Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Spektraalianalyysi - Spektraaliaparaatti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1715
S pektraal »aparaatti
—Spektrofotometri
1716
Di:n 589,613, Ih:n 396,862 Viivat C, F ja G
vastaavat vetyä, D± ja Do, jotka vähän
hajoitta-vissa spektroskoopeissa yhtyvät, natriumia, E
rautaa. Viivat A ja B ovat sitä tummemmat,
kuta alempana aurinko on taivaalla, s. o. kuta
vahvempia ilmakerroksia auringonvalo läpäisee.
Siitä päättäen ne saavat alkunsa ilmakehän
absorptsionista, luultavasti sen sisältämästä
hiilihaposta. Auringonspektri sisältää muitakin
ilmakehän absorptsionista johtuvia ilmaviivoja.
Auringonspektrin ulottuvaisuus ei supistu
vain sen silmällä havaittavaan alueeseen. Siitä
voidaan helposti päästä varmuuteen, jos
siirretään herkän lämpömittarin noella mustattua
astiaa pitkin spektrin valoisaa osaa violetista
punaiseen päin ja siitä samaan suuntaan
punaisen ulkopuolelle. Silloin huomaa lämpötilan
nousevan. kunnes lämpömittari on joutunut jonkun
verran pimeän alueen sisäpuolelle. Mutta
siitäkin ulompana on lämpötila korkeampi kuin
muualla spektrin läheisyydessä. On siis selvä,
että auringonvalo sisältää sellaisia säteitä, jotka
ovat vähemmän taittuvaisia kuin valoisat säteet
ja joiden olemassaolosta voidaan tulla
vakuutetuksi vain niiden lämpövaikutuksen tähden.
Näitä Herschelin 1800 keksimiä säteitä sanotaan
ultra-(infr a-) punaisiksi 1. pimeiksi.
Samanlaisia säteitä lähettävät kuumennetut
(valaisemattomatkin) kappaleet. Langley n
bolo-metrilla (ks. t.) suorittamat hyvin tarkat
tutkimukset ultrapunaisesta auringonspektristä
osoittavat, että siinä on, kuten valoisassakin osassa,
tavaton määrä absorptsioniviivoja. — Koska
väri-hajaantuminen on sitä vahvempi, kuta suurempi
valolajin taittuvaisuus on. niin spektrin eri osia
synnyttävien auringonsäteiden valo- ja
lämpöenergian suhteellisesta suuruudesta ei saa oikeata
käsitystä, ennenkuin spektri on muunnettu n. s.
n o r m a a 1 i s p e k t r i k s i, jossa
värihajaantu-minen 011 yhtäläinen pitkin pituuttaan, toisin
sanoen jokainen väri poikkeaa suhteellisesti
aallonpituuteensa. Sellainen spektri saadaan joko
taipumishilan avulla (ks. V a 1 o n t a i p u m
i-n e n) tai prismaspektristä laskemalla.
Normaali-spektristä ilmenee, etteivät ultrapunaista osaa
vastaavat auringonsäteet olekkaan kuumimmat,
vaan suurin lämpötilan nousu on suunnilleen
siinä kohden spektriä, niissä
valonvoimakkuuskin on suurin. Ultrapunaisten säteiden
tutkimiseen soveltuvat niitä helposti läpäisevät
kvartsi-ja vuorikideprismat. Niiden avulla on voitu
seurata ultrapunaista spektriä aina sellaisiin
säteisiin asti, joiden aallonpituus on 5,500 Jää
kuitenkin vielä suuri loma pisimpien
auringonsäteiden ja lyhyimpien sähköaaltojen
aallonpituuksien väliin (elohopeakaarilampun pisimpien
havaittuien pimeiden säteiden aallonpituus
343,000 fifi = 0,848 mm). Pisimpien ultrapunaisten
säteiden tutkiminen käy helpommin, jos otetaan
huomioon, että ne suuressa määrin heijastuvat
muutamien aineiden, kuten kvartsin, fluorisälvän,
kiilteen, sylviinin y. m. pinnalta, kun sitävastoin
muut säteet heijastuvat vain vähän. Sentähden on
monen heijastuksen jälkeen pimeistä säteistä
jäljellä vain ahtaaseen spektrin alaan kuuluvat,
eristettyinä helpommin tutkittavat n. s.
