Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stephan ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
43
Stereometri—Stereotypia
44
tyksiin, joissa syy isomeriaan ei ole haettava
hiilen, vaan typen t. muiden alkuaineiden
atomeista. Paitsi isomeriaa, on muitakin kem.
ilmiöitä voitu stereokemiallisesti selittää. S. on
nyt hyvin kehittynyt tutkimusala orgaanisessa
kemiassa. Etenkin uusimmissa sokerilajien
tutkimuksissa ovat sen opit osoittautuneet
täydellisesti tyydyttäviksi. Edv. Hj.
Stereometri ks. Voin m enometri.
Stereometria (kreik. stereo’8 = kova, jähmeä,
ja metre’in = mitata), alkeisgeometrian osa. S.
laajemmassa merkityksessä esittää väittämiä
sellaisista avaruussuureista, jotka eivät ole
samassa tasossa. Suppeammassa merkityksessä s.
on oppi yksinkertaista muotoa olevien
kappaleiden pinta-alojen ja tilavuuksien laskemisesta.
Monimutkaisempien pintojen ja tilojen
suuruuden määrääminen edellyttää
infinitesimaalilas-kennon tuntemista. U. S:n.
Stereometrinen kuutioimistapa ks.
Kuutioiminen.
Stereoskooppi (kreik. stereo’s = kova, jähmeä,
ja skopein = katsella), valo-opillinen koje, jolla
saadaan plastillinen kokonaisvaikutelma
jostakin esineestä, kun tästä otettua kahta
tasa-pinta-kuvaa (valokuvaa) sillä tutkitaan, s. o.
kuvat synnyttävät s:n läpi nähtyinä semmoisen
vaikutelman ikäänkuin silmäin edessä olisi
kolmeen suuntaan ulottuva avaruussuure. —
Kappaletta katseltaessa kahdella silmällä näkee
vasen silmä siitä hiukan enemmän vasenta ja
oikea silmä enemmän oikeaa puolta kuin toinen
silmä. Näiden erilaisten silmässä syntyvien
tasapintaisten kuvien sielullinen
yhteensovit-telu herättää katsojassa samanlaisen
vaikutelman kuin korkokuva. Jos siis samasta
esineestä kumpaakin silmää varten laaditut kuvat
asetetaan rinnan ja erotetaan väliseinällä, niin
katsojassa, joka asettuu siten, että hän näkee
vain yhden kuvan kummallakin silmällä,
syntyy aistimus ikäänkuin hän näkisi
korkokuvan. Tämä vaikutelma tulee kuitenkin paljon
selvemmäksi, jos kuvia katsellaan kuvastimien
tai okulaarien avulla. Ensimäinen s. on
Wheat-stonen 1833
suunnittelema ja 1838 selittämä
kuvasti n-s. Siinä
on kaksi tasapintaista
kuvastinta KL ja ML
(kuva 1), jotka
muodostavat suoran
kulman keskenään ja
kääntävät kuvastavat
pintansa ulospäin.
Jostakin esineestä
otetut kuvat ab ja cubi
sijoitetaan kuvastimien
eteen niin, että kumpaisenkin synnyttämä
valekuva ilmestyy samaan paikkaan AB, mutta
toisen niistä näkee vain silmä 0, toisen silmä Oi.
Katsoja saa sentähden sellaisen vaikutelman, kuin
jos Ai>:ssä olisi todellinen kappale. Kun
tällaisen s:n suunnittelu tuottaa vaikeuksia, on
Brew-ster valmistanut yleisesti käytetyn linssi-s:n
(1843), jossa kuvastin-s :n epäkohtia on vältetty,
siinä on okulaareina kaksi prismaa tai
puoli-linssiä A ja B (kuva 2), jotka kääntävät särmät
vastakkain. Vasenpuolinen prisma siirtää sillä
puolella olevan esineenkuvan aa’ hieman oikealle
(S.H.)
Kuva 1.
ja oikeanpuolisen prisman takana oleva kuva bb’
siirtyy taas vasemmalle, niin että saadut
valekuvat yhtyvät selvän näkemisen
välimatkalla kuvaan CC’. Kun
jostakin maisemasta otetut kuvat
synnyttävät s:lla katseltuina
selvän näkemisen matkan päässä
toisiinsa yhtyviä valekuvia, niin
katsoja ei todellisuudessa saa sitä
vaikutelmaa, minkä maiseman
katseleminen luonnossa hänessä
herättää, vaan hän näkee siitä n. 25
cm:n etäisyydellä ilmestyvän
pienoiskuvan. Tätä haittaa ei ole
Melmholtzin ’ 1 i n s s i-s:l 1 a, joka
vähentää s.-kuvista lähteneiden
säteiden divergenssin niin pieneksi,
että se vastaa itse esineestä
tulleiden säteiden hajaantumista. Koska
tarkasteltava maisema tav. on suhteellisesti
etäällä, voidaan mainittu divergenssi tehdä
= 0, s. o. säteet yhdensuuntaisiksi. Samaa
tosiasiaa silmälläpitäen Helmholtz on myös
suunnitellut n. s. tele-s:n, jolla maisemaa matkan
päässä katseltaessa stereoskooppinen vaikutelma
saadaan palautetuksi sillä tavoin, että silmäin
väli näennäisesti suurennetaan monenkertaiseksi.
Kuva 3 esittää
kojeesta
läpileikkauksen. Siinä on
neljä kuvastinta:
kaksi pienempää
ab ja bc sekä
kaksi suurempaa,
asentoonsa
nähden mikrometriruuvilla aseteltavaa kuvastinta
de ja f g. Maisema näyttäytyy o:ssa ja o’:ssa
oleville silmille, ikäänkuin ne olisivat 0:ssa ja
0’:ssa. Etäällä olevasta esineestä tulleet
valosäteet kohtaavat suurempia kuvastimia ja
kulkevat, niinkuin kuva osoittaa. Jos tulosäteet
kulkevat kaukoputken läpi, ennenkuin ne kohtaavat
silmän, niin laitteen telio kasvaa.
Telestereo-skooppista periaatetta C. Pulfrich on suuresti
kehittänyt, sovelluttaen sitä etenkin
tähtitieteellisiin tutkimuksiin. U. S:n.
Stereotypeerata, valmistaa stereotypialaattoja;
ks. Stereotypia.
Stereotypia (kreik. stereo’s = jäykkä, kiinteä,
ja typos = jäljennös), kirjapainotaidossa käytetty
menetelmä valmistaa metallisia painolaattoja,
joiden pinnassa on tarkka jäljennös ladelmasta.
S:n varsinainen keksijä on edinburgh’läinen
kultaseppä W. Ged (ks. t.), jonka keksinnön engl.
S t a n h o p e n. 1800 saattoi yleiseen käytäntöön
valmistamalla ladelmasta kipsimuotteja ja
valamalla näihin kiinteitä painolaattoja. Suuren
merkityksensä s. saavutti sen jälkeen kuin latoja
Genoux Lyon’issa oli keksinyt paperi-s:n, joka
teki mahdolliseksi valaa myöskin
taivutettuja s.-laat.toja, joten s. voitiin ottaa myöskin
rotatsionikoneiden palvelukseen.
Stereotypeeraa-malta käsin valmistettu ladelma voidaan säästää
kulumiselle alttiita, verraten kalliita kirjasimia
samalla kuin ladelma mukavasti voidaan pitää
varastossa uusia painoksia varten. Paperi-s :ssa
valmistettavat matriisit (valinjäljennös) valmis-
*«
Kuva 2.
Kuva 3. (S.H.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>