- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1741-1742

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Spontini ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1741

Spontini—Sporozoa

1742

nen, tahaton; itsestään, ilman ulkonaista syytä
syntyvä t. tapahtuva. — Spontaniteetti,
vapaaehtoisuus, tahattomuus.

Spontini [-ti’-], Gasparo (1774-1851), it,
oopperasäveltäjä, Piccini’n oppilas. Esitettyään
Italiassa nuoruudenteoksiaan 1796-1803 S. tuli
Pariisiin ja saavutti siellä 1807 loistavan
menestyksen vakavampaan tyyliin sävelletyllä
oopperallaan „Vestan neitsyt". Tätä seurasi 1809
,,Ferdinand Cortez". S. toimi sitten
oopperanjohta-jana Pariisissa 1810-12, nauttien Napoleonin
erityistä suosiota. Keisarin kukistuttua hän pääsi
Ludvik XVIII :n suosioon, joka nimitti hänet
hovisäveltäjäkseen 1814. Siirtyi 1820 Berliiniin
samaan asemaan, valliten itsekkäänä
itsevaltiaana sikäläistä musiikkielämää. V. 1842 hän
vetäytyi syrjään, katkeroittuneena alinomaisten
hankausten tuottamasta lopullisesta
nöyryytyksestä. Hänen lukuisista oopperoistaan esitetään
nykyään tuskin muita kuin edellämainittuja, ja
niitäkin harvoin. I. K.

Spoof [späv], Carl Johan (1773-1808),
soturi; hänen sanotaan ottaneen osaa jo vv.
1788-90 sotaan; tuli sittemmin aliupseeriksi Porin
rykmenttiin ja oli mukana Pommerin sodassa
1807 ja Suomen sodassa 1808; otti kesällä 1808
osaa Bothin partiojoukon pikkusotaan
Ruovedellä ja lähipitäjissä johtaen m. m. Tamperetta
vastaan järvenpuolelta tehtyä hyökkäystä, ks.
Roth, J.’ J. ’ ’ J. F.

Spoori (< kreik. sporos = kylvö, siemen, itu),
itiö, ks. t.

Sporadinen (kreik. sporadiko’s < speirein =
sirottaa), erillisenä, satunnaisena ilmenevä.

Sporadit (kreik. Spora’des nësoi, s. o.
„haja-saaret"), Aigeian-meren itäosassa, pohjoisessa
Kinoksesta alkaen pitkin Vähän-Aasian
länsirannikkoa ulottuva saarisarja, vastakohtana
kes-kempänä Aigeian-merta oleville Kykladeille;
tärkeimmät ovat Khios, Nikaria, Samos, Patmos,
Leros, Kalymnos, Kos, Nisyros, Tilos ja Rhodos.
Usein luetaan vielä näiden länsipuolella olevat,
Kykladeihin kuulumattomat Ivarpathos, Ivasos,
Astropalia 1. Stampalia (jopa joskus tav.
Kykladeihin luetut Thera 1. Santorin, Amorgos, Ios
1. Nios ja Auaphi) S;liin, jolloin edellisiä
nimitetään Itäisiksi, jälkimäisiä Eteläisiksi
S:ksi. Erillään varsinaisista S:sta ovat
Eu-boian saaren koillispuolella olevat
Pohjoiset S. (ks. t.). — S. ovat ylimalkaan sangen
vuorisia, ilmastollisesti erittäin suotuisia, mutta
usein vedettömiä. Ne, joilla on vesistöjä, ovat
sangen hedelmällisiä, tuottaen etenkin viiniä ja
etelänhedelmiä. Kreik.-syntyiset asukkaat ovat
taitavia merenkulkijoita. — Vanhan ajan
kreikkalaiset tarkoittivat S :11a ahtaammassa
merkityksessä vain saaria Nikariasta Rhodokseen.

(E. E. K.)

Sporangio (sporangium), itiöpesäke (ks.
t.).

Sporocarpium ks. Itiöpesäkekotelo.

Sporofylli, itiölehti, ks. Sanikkaiset.

Sporogonium, sammalen itiöpolvi. vrt.
Sammalet.

Sporozoa, sporozooit 1. itiöeläimet
ovat alkueläimiä (ks. t.), jotka elävät yksinomaan
loisina ja tämän elintavan vaikutuksesta
osoittavat suurta yhtäläisyyttä keskenään
ravitsemukseensa, liikuntoonsa ja lisääntymiseensä nähden.

