- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1731-1732

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Spinaalinen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1731

Spinoza

1732

muotoja. Substanssilla on kaksi meille
tajuttavaa ,,attribuuttia" 1. ominaisuutta,
,,ulottuvaisuus" ja ,ajatteleminen". Sen mukaisesti
mooditkin ovat kahta lajia: jokainen aineellinen
kappale on yksi yleissubstanssin olo- ja
ilmenemismuoto, jossa sitä tajutaan ulottuvaisena;
äärellinen sielu kaikkine henkisine toimintoineen on
ajattelevana käsitetyn substanssin muodostus.
Ulottuvaisuuden moodit eli aineellinen maailma
ja kaikki, mikä siinä tapahtuu, ovat yhtenäinen
syysarja eli syykutomus; sielulliset tapahtumat
muodostavat toisen syysarjan. Nämä kaksi
syy-sarjaa kehittyvät riippumatta toisistaan; ei
voida ajatella aineellisten tapahtumain
vaikuttavan sielullisia ilmiöitä eikä päinvastoin. Mutta
ne vastaavat tarkasti toisiaan, koska ne ovat
saman olevaisen ilmenemistä kahdella eri
tavalla. Täten S. edustaa filosofista
paralleliteo-riaa (ks. t.) tai identiteettioppia (vrt. M
o-nismi). — Kaikki, mikä on olemassa,
myöskin moodit 1. äärelliset olennot, ja siis koko
maailmankulku, johtuu välttämättä Jumalan
täydellisestä olemuksesta, samoinkuin kolmion
käsitteestä ikuisesti seuraa, että sen kulmien summa
on = kaksi suoraa. Jumala ei olisi ehdottomasti
täydellinen, jos hänen toiminnassaan jäisi
vähintäkään sijaa mielivallalle taikka sattumalle.
Jumalan täydellisyydestä johtuu niinikään, että hän
ei tavoittele mitään tarkoitusperiä; sillä
se. joka pyrkii tarkoitusperiin, kaipaa jotakin.
Jumala ei kaipaa mitään. Kaiken, minkä Jumala
vaikuttaa, sen hän siis toimittaa vain oman
olemuksensa välittömästä täytymyksestä. Tässä
merkityksessä Jumala on „vapaa"; ei kukaan
hänen ulkopuolellaan oleva pakota häntä. Tämä
on ainoa „vapaus", joka S:n opin mukaan on
ajateltavissa. Se olento on vapaa, joka itse
määrää toimintansa oman luontonsa mukaisesti. —
Ihmisen kaikki mielenliikutukset. ja
pyrkimykset johtuvat syvinnä itsensäsäilytysvietistä, joka
asuu jokaisessa olennossa sen sisimpänä
olemuksena. Kun ihminen kohoo alemmalta
täydellisyyden asteelta korkeammalle, niin hän tuntee
iloa; kun liän vaipuu alemmalle asteelle, niinhän
tuntee surua. Hän pyrkii siihen ja rakastaa sitä,
mikä tuottaa iloa, välttää ja vihaa sitä, mikä
tuottaa surua. Näistä perusolettamuksista
lähtien S. kekseliäästi ja terävästi johtaa kaikki
tunteet ja pyrkimykset. Mutta S. ottaa
kuitenkin sitten osoittaakseen, miten ihminen voi
kohota ylevään, siveelliseen tahtomiseen ja
toimintaan, huolimatta siitä, että se kasvaa
itsekkyyden perijuuresta. Ihmishenki saavuttaa nim.
korkeimman tyydytyksen, kun se oppii
täydellisesti käsittämään kaiken olevaisen, maailman
kokonaisuuden ja oman olemuksensa. Silloin
ymmärtää samalla kaiken, mikä tapahtuu,
välttämättömäksi, ja katselee sentähden maailman
kulkua filosofin mielentyyneydellä, kiivastumatta
ja vihastumatta. Silloin herää mieleen yleinen
hyväntahtoisuus kaikkia ihmisiä kohtaan, ja
lopulta syntyy henkeen suuri ja valtava
„intel-lektuaalinen rakkaus Jumalaan", jota S.
teoksensa lopussa kuvailee mystillisyyteen vivahtavin
värein. Selvittäessään Jumala-käsitettä S.
vastustaa mitä jyrkimmin kaikkea
antropomorfismiä ja vaatii, että Jumalaa on ajateltava
ehdottomasti äärettömäksi ja täydelliseksi. Sentähden
hän johtuu nimenomaan siihen väitteeseen, että

