Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stiernschantz ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
53
literata’’ (1719). Ilän jätti myös jälkeensä useita
käsikirjoituksia ja suuria kokoelmia. K. G.
Stiernscliantz [sämsants], Johan
(1670-1728), alkuperäinen nimi Wessman, soturi,
otti osaa useihin pohjoismaisen sodan
taisteluihin. tuli 1704 majuriksi Viipurin
kaksinnusryk-menttiin. V. 1710 hän Käkisalmen komentajana
puolusti linnaa urheasti, mutta oli 14-päiväisen
pommituksen jälkeen pakotettu antautumaan
saaden kuitenkin vapaasti poistua. Seur. vuosina
S. Savon rykmentin päällikkönä teki rohkeita
partioretkiä vihollisen selkäpuolelle. V. 1713 hän
Karjan sillalla turhaan koetti estää venäläisiä
etenemästä Turkua kohti. Tuotuaan vähää ennen
Xapuen taistelua Armfeltille lisäväkeä Savosta
hän näyttää joutuneen riitaan tämän kanssa eikä
ottanut osaa tähän taisteluun. Sodan jälkeen S.
meni Venäjän palvelukseen, missä yleni
kenraalimajuriksi. Otettuaan osaa Persian sotaretkeen
hän tuli Astaran sotakuvernööriksi.
Stiernsköld fsSrnsöld], ruots. aatelissuku, joka
mainitaan jo 1300-luvulla. Valtaneuvos Göran
Hansson S:n tytär Karin oli naimisissa suom.
valtaneuvoksen Björn Klaunpojan, Lepaan
herran (ks. Lepaan suku) kanssa. Suku
sammui mieskannalta 1676. — Nils S. (1583-1627),
soturi, otti osaa Liivin. Venäjän ja Tanskan
sotiin Kaarle IX :n aikana. Nimitettiin 1612
Jönköpingin maaherraksi. Seurasi sitten Kustaa
Aadolfia Puolan sotaan ja nimitettiin Kuotsin
laivaston amiraaliksi, kaatui taistelussa Danzigin
ulkopuolella ylivoimaista vihollisen laivastoa
vastaan. K. G.
Stiernstedt [s&rnstet], Karl Johan
(1686-1753), vapaaherra; soturi, virkamies, Turun
läänin maaherran Johan S:n (k. 1722) poika;
meni 1700 sotaväkeen, otti osaa moneen
taisteluun Suuressa pohjoismaiden sodassa, joutui
Pultavan taistelun jälkeen (1709) vangiksi ja pääsi
vapaaksi vasta rauhanteon jälkeen, otti eron
sotapalveluksesta 1740 everstiluutnantin arvolla.
Vihaten Venäjää sen kovan kohtelun tähden, jota
hän oli saanut kärsiä vankeudessa, S.
valtiopäivillä kiihotti sotaan tätä valtiota vastaan. V. 1741
hänet nimitettiin Savonlinnan ja Kvminkartanon
läänin maaherraksi. Nyt syttyneessä Ruotsille
onnettomassa sodassa S. osoitti suurta tarmoa;
innostutti talonpoikia uhrauksiin ja karkoitti
Kerimäellä heistä muodostamallaan joukolla ven.
kenraali Fermorin (maalisk. 1742). Rauhanteon
jälkeen S- otti osaa rajan järjestelyyn. V. 1746
hänet nimitettiin valtaneuvokseksi. G. R.
Stiernstråle [särnströle], Magnus (k. 1734),
ruots. soturi, tuli 1684 Hämeen läänin jalkaväen
kapteeniksi. Suuren pohjan sodan alettua hän
sai päällikkyyden Ivangorodissa, joka hänen
täytyi heittää ylivoimaiselle viholliselle 16 p. elok.
1704; 1705 hänet mainitaan Porin läänin
kaksin-nusrykmentin päällikkönä: otti osaa Lybeckerin
Inkerinmaahan tekemään onnistumattomaan
retkeen 1708. Kun venäläiset 1710 tulivat Viipuria
piirittämään, kutsuttiin S., joka oli nimitetty
Viipurin läänin rykmentin päälliköksi,
kaupunkia puolustamaan, saaden linnan
päällikkyyden. Jonkun aikaa hän sitä taitavasti puolusti,
mutta kun tsaari toi lisäväkeä ja tykkejä, kävi
puolustus mahdottomaksi; 13 viikkoa piiritystä
kestettyään, ja kun suurin osa kaupunkia oli
rauniona eikä apua ollut toivottavissa, rupesi
54
hän keskustelemaan antautumisehdoista, ja 13 p
kesäk. 1710 tehtiin sopimus, jonka mukaan
puo-lustusväen tuli saada vapaasti lähteä pois. Siitä
huolimatta päällikkö itse väkineen vietiin
vankina Venäjälle. S. pääsi palaamaan vasta 1721.
