Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Stålberg ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10!)
Stålberg—Stångebro
110
poika, Kiialan herra (k. 1532), ja Arvi
Eerikinpoika, Sydänmaan herra (k. 1520-luvun lopulla),
tulivat suvun kahden eri haaran kantaisiksi.
Suku sammui 1702 mieskannalta.
1. Eerik Olavinpoika S. (k. n. 1565),
Kiialan herra, oli Hämeenlinnan isäntänä 1532-39,
mutta sai viimemainittuna vuonna eronsa
luultavasti niiden haikeiden valitusten takia, joita
läänin talonpojat siihen aikaan häntä vastaan
esittivät. Hän pakotti talonpojat, niin sanottiin
valituksissa, myymään tavaransa puolesta hin
nasta, korotti mielivaltaisesti veroja, kulki ympäri
maata 150 hevosen ja 50 jahtikoiran kanssa ja
köyhdytti siten talonpojat putipuhtaiksi, joten
Jumalan tähden pyysivät kuningasta panemaan
hänet pois viralta ja pelastamaan heidät häviöltä.
Myöhemmin hänet mainitaan Porvoon ja
Äyräpään kihlakuntien tuomarina.
2. Arvi Eerikinpoika S. (1549-1620),
Suomen käskynhaltia, oli Sydänmaan herran ja
Savonlinnan isännän Eerik Arvinpojan (k. 1566)
ja Beata Niilont. Grabben poika, mainitaan
ensi kerran asiakirjoissa 1561-62 Juhana
herttuan hovipoikana. V. 1571 hän on suom.
lipul-lisen ratsumestarina, 1579 suom. sotaväen
»öfverste vaktmästare och rumormästare".
Sen-aikuisessa Venäjän sodassa hän teki itsensä
tunnetuksi kelpo soturina, palvellen eri toimissa sekä
laivastossa että maalla ja lopulta 1592
nimitettynä tärkeän Narvan kaupungin päälliköksi. Kun
Klaus Fleming keväällä 1597 kuoli, nimitettiin
S., joka paraikaa oli Suomessa käymässä,
suomalaisten sotapäälliköiden pyynnöstä Suomen
käskynhaltiaksi. Niinkuin tästäkin voi päättää,
oli hän nähtävästi leppeämpi ja suositumpi
henkilö, kuin edelläkävijänsä, sen lisäksi
urhoollinen ja kunnon mies ja Sigismund kuninkaan
harras kannattaja, mutta Flemingin rautaista
tahtoa ja tarmoa ei hänellä ollut. Talonpoikia
hän ei kohdellut samalla kovuudella, kuin
Fleming, ja seurauksena tästä kai osaltaan oli, että
kapinalliset liikkeet kansassa nyt lakkasivat.
Mutta kun S. ei taipunut alistumaan Kaarle
herttuan vallan alle, saapui tämä sam. vuoden
syyskuussa Suomeen ja valloitti Turun linnan,
josta S. oli väistynyt sisämaahan apujoukkoja
hankkimaan. S:n kartano Lindö silloin m. m.
ryöstettiin. Herttuan poislähdettyä hän
kuitenkin sai Turun uudestaan haltuunsa, ja varusti
seur. v. Suomesta Ruotsiin retkikunnan (n. s.
makkararetken), Sigismundin avuksi, kun tämä
yritti valloittaa takaisin perintövaltakuntaansa.
Toisella Suomen-retkellään 1599 Kaarle
lopullisesti kukisti suomalaisten vastarinnan, voittaen
Marttilan taistelussa Aksel Kurjen, ja pakottaen
S:n Turun linnassa antaumaan. Kuolemaan
tuomittuna hänet kuitenkin Turun verisaunassa
säästettiin, nähtävästi koska Kaarle häneltä toivoi
saavansa tärkeitä tietoja Sigismundin aikeista,
ja kuljetettiin Ruotsiin. Oltuansa pari vuotta
vankina Gripsholmin linnassa S. Suomen
aateliston esirukouksesta 1602 armahdettiin;
annettiinpa hänelle taas sotapäällikkyyskin
Liivin-maalla. mutta kärsittyänsä siellä
vastoinkäymisen joutui hän taas epäillyksi hankkeista
Sigismundin hyväksi, tuomittiin Linköpingissä 1605
uudestaan kuolemaan ja astui viidennen kerran
mestauslavalle, sai nytkin armon mitä
hengen-rangaistukseen tuli, mutta vietiin Gripsholmin
linnaan ja oli siellä vankina 15 vuolta
syyskuusta 1605 toukokuuhun 1620, jolloin kuolema
vihdoin hänet vapautti.