jäännös s ä t e e t, Lasi ja vesi ovat pimeille säteille
hyvin läpäisemättömät. Lasi imee kaikki säteet,
joiden aallonpituus on 0,oo.? mm :iä suurempi, ja
vesi säteet, joiden aallonpituus on 0,ooi mm:iä
suurempi. — Auringonspektristä otettu valokuva
näyttää kemiallisen herkkyyden ulottuvan
kauaksi violettivalon ulkopuolelle n. s. u 11 r
a-violettisäteiden alalle. Ne ovat Ritterin
1801 keksimiä. Valokuvauslevy mustuu nopeimmin
juuri niiden vaikutuksesta ja sitä hitaammin,
kuta lähempänä levyn osa on punaista spektrin
osaa. Siksipä kemiallisesti niin tehokkaita
ultraviolettisäteitä sanotaan myös kemiallisiksi
säteiksi. Niidenkin alueella on paljon
absorptsioniviivoja huomattavissa. Ilma pidättää
ultraviolettisäteitä niin suuresti, että
valokuvaus-tietä on ollut vaikeata tutustua säteisiin, joiden
aallonpituus on 200 ,«/i:iä pienempi.
Käyttämällä kvartsi- tai fluorisälpä-spektrografeja
onnistui Schumannin jatkaa tutkimusta
aallonpituudeltaan 100 /JU. :n pituisiin säteisiin saakka.
Silmälinssi imee kaikki säteet, joiden
aallonpituus on 400 H[J. pienempi, sentähden
ultraviolettisäteet ovat näkymättömiä. Koko
auringonspektristä tehty kartta, sellaisena kuin se nyt
tunnetaan — ultrapunainen ja ultravioletti osa
siihen luettuna — on hyvin pitkä. Toimitetuista
kartoista sisältää Rowlandin tekemä pisimmän ja
täydellisimmän auringonspektrinkuvan; se on
kokonaista 13 m:iä pitkä (Jolin Hopkins
yliopiston Baltimoressa painattama; 1888).
Kiintotähtien spektrejä havaitsi jo
Fraun-hofer (1817). Ne sisältävät kuten auringonspektri
tummia viivoja, mutta nämä ovat toisella tavalla
sijoittuneita, luvultaan ja vahvuudeltaan
erilaisia, Secclii jakoi tähtien spektrit neljään
ryhmään; H. C. Vogel ryhmitteli ne kolmeen eri
luokkaan. Kiertotähtien ja kuun valo
on vain auringonvalon heijastusta, niiden spektrit
ovat sentähden hyvin auringonspektrin näköisiä.
Pyrstötähdet kehittävät kolme leveätä,
heleää juovaa (hiilivedyn) heikolle jatkuvalle
spektrille pohjana. — Uopplerin prinsiipin (ks. t.)
sovelluttaminen valoilmiöihin on valmistanut
hedelmällisen maaperän s:ii käyttämiselle
kiintotähtien suoraan maata kohti tai päinvastaiseen
suuntaan tapahtuvan liikkeen nopeuden
laskemiseksi. [Schellen, ,,Die Spektralanalyse" (3 :s pain.
18S3; 2 nid.).] ’ U. 8 :n.
Spek,t.raaliaparaatti (lat. Spectrum, = kuva, ja
aparaatti, ks. t.), spektrin synnyttämiseksi
suunniteltu valo-opillinen koje. Sellaisia ovat
spektrometri (ks. t.) ja
spektroskooppi (ks. Spektraalia n älyysi).
Spektraalimikroskooppi ks.
Spektraali-analyysi.
Spektri (lat. Spectrum = kuva) ks.
Väri-hajaantuminen ja S p e k t r a a 1 i a n
a-lyysi.
Spektritelegrafi ks. Spektrotelegrafi.
Spektrivärit (ks. Spektri) ks.
Väri-hajaantuminen.
Spektrofotometri (lat. Spectrum = kuva, ja
fotometri ks. Valonmittari), koje,
jolla voidaan verrata kahden spektrin vastaavien
värien valonvoimakkuuksia toisiinsa.
Tutkittavien valolähteiden spektrit synnytetään samalla
prismalla. Sitä varten käytetään
spektroskooppia, jonka kollimaattorin pystysuora valorako on
jaettu kahteen mikrometriruuvilla leveydelleen
säänneltävään ja mitattavaan osaan. Kun
valolähteet asetellaan niin, että toisen valo kuljet-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
