Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sudbury ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
121
v:sta 1910 on kenraalikuvernöörin neuvosto.
Pääkaupunki K h a r t u m. Paikallishallintoa
varten S. on jaettu 14 provinssiin
(huomattavimmat: Bahr-el-gliazal, Hongalla, johon 1910
liitettiin myöskin Kongo-valtion vaatima Lado,
Kordofan, Senaar, Kassala, Dongola, Berber) ;
jokaista hoitaa engl. sotilas- tai siviilivirkamies,
arvoltaan kuvernööri. Dar-Furissa on
kotimainen sulttaani. — S:n tulot 1913 42,» milj., menot
41,9 milj. mk. — Oikeudenhoito on osaksi
englantilaisten, osaksi muhamettilaisten huostassa.
Rikoslaki on jäljennös Intian keisarikunnan
rikoslaista. — Opetuslaitos on vielä
kehittymätön; kansakouluja on 6 (989 oppilasta; 1914).
Useita ammattikouluja. Pakanallisten
neekeriheimojen keskuudessa toimivilla lähetysasemilla
on useita kouluja. Khartumissa on Gordon
college. — Sotavoima on osana Egyptin armeiasta;
ylipäällikkönä, sirdarina, on kenraalikuvernööri.
-— S:ssa käytetään rinnan Egyptin ja Englannin
lippua. — Historia. S:n eteläosat eivät
esiinny historiassa ennen 1800-lukua.
Pohjoisosat kuuluivat vanhalla ajalla Egyptin
vaikutuspiiriin (vrt. Etiopia). Sitten sinne syntyivät
Meroë (ks. t.) ja Napata nimiset, aikanaan
mahtavat valtakunnat. Kristinoppi levisi näille
main 500-luvulla ja Meroën ja Napatan
raunioista muodostuivat Dongolan ja Aloan
(pääkaupungit Dongola ja Soba) kristityt valtiot. Ne
säilyivät 1300-luvulle asti, jolloin ne murskasi
niiden eteläpuolelle syntyneet muhamettilaiset,
Senaar (vrt, F u n d s) ja Dar-Fur (ks. t.)
nimiset, sekarotuisten heimojen muodostamat valtiot.
Nekin vähitellen rappeutuivat ja helposti
joutuivat 1821 Mehemed Ali’n Egyptistä lähettämäin
Ismailin ja Mahommed btin valtaan. Aikaa
myöten Egypti ulotti valtansa idässä Iiap
Guarda-fuihin (Abessiinia jäi itsenäiseksi), etelässä
päiväntasaajan seuduille. Valloituksiaan se hoiti
perin kurjasti. V. 1877 Englannin
vaatimuksesta S:n kenraalikuvernööriksi nimitetty
Gordon ei ehtinyt saada parannusta aikaan,
ennenkuin Mahdi 1881-84 valloitti koko S:n.
Mahdi ja etenkin hänen seuraajansa „kalifi"
Abdullah (1885-99) hävittivät S:n melkein
perin juurin. Vv. 1896-98 englantilaiset ja
egyptiläiset saivat S:n valloitetuksi takaisin
11902 viimeinen dervisi vangittiin) ja nopeasti
maa oli rauhoitettu muutamista arabialaisten
tekemistä kapinayrityksistä huolimatta (1903,
1908 ja 1910). Suurvaltainsodan aikana 1916
Dar-Furin sulttaanin aloittama sotaretki
englantilaisia vastaan ei menestynyt; hänen joukkonsa
voitettiin kevätkesällä sam. v. — V. 1899 tehdyssä
sopimuksessa Egypti myöskin muodollisesti jakoi
suvereniteetin S :ssa Englannin kanssa, jolle S:n
omistus m. m. Intian takia on tavattoman
suuri-arvoinen. [Englannin sotaviraston „Handbook of
the S." (vuosittain) ; Nachtigal, „Sahara und S."
(1879-89) ; Peel, „The binding of the Nile, and
the New Soudan" (1904) ; Slatin Pascha, „Feuer
und Schwert in S." (1895) ; Ward, „Our S.,
its pyramids and progress" (1904) ; Wingate,
..Mahdiism and the S„ 1881-90" (1891), „England,
Egvpt and the S." (1896).] E. E. K.
Sudbury [sadbari], kaupunki
Pohjois-Amerii-kassa, Kanadassa, Ontarion maakunnan itäosassa,
Nipis8ing-järvestä länteen pacific-radan
varrella; 2,027 as. (1901). — Räjähdysainetehtaita,
122
sahoja; maailman suurimmat nikkelikaivokset.
