Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suggestioni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
13:»
Suhteelliset vaalit
ville eri puolueille ja aatesuunnille tilaisuus
saada edustajia jotenkin samassa suhteessa kuin
niihin lukeutuu valitsijoita, joten edustajisto olisi
valitsijakunnan pienoiskuva. Koska annetaan
huomattaville vähemmistöille tilaisuus saada
valituksi joku edustaja, kuuluvat suhteelliset
vaalijärjestelmät v ä h e m m i s t ö va a 1 i e n
ryhmään, jotka eroavat enemmiatövaaleista
siinä, että noudatettava menettely estää
enemmistöä mielensä mukaan täyttämästä kaikkia
edustajapaikkoja.
Kun’ suhteellista vaalijärjestelmää käytetään,
ei vaalitaistelu tule yhtä kiivaaksi eikä sen
nostamat intohimot yhtä katkeriksi kuin jos vaalit
ovat euemmistövaaleja. .Myöskin vältetään
edustajain enemmistön vallan äkkijyrkkä vaihtuminen
sekä, missä valitsijain joukossa tavataan useita
puolueita, luonnottomien vaaliliittojen solmimista
enemmistön saavuttamisen toivossa. Sopivalla
tavalla järjestettyinä ne sallivat yksityiselle
valitsijalle ja puolueeseen lukeutuvalle eri ryhmälle
suuremman vapauden mieluisten ehdokkaiden
valinnassa puolueen omankin piirin sisäpuolella,
koska eivät puolueen kaikki valitsijat,
vastapuo-lueen täydellisen voiton pelosta, ole pakotetut
äänestämään muuttamatonta ehdokaslistaa.
Pääasiallisena muistutuksena s:ia v:eja vastaan
esitetään, että niiden järjestely tulee
monimutkaiseksi, jos tahdotaan tehdä tyhjäksi
muutamien, osaksi teoreettisesti mahdollisten, osaksi
todellisesti käytettyjen vaalikepposten
harjoittaminen, edelleen, että s. v. lia joittavina estävät
voimakkaan parlamentti enemmistön muodostumista.
Oikeastaan tulee kaikkien valitsijain
muodostaa yksi vaalipiiri, jos tahdotaan antaa pienille
maan eri osiin hajaantuneille vähemmistöille
tilaisuus käyttää koko äänivoimaansa. Toiselta
puolen tuottaa sellainen järjestelmä monta
epäkohtaa, esim. siten, että paikkakunta, jonka
asutus on tiheä ja kulkuneuvot hyvät, saattaa
suhteellisesti enemmän vaikuttaa tulokseen kuin
huonompiosainen. Senvuoksi jaetaan valitsijat
useimmin joko maantieteellisiin tahi muulla
tavalla määrättyihin vaalipiireihin.
S:ksi v:ksi sanotaan myöskin joskus paria
järjestelmää, jotka oikeastaan ovat vain
vähem-mistövaaleja, varsinaisesti pyrkimättä
suhteelliseen tulokseen. Näihin kuuluu osaksi Englannin
parlamenttivaaleissa v. 1807-85 sekä monessa
muussa maassa käytetty rajoittava
(limita-tiivinen) menettely, jonka mukaan valitsija ei saa
äänestää täysin yhtä monta ehdokasta, kuin
vaalipiirin tulee täyttää edustajapaikkoja. Toinen
sellainen on verrattain laajalti eri maissa
käytäntöön otettu kasaava (kumulatiivinen)
järjestelmä. Sen mukaan valitsija käyttää
korkeintaan niin monta ääntä kuin vaalipiiri täyttää
edustajapaikkoja,’ ja hän saa jakaa ne
ehdokkaittensa kesken mielensä mukaan, antaen kuten
enemmistövaaleissa yhden äänen kullekin taikka
myöskin, milloin vaalilippuun kirjoitettujen
nimien luku on pienempi kuin hänen
käytettävänään oleva äänimäärä, useampia ääniä kullekin,
vaikkapa kaikki yhdelle ehdokkaalle. Jos
äänestäjät etukäteen tarkoin tuntevat oman
puolueensa ja vastapuolueiden äänimäärät ja sen
mukaan järjestävät ehdokkaittensa luvun, voi tämä
menettely antaa oikean suhteellisen tuloksen.
