Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Spencer ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1723
Speranskij
—Speranza
1724
min Lontooseen ja pääsi Sidney’n ja kreivi
Lei-cesterin välityksellä hovipiireihin. Jonkun aikaa
hän oleskeli Irlannissa maaherran
yksityissihteerinä ja kirjoitti 1596 teoksen „A vievv of the
present state of Ireland" (pain. 1633). Sitä
ennen hän oli tehnyt nimensä runoilijana jo
tunnetuksi paimenrunoelmallaan ,,The shepherd’s
calendar" (1579), joka sisälsi runoelman jokaista
kuukautta kohti. Näissä paimenidylleissään hän
samalla kosketteli uskonnollisia ja valtiollisia
kysymyksiä. S :n pääteos on „The faery queen",
suuri vertauskuvallinen runoelma-, sen oli määrä
sisältää 12 kirjaa, mutta vain 6 valmistui (kolme
ensimäistä 1590, seuraavat kolme 1596) ja
7: miestä joitakuita osia. Tämä teos, jonka S.,
erityistä stanza-runomuotoa noudattaen, sepitti
kuningatar Elisabetin kunniaksi, kuvaa ritarin
seikkailuja keijukaiskuningattaren hovissa, ja
vertauskuvallisen esityksen takana piilee
viittauksia todellisiin oloihin. S. on alallaan aikansa
etevin kyky ja joskaan hän ei ole kovin
tunnettu maansa ulkopuolella, niin Englannissa
hänen sijansa on Shakespearen rinnalla. Hänen
kieli- ja muotomestaruutensa vaikutus on
ulottunut meidän päiviemme engl. runouteen asti.
— S:n muista teoksista mainittakoon:
„Coni-plaints" (1591), „Colin Clout’s come home again"
(1595), „Amoretti and Epithalamium" (sam. v.),
„Protlialamion" (1596). |Warton, ,,Observations
on the fairy queen" (1782) ; Craik, „S. and liis
poetry" (3 ’nid. 1845) ; H. Morley, „S. and his
times" (1892).] ’ II. Kr-n.
Speranskij /-«’-/, Mihail Mihajlovits
(1771-1839), kreivi, ven. valtiomies, kyläpapin
poika, sai Vladimirin
hengellistä seminaaria
käydessään nimen S. (s. o.
,,toivoa herättävä", < lat.
,s perä’re = toivoa). pääsi
1788 Aleksanteri Nevskij n
luostarin hengelliseen
akatemiaan ja päätettyään
opintonsa tuli 1792 sen
opettajaksi ja 1795
valvojaksi. Pian S.
kuitenkin joutui hallinnolliselle
alalle, tullen 1796
yli-prokuraattorin kanslian
virkamieheksi ja 1802
sisäasiainministerin apulaiseksi. Näistä ajoista alkoi
hänen valtiomiesuransa.
S :n erinomaiset
luonnon-lahjat herättivät vallanpitäjien huomiota ja
hänelle annettiin tärkeitä tehtäviä: hän sai
suunnitella eräitä hallintolaitoksen alalla
toimeenpantavia uudistuksia. Valtiosihteerinä hallitsijalle
esittäessään ministeriön asioita S. saavutti hänen
luottamuksensa ja ennen pitkää kohosi hänen
ensimäiseksi neuvonantajakseen. Etenkin sai S.,
joka oli ranskalaisten ihailija, suuren
vaikutusvallan Tilsitin rauhan jälkeen, kun Venäjän
politiikka muuttui ranskalaisystävälliseksi.
Alinomaan hän neuvotteli hallitsijan kanssa
valtakunnan tärkeimmistä asioista. Tutustuttuaan
lähemmin ransk. valtiomiehiin Erfurtissa, missä
Aleksanteri ja Napoleon kohtasivat toisensa
syksyllä 1808, S. alkoi yhä enemmän kiintyä
länsimaisiin aatteisiin ja rupesi suunnittelemaan laa-
joja uudistuksia, joilla hän tahtoi kohottaa
hallintoelinten vastuunalaisuudentunnetta ja
lähentää hallitusta ja kansaa toisiinsa. Päämääränä
hänellä oli perustuslaillisen valtioelämän
voimaansaattaminen Venäjällä. S:n suunnitelmat
tarkoittivat myös opetuslaitoksen, raha-asiain ja
verotus-laitoksen uudistamista sekä maaorjuuden
lakkauttamista. Laaja uudistusohjelma, joka
valmistui lokakuussa 1809. ei kuitenkaan
toteutunut kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan osittain.