3. Aksel S. (1630-1702), presidentti, kreivi,
edellisen veljen pojanpoika, tuli 1664 reduktsioni
kollegin assessoriksi ja oli 1668-78 maaherrana
Uudenmaan ja Hämeen läänissä, sittemmin
samassa virassa Itä-Göötanmaalla, ja nimitettiin
1687 kunink. neuvokseksi ja (iöötan hovioikeuden
presidentiksi. Reduktsionivaltiopäivillä 1680 hänet
asetettiin n. s. suureen komissioniin
valtaneuvok-sia tuomitsemaan, ja hän puolusti siinä
innokkaasti lievempää kantaa, mutta alistui
myöhemmin voitolle päässeen suunnan alle. Korotettiin
vapaaherran ja kreivin arvoon. K. G.
Stålberg [stölbärj], Karolina Vii h el
minä (1803-72), ruots. kirjailijatar. Hänen
ensimäistä suurta romaaniansa ,,Emmas hjerta"
(1839) seurasivat arkielämänkuvaukset »Major
Müllers döttrar" (1845) ja ..l)e begge
aristokra-terna" (1847). S. siirtyi sitten liist. romaanin
alalle: »Catarina Månsdotter" (1848), ..Drottning
Filippa" (1849), »Christina, drottning af
Sverige" (1861), »Bröderna Stålkrona" (1863) y. m.
Sitäpaitsi hän julkaisi teokset ..Blomsterspråket"
(1843), »Försök tili ett nordiskt mythologiskt
lexikon jämte ett sammandrag af finska
mytho-logien" (1844), „Om svenska prinsessor" (1858),
lastenkirjoja, arvoituskokoelmia y. m. S.
saavutti aikoinaan suuren luki japiirin, vaikkei
hänellä ollut erikoista runollista kykyä.
//. Kr-n.
Stålliandske [stöl-J, Torsten (1594-1644),
suom. soturi, oli syntynyt Porvoon pitäjässä
Hummelsundin kartanossa,
tuli 1626 majuriksi Porin
rykmenttiin, 1629
everstiluutnantiksi Uudenmaan
ja Hämeen ratsuväkeen.
Suuren maineensa hän
voitti suom. ratsumiesten,
kuuluisain
»hakkapeliit-tain", päällikkönä
30-vuo-tisessa sodassa, jonka
otteluissa hän tavallisesti oli
Kustaa Aadolfin
läheisyydessä. Niinpä hän
väki-neen kunnostautui
Breitenfeld in, Alte Vesten ja
Liitzenin taisteluissa.
Kuninkaan kuoleman jälkeen
hän entisellä
urhoollisuudellaan taisteli m. m. Wittstockin, Chemnitzin,
Leipzigin luona, mitkä voitot suureksi osaksi
olivat hänenkin ansiotaan. Tanskan sodan
syttyessä 1643 S. yhden armeian johtajana
lähetettiin sinne, mutta sairastui ja kuoli siellä
Haderslevissa 21 p. huhtik. 1644. Hänen leskensä
Kristiina Horn (ks. t.) lahjoitti silloin Turun
akatemialle miehensä sotasaaliina ottaman
kirjaston. S. on haudattu Turun tuomiokirkkoon,
jonka kauneimpia muistomerkkejä hänen
hautansa ou. K. G.
Stång (stoll], vanha ruots. pituusmitta = Vio
refia=10 jalkaa = 2,ss» m. Pintamittana:
kvad-rat-s. = 8,815 m2.
Stångebro [stot]rjebrü], paikka
Itä-Göötanmaalla, jossa kaksi siltaa johtaa Stångån yli;
siellä Kaarle herttua 25 p. syysk. 1598 ratkaise-
Torsten Stàlhandske. (S H.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