Varsinaisiin s:iin v:hin on luettava Andræn
v. 1855 ehdottama, Tanskan „landstingetin"
valitsijamiesten vaaleissa käytäntöön otettu
vaalijärjestelmä. Samanlaista ehdotti vähän
myöhemmin Englannissa II a r e, tuntematta
tanskalaista järjestelmää. Valitsijalla on vain yksi
ääni käytettävänään, mutta hän kirjoittaa
varsinaisen ehdokkaansa nimen jälkeen muutamien
täydennysehdokkaiden nimet. Vaalitulosta
määrättäessä lasketaan äänestäjien luku (k), joka
jaetaan valittavien luvulla (n). Kuu jonkun
ehdokkaan äänimäärä vaalilippuja avattaessa on
noussut ä ä n i o s a m ä ä r ä ä n (—), katsotaan
ti
hän valituksi, ja jos sen jälkeen ilmaantuu hänen
nimeensä annettuja vaalilippuja, luetaan ne
lähinnä seuraavan vielä valitsematta olevan
täy-dennysehdokkaan hyväksi. Elleivät kaikki
paikat täten tule täytetyiksi, annetaan loput
järjestyksessä suurimman äänimäärän saaneille tahi
pannaan toimeen täydennysvaalit.
Paikkaan oikeuttavana lukuna on
ääniosa-määrä tarpeettoman suuri. Senvuoksi käytetään
tähän tarkoitukseen nykyään usein osamäärää
s
joka täydennetään lähinnä suurempaan
kokonaislukuun, milloin jako ei mene tasan, tahi
johon lisätään yksi, kun se on kokonaisluku.
Puheena olevaa lukua sanotaan tavallisesti II
a-g e n h a c h-B ischoffin ositusluvuksi.
Tämän periaatteen mukaan toimitetaan Suomen
ylioppilaskunnan s:ia v:eja.
Vaalijärjestelmistä, joiden mukaan valitsijain
ei tarvitse muodostaa edeltäpäin ilmoitettavia
ryhmiä, mainittakoon seuraava, jonka ovat
ehdottaneet Burnitz ja V a r r e n t r a p p (v. 1803)
sekä, edellistä tuntematta, Suomessa Th. H
o-mén (v. 1894). Kukin äänestäjä kirjoittaa
vaalilippuunsa niin monta ehdokasta, kuin on
vaalissa paikkoja täytettävä, ja siilien
järjestykseen, jossa hän toivoo heidän tulevan valituiksi.
Lipun ensimäiselle nimelle luetaan 1 ääni,
toiselle 1/2 = 0,5o, kolmannelle 1/3 = (J,33, neljännelle
1/4 = 0,25 ääntä j. n. e. (alenevien
ääni-lukujen periaate). Ehdokkaat kilpailevat
keskenään heille tulleiden äänisummien
perustuksella. Tämän vaalijärjestelmän on Suonien
eduskunta (v. 1913) hyväksynyt käytettäväksi
ammatti valtuustojen vaaleissa, mutta asetusta ei
vielä ole vahvistettu. Järjestelmä on sopiva,
ellei valitsijain luku ole varsin suuri eikä
tarkoin etukäteen tunneta eri ryhmien äänestäjien
lukua.
Tärkeimmät ovat kuitenkin ne
vaalijärjestelmät, joissa täytettävät paikat jonkun ositusluvun
mukaan jaetaan etukäteen ilmoitettavien
äänestäjäryhmien kesken (kilpailevien
listojen periaate). Osituslukuna käytetään tätä
nykyä etupäässä d’Hondtin ehdottamaa (ks.
d’Hondt). Yksinkertaisimmalla tavalla tämä
ositusluku saadaan siten, että kunkin ryhmän
äänimäärä jaetaan luvuilla 1, 2, 3, 4 j. n. e.,
kaikki osamäärät järjestetään suuruuden mukaan
ja niistä erotetaan suurimmasta alkaen niin
monta, kuin on valittava edustajia, jolloin
viimeisenä erotettu osamäärä on d’Hondtin
ositus-luku. Kukin äänestäjäryhmä saa niin monta
paikkaa kuin sen osamääriä on erotettu.
Monella eri tavalla voidaan määrätä, ketkä
äänestäjäryhmän ehdokkaista astuvat sille tule-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