Tärkeimpiä tuloksia oli valtakunnanneuvoston
uudistaminen. S. itse oli tässä laitoksessa
johtavana henkilönä. Muista S:n johdolla toimitetuista
uudistuksista on mainittavin ministeriöiden
uudestaan järjestäminen ja virkamiesolojen
uudistaminen. Kun Suomi yhdistettiin Venäjän
valtakuntaan, oli S :11a mitä läheisin osuus silloisissa
tapahtumissa. Keisarin päätettyä, että Suomen
asiat olivat esitettävät hänelle suoraan, uskottiin
ne v:n 1809 alussa S :lle. Hänen johdollaan
laadittiin Porvoon valtiopäiville jätettävät arm.
esitykset ja perustuslailliset valtiokirjat, ja
valtio-päivätyön kestäessä hän seurasi mielenkiinnolla
asiain kulkua ollen läheisessä kirjeenvaihdossa
johtavien miesten kanssa. Mutta valtakunnan
yleisten asioiden vuoksi hän ei seur. vuosina
saattanut tarpeeksi kiinnittää huomiota maamme
asioihin, ja syksyllä 1809 perustetusta,
suurimmaksi osaksi venäläisistä kokoonpannusta
Suomen asiain komissionista ei ollut paljon apua.
Seuraus oli, että asiat toisinaan viipyivät,
toisinaan taas syntyi sekavuuksia. Ollen itsekin
tietoinen esittelyjärjestvksen puutteellisuudesta S.
laati keväällä 1811 ehdotuksen sen uudistamisesta,
joka ehdotus oli sitten perustana K. M.
Armfeltin samaa asiata koskevalle mietinnölle.
Suomen asiain komitean ja valtiosihteerin viran
perustamisen jälkeen v:n 1811 lopulla S. luopui
Suonien asiain hoidosta. Turun akatemian
kanslerina S. toimi v :sta 1809 maaliskuuhun 1812.
Tänä aikana S:n asema oli alkanut horjua.
Uudistukset olivat synnyttäneet eräällä taholla
tyytymättömyyttä, yleisen mielipiteen muututtua
vihamieliseksi Ranskaa kohtaan viha kääntyi
myös S:ia vastaan, jota pidettiin
ranskalais-ystävällisen politiikan pääkannattajana;
syvtet-tiinpä häntä valtiopetoksestakin, ja lisäksi
tulivat hovijuonet, joissa m. m. Armfelt oli mukana
ja joiden tarkoituksena oli herättää keisari
Aleksanterissa epäluuloa hänen suosikkiaan kohtaan.
Maalisk. lopussa 1812 S. lähetettiin maanpakoon
ensin Niznij-Novgorodiin. sitten Permiin. Tosin
hänen asemansa pian alkoi parantua, mutta
entistä vaikutusvaltaansa hän ei enää koskaan
saavuttanut. V. 1S14 S. sai asettua lähelle
Novgorodia, määrättiin 1816 Penzan kuvernööriksi,
toimi 1819-21 Siperian kenraalikuvernöörinä ja
sittemmin, Pietariin muutettuaan, jäsenenä
monissa komiteoissa. Keisari Nikolai T:n aikana
hänelle uskottiin Venäjän lakien kodifioimisen
johto. Työskennellen vista 1826 v :een 1833 S.
sai valmiiksi tämän suurtyön. Oli myös
perintö-ruhtinas Aleksanterin opettajana. Korotettiin
1839. vähää ennen kuolemaansa, kreivin arvoon.
[Elämäkertoja ovat julkaisseet m. m. M. Korff
(venäjäksi) ja M. G. Schybergson (ruotsiksi Finsk
tidskrift 1893-94. myös suomenkielinen laitos eri
kirjasena).] K. W. K.
Speranza [ a’n-] (it.), toivo.
(S.H.) Mihail Speranskij.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