Hyvin useat niistä elävät ainakin jonkun ajan
elämässään solujen sisässä (soluloisina). Ne
käyttävät yksinomaan nestemäistä ravintoa, ottaen
sitä osmoosin avulla, ja ovat niin ollen aina
vailla solusuuta y. m. laitteita jähmeän
ravinnon ottamista varten. Tav. sporozooit ovat myös
vailla erikoisia liikuntoelimiä; kuitenkin voi
ajoittain esim. iduilla ja parveilusoluilla esiintyä
pseudopodi-muodostus (amcebamainen liikunto)
tai liikkuvia siimoja (flagelleja).
Sukupolven-vuorottelu on yleinen, usein yhdistyneenä
isäntä-eläimen vaihdokseen. Ennen hedelmöitystä
esiintyy n. s. moninkertainen (multiplinen)
jakautuminen 1. schizogonia, jolloin loinen edelläkäyneen
kasvamiskauden jälkeen jakautuu yhtäaikaisesti
lukuisiin jako-osiin, jako-ituihin 1.
merozoiittei-hin. Tällainen suvuton lisääntyminen voi
uudistua perättäin lukuisat kerrat ja siitä on yleensä
seurauksena, että loinen lisääntyy isäntäeläimensä
kudoksissa (autoinfektsioni). Hedelmöityksen
jälkeen seuraa sporozooeille erittäin
luonteenomainen itiömuodostus (sporogonia, sporulatsioni):
tämä on aina yhdistetty koteloitumiseen, mikä
yleensä sporozooeilla on keinona tulla
kuljetetuksi uusiin isäntäeläimiin. Kotelon sisässä
muodostuu itiöitä, spooreja, jotka. tav. ovat
kiinteän keton peittämiä. Itiöt sisältävät
puolikuun-muotoisia tai sirppimäisiä pikkuitiöitä,
sporo-zoiitteja, jotka myös voivat olla keton
suojaamia ja jotka muodostavat lähtökohdan
äsken-mainitulle suvuttomalle lisääntymiselle.
Hedelmöitys tapahtuu useimmiten ennen
koteloitumista, harvoin kotelokuoren jo muodostuttua.
Keskenään yhteensulavat parveiluvksilöt
(gamee-tit) ovat joko samankokoisia ja -muotoisia
(iso-gameetteja), t. useimmiten erilaisia
(anisogameet-teja), nim. isoja liikkumattomia makrogameetteja
(naarassoluja) ja pieniä liikkuvia
mikrogameet-teja (koirassoluja). Tämä suvullinen
kaksimuotoisuus (dimorfismi) on usein jo esiasteina
huomattava edelläkäyvissä sukupolvissa
(gametoey-teissä). Kaikissa hedelmöitystä valmistavissa ja
heti sitä seuraavissa jakautumisissa
jääosaproto-plasmaruumista käyttämättä n. s.
jäännöskappa-leeksi. — Sporozooit ryhmitellään seuraavasti:
1. G r e g a r i n i d i t, verraten isoja,
selkärangattomien eläinten, esim. kastemadon ja
erinäisten hyönteisten, suolessa t.
sukupuolielimissä, joskus myös ruumiinontelossa eläviä
loisia (ks. Gregarinæ). — 2. C o c c i d i t.
soluloisia sekä alemmissa eläimissä että
luuran-koisissa, pääasiallisesti epitelisoluissa, kuten
maksan, munuaisten y. m. (ks. Coccidiura). —
3. Hemosporidit elävät punaisissa
verisoluissa ja niiden kehitys on yhdistynyt
isäntä-eläimen vaihdokseen. Ihmisellä tavataan
malaria-plasmodeja 1. veriamæboja (hemamæboja), jotka
aiheuttavat horkkataudin. Punaisiin verisoluihin
tunkeutuneet loiset kasvavat näissä ja
lisääntyvät suvuttomasti, multiplisesti jakautuen.
Jako-osat (merozoiitit) vapautuvat sitten verisolujen
hajottua (kuumekohtaus) ja tunkeutuvat uusiin
verisoluihin lisääntyen siellä samalla tavalla.
Täten tapahtuu autoinfektsionia pitkät ajat,
kunnes verisoluihin tunkeutuneet loiset alkavat
jakautumatta kasvaa n. s. puolikuunmuotoisiksi
kappaleiksi, jptka erilaistuvat sukuyksilöiksi,
makroja mikrogameeteiksi. Hedelmöitys tapahtuu verta
imevän Anop/ieZes-sääsken suolessa (ks. Horkka-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0905.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free