Hän oli sittemmin Savon rvkmentiu päällikkönä.
K. O. L.
Stierwald [stir-J, Carl Fredrik (1721-84).
ruots., Suomessa toiminut maanmittari,
määrättiin 1748 komissionimaanmittariksi
Pohjanmaalle, työskenteli 1750-54 Laihialla, josta
kirjoitti tarkan pitäjänkertomuksen (säilytetään
käsikirj. Vaasan maanmittarikonttorin
arkistossa). Siinä S. ensimäisenä tieteellisiin
havaintoihin perustuen käsittelee Suomen klimatologiaa
koskevia kysymyksiä. — S:n pitäjänkertomuksen
mukaan E. O. Runeberg kirjoitti Ruotsin
tiedeakatemian palkitseman kuvauksen „Beskrifning
öfver Laihela socken i österbotten", josta 1758
osia ilmestyi tiedeakatemian julkaisuissa.
Stift (ruots.), hiippakunta.
Stifter [stiftar], Adalbert (1805-68),
saks.-iläv. kirjailija. Luonnonkuvaajana S. on
huomattava, sensijaan henkilökuvaus on hänen teoksis
saan heikompi. Etevimmät hänen romaaneistaan
ovat ..Der Nachsommer" (3 nid.. 1857) ja ..Witiko"
(3 nid., 1864-67). Novellinsa, jotka ovat
romaaneja etevämmät, S. on julkaissut kokoelmissa
..Studien" (6 nid., 1844-50) ja „Bunte Steine"
(2 nid., 1853). H. Kr-n.
Stifti (ruots. stift), k i i n n i t y s-s. ks.
Nasta; piirustu s-s. ks. Piirustin.
Stig Anderssen ks. H v i d e.
Stigell /-e’-/. 1. Henrik Johan S.
(1832-1904), kivenhakkaaja; tuli 1855
kivenhakkaaja-mestariksi Helsinkiin, kävi 1873 ja 1878
opintomatkoilla Saksassa, Wienissä, Italiassa ja
Pariisissa. S:n perustama kivenveistämö oli
hautakivien valmistuksen alalla maamme
huomattavimpia, ja siellä hakattuja graniittisia hautapatsaita
tavataan hyvin useilla hautausmaillamme, esim.
Helsingissä olevista mainittakoon m. m. M. A.
Castrénin, Y. A. Wallinin. M. v. Wrightin ja
F. Cygnæuksen hautakivet. -— 2. Robert
Constantin S. (1852-1907), kuvanveistäjä,
edellisen poika; oli Pietarissa kivenhakkaajan
opissa, sitten Sjöstrandin oppilaana 1869-70
taideyhdistyksen koulussa Helsingissä, matkusti 1870
ornamentinveistäjäksi Lontooseen, josta lähti
merille matruusiksi, tuli 1872 Roomaan, jossa
4 v:n aikana suoritti loppuun S. Luca nimisen
taideakatemian kurssin työskennellen samassa
atelieerissa J. Takasen kanssa ja valmistaeu
1875-76 marmoriveistoksen „Amor ja ruusu",
josta hänelle 1878 annettiin Pietarin
taideakatemiassa arvonimi „ensimäisen luokan taiteilija".
S. matkusti 1876 Pariisiin, jossa seur. v.
työskenteli J. P. Cavelier’n johdolla École des
beaux-arts’issa ja sai kunniamaininnan teoksestaan
..Linkooja" (Ateneumissa). Sittemmin hän oli
jälleen Roomassa ja useana vuonna Pariisissa
(m. m. Hovingin niatkastipendillä 1890). S :n
pääteos on Pariisissa muovailtu iso kuvaryhmä
..Haaksirikkoutuneet", jonka alkuluonnoksen hän
teki 1889-91 ja valmisti uudestaan 1895-97
suurempaan kokoon Helsingin
kaupunginvaltuus-miesten tilauksesta. Pronssiin valettuna
pystytettiin 1898 Helsingin Tähtitornimäelle tämä
maa-lauksellisesti sommiteltu ja pontevan realistisesti
Stiernschantz—Stigell
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