Jumala puolestaan ei voi sanan varsinaisessa
merkityksessä ,,rakastaa". Sillä Jumala ei ole
ulkoa tulevien vaikutuksien alainen eikä voi
siirtyä suurempaan tai vähempään
täydellisyyteen; sentähden hän ei voi tuntea iloa eikä surua
eikä rakkautta inhimillisessä mielessä. Mutta
toisessa, korkeammassa ja mystillisessä sanan
merkityksessä Jumala rakastaa itseään ja
tuotteitaan, m. m. ihmisiä, ,,äärettömällä
intellektuaalisella rakkaudella", ja ihmisen
„intellektuaali-nen rakkaus Jumalaan" 011 osa tästä Jumalan
rakkaudesta. — Sai oppi vie johdonmukaisesti
kieltämään ihmissielun yksilöllisen
kuolemattomuuden, mutta hän koettaa asettaa sen sijaan
jonkinmoisen yli-yksilöllisen kuolemattomuuden.
Ihmissielu on häviäväinen, mikäli se on
äärellinen ,,moodi"; S. opettaa nimenomaan, että
ihmisen kaikki muistot erikoisista
elämäntapahtumistaan ovat mahdolliset ainoastaan niin kauan
kuin hänen ruumiinsa on olemassa. Mutta
mikäli henki on kohonnut järjenmukaiseen ja vielä
korkeampaan ,,intuitiiviseen" tietämiseen ja
siihen on herännyt intellektuaalinen rakkaus
Jumalaan, sikäli se on kuolematon. Sillä sen toiminta
on silloin laadultaan ikuinen eikä kuulu enää
äärelliseen olemassaoloon; se sulautuu silloin
Jumalan omaan ajattelemiseen.

S:n filosofia esittää suurenmoisin piirtein
naturalistisen panteismin maailmankatsomuksen.
Naturalistisen luonteen hänen oppinsa saa
etenkin sen johdosta, että sen mukaan
maailman-kulku ei tähtää mihinkään arvokkaiksi
käsitettyihin tarkoitusperiin, vaan kaikki johtuu
ainoastaan kausaalisesta, mekaanisesta
välttämättömyydestä. Ihmeellisellä mielenrauhalla S. kuvailee
tämän katsantotavan mukaista maailmankuvaa
ja osaa siinäkin löytää jotakin suurenmoista ja
mieltäylentävää. Mutta S:n todistelut eivät ole
onnistuneet, Koko hänen todistejärjestelmänsä,
jolla hän luuli todistaneensa oppinsa
ehdottoman varmaksi, perustuu useihin hyvin
epäiltäviin perusedellytyksiin.

S :n vaiti o-o p p i lähtee johdonmukaisesti
samoista naturalistisista edellytyksistä kuin
hänen siveysoppinsakin: ihmisen kaikki toiminta
johtuu perinnä itsensäsäilytysvietistä, siis
itsekkyydestä. Hänen valtio-oppinsa on sentähden
perustavassa osassaan läheistä sukua Hobbesin
(ks. t.) oikeusfilosofialle. Mutta S. ei siitä johdu
kannattamaan yksinvaltaa, vaan puoltaa paljoa
enemmän kansan oikeuksia ja kansanvaltaa.

Kauan aikaa S:n filosofia oli kovin huonossa
maineessa kammottavana jumalattomuutena.
Vasta Saksan spekulatiiviset, panteismiin
taipuvaiset filosofit v:n 1800 seuduilla arvostelivat
sitä myötätuntoisemmin, muutamat suurella
ihailulla. Nykyaikana naturalistinen
maailmankatsomus, joka luulee nojautuvansa luonnontieteiden
kumoamattomiin tuloksiin, on tajunnut
hengenheimolaisuutensa Sai kanssa; monet sen
edustajat ihailevat häntä suurimpana kaikista
filosofeista.

Täydellisin S;n teosten painos on van Vlotenin
ja Landin julkaisema ,,Opera quotquot reperta
sunt" (2 os., 1882-83; huokeahint, painos, 3 os.,
1895). [J. Freudenthal. „T)ie Lebensgeschichte
S:s in Quellenschriften. Urkunden und
nichtamt-lichen Nachrichten" (1898; lähdekokoelma) ; sama,
,,S., sein Leben und seine Lehre" I (1904) ; Bolin,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0900.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free