- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
149-150

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Šu-king ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

149 Šu-king—Suklaa 150

työssä käytetään rangaistusvankeja, joiden
rangaistusaikaa on jäljellä korkeintaan 6
kuukautta (työntekijäin lukumäärä on tähän saakka
ollut 20-30). L. H-nen.

Šu-king, vanhin Kiinan historiaa koskeva
teos (2400-800 e. Kr.); sisältää enimmäkseen
hallitsijain puheita ja keskusteluja oppineitten
kanssa, ks. Kiinan kieli ja kirjallisuus.
E. K-a.

Sukka, jalkaterän ja säären välitön verho.
Länsimailla s:t olivat vielä keskiaikana
tavallisimmin nahkaisia, pitkävartisia, vyöhön tai
lyhyen mekon alaosaan kiinnitettäviä; ne
vastasivat siis tavallaan housuja. Niitä tehtiin usein
villavaatteestakin. Neulotut, housuista
eriytyneet s:t tulivat käytäntöön vasta 1500-luvulla,
ensin Saksassa. Englannissa alettiin niitä valmistaa
1564; saman vuosisadan lopulla
rupesivat niitä jo talonpojatkin neulomaan. Meidän
maassamme mainitaan villa-s:ia Savosta ja
Karjalastakin jo 1600-luvun alkupuolella. Nurin
neulomalla aikaansaatuja koristeita sanotaan vikkeleiksi
(< saks. Zwickel = kiila). Kiilan
muotoinen „kultainen" koriste tehtiin
länsieurooppalaisiin miesten s:iin nilkan kummallekin
puolelle 1600-luvun loppupuoliskolla sukkanauhoista
poisjääneitä tupsuja korvaamaan. 1700-luvun
lopulla ja 1800-luvun alulla käyttivät miehet, jopa
ylellisimmät talonpojatkin, meidänkin maassamme
polvihousujensa ohella komeita, silkkisiäkin s:ia.
ks. myös Puku, palstat 1078-9. U. T. S.

Sukka, liehkusukka, ks. Auerlamppu.

Sukkanauharitarikunta (engl. order of the
garter),
Englannin korkein tähdistö, Edvard
III: n perustama n. 1350. Tapauksesta, joka
aiheutti sen perustamisen, on olemassa erilaisia
kertomuksia. Muutaman perinnäistiedon mukaan
Edvard III:n rakastajatar, Salisbury’n kreivitär,
hukkasi sukkanauhansa eräissä tanssijaisissa, ja
kun kuningas kiirehtiessään ottamaan sen
lattialta tuli tarttuneeksi hänen hameeseensa,
alkoivat läsnäolijat tehdä hänestä pilaa.
Lopettaaksensa pilanteon kuningas huudahti „honny
soit qui mal y pense"
(häpeä sille, joka siitä
ajattelee pahaa) ja vannoi tekevänsä
sukkanauhan niin korkeaksi kunniamerkiksi, että kaikki
koettaisivat saada sen. Ritarikuntaan otetaan
ainoastaan hallitsevia ruhtinaita ja ylhäissukuisia
englantilaisia; jäsenten luku on 26, ottamatta
lukuun Englannin hallitsijasuvun prinssejä ja
ulkomaalaisia jäseniä. Sitäpaitsi on 26 n. s.
köyhää ritaria, tavallisesti entisiä hovivirkamiehiä,
jotka nauttivat 300 punnan eläkettä.
Ritarimerkkinä on tummansininen, keltareunuksinen
samettinauha, joka kiinnitetään kultasoljella
vasemman polven alapuolelle ja jossa on
tunnuslause „honny soit qui mal y pense", y. m.
J. F.

Sukkinen, maatila (2 manttaalin allodisäteri)
Nousiaisten pitäjässä: juustomeijeri. — S., joka
mainitaan jo 1346 ja jonka 1498 omisti asemies
Jöns Håkoninpoika, oli 1500- ja 1600-luvuilla
Ram-, Boga-, Stjernkors-, Jägerhorn- ja
Friesensköld-, 1700-luvulla Ramsay- (?),
Lilljestjerna- ja von Willebrand-suvuilla sekä 1800-luvun
alkupuolella viimemainitulla sekä Munck-suvulla.
Nyk. omistaja (1916) maanviljelijä Frans W.
Sukkinen. Päärakennus (puinen) v:lta 1787.
A. Es.