Saadaan myös kultaa, vaskimalmia y. m.
Sudeetit (saks. Budeten), Böömiläiseen vuoris
toon (ks. Saksa, palsta 562) kuuluva, luoteesta
kaakkoon kulkeva, moneen osaan pirstoutunut
vuoristo Saksan (Sleesian ja Saksin) ja Itävallan
(Böömin, Määrin ja Itävallan Sleesian) rajalla,
Elben ja Oderin-Beczwan välissä, 310 km pitkä,
40-80 km leveä. S:n pääosat ovat kaakosta
alkaen: Hääriläis-Sleesialainen vuoristo
jakautuen Määriläis-Sleesialaiseen Gesenkeen (etupäässä
kivihiilikauden kerroksia; korkein huippu 821 m
yi. merenp.) kaakossa ja Altvateriin
(kiillelius-ketta, gneissiä; Altvater-huippu 1,490 m)
luoteessa, Hunsriick (Fichtlich 1,128 m),
Reichen-steiner Gebirge (molemmat etupäässä
kiillelius-ketta ja gneissiä; Heidelberg 902 m),
Eulen-gebirge (kiteisiä liuskeita; Hohe Eule 1,014 m).
Rinnan kahden viimein, jonon kanssa niiden
eteläpuolella kulkevat Habelschwerdter Gebirge
(Köhlberg 962 m) ja Adlergebirge (molemmat
gneissiä; Deschnayer Koppe 1,114 m) nimiset
rinnakkaisjonot sekä niiden jatkot luoteessa
Erlitzgebirge, Heuscheuer (Grosse Heuscheuer
919 m) ynnä Adersbacher Gebirge (niissä
vallitsevat liitukauden kerrokset). Molempien rinnan
kulkevain vuoristojonojen välissä, Neissen
yläjuoksun ympärillä on kaakossa (Hunsrückistä
lounaiseen lähtevän) Glatzer Schneegebirgen
(Schneeberg 1,422 m) osaksi sulkema, laaja
vajoamisallas (reunoilla pohjoisessa ja lännessä
kivihiilikauden, sisempänä permi- ja liitukauden
kerroksia, joiden päällä paikoin on laajalti
kvartsiporfyyriä). — Länteen yllämainituista
ovat monenlaisista aineksista syntyneet
Nieder-schlesisches Steinkohlengebirge (Dürrer Berg
928 m), Katzbachgebirge (Kammerberg 724 m),
tiberschar- 1. Rabengebirge (Königshaner
Spitz-berg 879 m), Rehorngebirge (Quetsehenstein
1,001 m), Landeshuter Kamm (Friesensteine
940 m), Schmiedeberger Kamm (Tafelstein
1,281 m), useat mataloita, pyöristettyjä. Seuraa
sitten S:n mahtavin seutu, graniittinen
Riesen-gebirge (Schneekoppe 1,603 m), jonka rinnan
etelässä kulkee Böhmischer Kamm (Brunnberg
1,555 m) ja jonka jatkona lännessä on
Iser-gebirge (Hinterberg 1,126 m). Viimeisenä
lännessä on joskus aivan eri vuoristoksi luettu,
etupäässä graniittinen Lausitzer Gebirge (Jeschken
1,013 m). — Vain S:n korkeimmat, yli 1,260 m
nousevat huiput kohoavat havumetsävyöhykkeen
yläpuolelle. — S:n rinteet ovat yleensä hyvin
taajaan asuttuja, huomattavan käsi- ja
kotiteollisuuden tyyssijoja; paikoitellen
kivihiilikerrok-set ovat synnyttäneet kukoistavan
tehdasteollisuuden. (E. E. K.)
Sudenkorennot (Odonata), n. 2,400 lajia
(Suomessa n. 40) käsittävä hyönteisryhmä,
yhdistetään usein alalahkona korennoisiin
(Pseudoneuroptera), ks. t., tai erotetaan itsenäiseksi
hyönteislahkoksi. Viimemainittuun on pätevät
syyt, sillä s:n ryhmä on ikivanha, jo
paleozooi-sella kaudella edustettu, ja on halki aikojen
säilyttänyt luonteenomaiset, s. muista hyönteisistä
selvästi erottavat, monessa suhteessa omituiset
rakennepiirteensä sangen muuttumattomina.
Muinaisten s:n eroavaisuuksista nykyisiin muotoihin
nähden voi mainita alkuperäisemmän, vähemmän
erilaistuneen siipisuonituksen ; koko saattoi myös
Sudbury—Sudenkorennot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
