuin ne voidaan kihlakunnanoikeuksissa
ottaa käsiteltäviksi, käyteltävät
vuokralautakunnissa. Vesioikeuslain 2 luvussa säädetään
pakollisesta sovinto-oikeuden käyttämisestä, kun
met-säntuotteiden lauttauksesta syntyy riitaisuuksia,
ks. S o v i n t o-o i k e u s. El. K.

Sovitus (lat. reconciliatio) merkitsee uskonnon
alalla toimintaa, jolla syntiänsä katuva ihminen
koettaa jumaluutta lepyttää. Tämä toiminta on
etupäässä uhraamista. Uhri (ks. t.) on
lahja, jonka ihminen antaa jumalalle hänen
suosionsa saavuttamiseksi. Jota suurempi rikos,
sitä kalliimpi lahja tarvittiin ja ihmisuhrit
olivatkin useilla seemiläisillä kansoilla tavallisia.
— Israelissa olivat ihmisuhrit kielletyt,
mutta eläinuhrit olivat laissa määrätyt. Kuu
yksityinen tai kansa oli rikkonut, oli s:ksi
käytettävä syntiuhria (3 Moos. 42 ja seur.:
4 Moos. 15o2 seur.). Huomattava on kuitenkin,
että syntiuhrilla voitiin sovittaa ainoastaan
tietämättömyydestä tehtyjä rikoksia; tahalliset
olivat sovittamattomia. Seitsemännen kuukauden
kymmenentenä päivänä oli sitäpaitsi suuri
so-vintopäivä, jolloin ylimäinen pappi uhraamalla
sovitti Israelin kaikki synnit; silloin tuli
kansan paastota ja viettää sabattia (3 Moos. 1609-34)•
Uhraamalla hurskas israelilainen vapautui
synneistään ja sitä seuraavassa uhriateriassa hän
sai nauttia yhteyttä Jumalansa kanssa. — Uhrit
edellyttivät ihmisen puolelta nöyryyttä ja
katumusta, mutta niiden hengetön, koneellinen
suoritus oli Israelissa yleinen. Kun säädetyt uhrit
oli toimitettu, oli Jumalan ja ihmisen väli selvä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0880.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free