Sukkula ks. Kutomateollisuus.

Sukkulamadot (Nematoda l. Nematodes, myös
Nemathelminthes, jota nimitystä kuitenkin tav.
käytetään s:sta ja okakärsämadoista yhteensä),
lajirikas matoryhmä, käsittää sekä vapaina
vedessä t. maassa eläviä että runsaasti
loismuotoja, m. m. useita vaarallisia ihmisloisia.
Ruumis liereä, ohuen sukkulamainen t. rihmamainen.
niveletön, lujan päällyskelmun, kutikulan peittämä.
Ruumiin seinämän muodostavat
suurimmaksi osaksi pitkittäis- ja rengaslihakset, jotka
4 pitkittäistä päällyskelmun alaista
paksunnosharjua (selkä- ja vatsapuolella ja sivuilla,
viimemainitut ulkopuolisestikin selvinä sivuviivoina
esiintyviä) jakaa ryhmiin. Sisäelimet ovat
omituisesti irrallisina ruumiinontelossa, joka
synnyltään näyttää kokonaan poikkeavan
ontelomatojen ruumiinontelosta; tämän vuoksi s:oja ei
enää tav. yhdistetä ontelomatoihin kuten ennen
tehtiin. Suuaukko on aivan etupäässä,
peräaukko taas on siirtynyt vatsapuolelle (tav. on
asianlaita madoilla päinvastoin). Yksinkertaisen,
suoran ruuansulatuskanavan etuosa on tav.
paisunut, lihaksikas imuelin. Hermoston pääosina
ovat nielua ympäröivä hermorengas ja siitä
lähtevät lukuisat pitkittäishermot; oikeita
hermosolmuja ei esiintyne. Aistimista on huomattu
tuntonystyröitä ja silmäpilkkuja (vain harvoilla,
vapaina elävillä lajeilla). Verisuonisto puuttuu.
Erityselimistönä toiminee 2 pitkin
edellämainittuja sivupaksunnoksia kulkevaa kanavaa, joita
etupään lähellä yhdistää vastapuolella ulos
avautuva poikkihaara. Useimmat s. ovat
yksineuvoisia. Sukupuolielimet yksinkertaiset, tav. hyvin
pitkät, putkimaiset, koiraalla parittomat ja
suolen loppuosaan avautuvat, naaraalla parilliset,
erityiseen yhteiseen aukkoon päättyvät.
Hedelmöitys on sisäinen, tav. on s:lla senmukaisesti
erikoiset paritteluelimet. Monet synnyttävät
eläviä poikasia, useimmat kuitenkin laskevat munia.
Kehitystapa on elämäntapojen mukaisesti
monenlainen, vapaina elävillä yksinkertainen,
loismuodoilla usein monimutkainen: jälkimäisillä voi
esiintyä isännän vaihdos, sukupolvenvuorottelu
j. n. e. Suvutonta lisääntymistä ei tavata. —
S:n tärkeimmät alaryhmät ovat: Anguillulidæ
(ks. t.), edustajia etikkamato (Anguillula
aceti),
ihmisloinen Strongyloides intestinalis,
kasviloiset Tylenchus tritici (vehnässä) ja
T. devastatrix (rukiissa y. m.) sekä Heterodera
Schachti
(juurikkaissa, nauriissa y. m.);
Ascaridæ, suolinkaiset (tätä suom. nimeä on
myös käytetty koko s:n ryhmästä), edustajia
suolinkainen (Ascaris) ihmisessä y. m.,
kihomato (Oxyuris vermicularis) samoin
ihmisessä; Strongylidæ, edustajia useita
loisinaeläviä lajeja käsittävä suku Strongylus sekä
vaarallinen ihmisloinen töpisuolinkainen
l. kaivosmato (Ancylostoma duodenale).
Trichotrachelidæ, edustajia ihmisloiset
piiskamato (Trichocephalus trichiurus [dispar]) ja
trikiini (Trichinella [Trichina] spiralis);
Filaridæ, pääsuku Filaria (ks. Filaridæ). —
S:hin luetaan lisäksi poikkeava ryhmä
jouhimadot (Gordiidæ). — ks. muuten
erikoisartikkeleita. I. V-s.

Sukkulamato ks. Sukkulamadot.

Sukkulentit, mehukasvit (ks. t.).

Suklaa (ransk. chocolat, < meksikon kiel.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:16 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/9/0087.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free