Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sukupuoli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
167
Sukupuolipatologia
158
riiat taas väriltään paljon vaatimattomampia ja
vähemmän silmiinpistäviä. Samoin on laita
lintujen keskuudessa, etenkin paritteluaikoina
koiraat voivat komeilla suurenmoisessa väriloistossa
(esim. riikinkukon pyrstö, sinisorsakoiraan
hääpuku, peipposen y. m. m. lintukoiraiden kaunis
höyhenpuku), kuu taas naaraat ovat
vaatimattomasti harmaan ja ruskean kirjavia j. n. e.
Useiden nisäkkäiden sarvet esiintyvät vain koirailla,
samoin esim. leijonan y. m. harja.
Hyönteiskoi-raiden kitiinipanssarissa voi myös esiintyä
omituisia sarvimuodostuksia t. muita merkillisiä
rakenne-erikoisuuksia, jotka kokonaan puuttuvat
naarailta. Kyky synnyttää fosforisoivaa valoa
voi myös olla sekundäärinen s.-ominaisuus (esim.
tavallisen kiiltomadon [ks. t.] naaraalla).
Lukuisilla sekä alemmilla että korkeammilla eläimillä
on erikoisia elimiä, joista lähtee voimakas, toista
sukupuolta kiihottava haju. Toiset taas
synnyttävät luonteenomaisia ääniä, esim. hyönteisten
stridulatsioni (sirkutus) ja lintujen laulu, joilla
äänetöntä sukupuolta houkutellaan ja vaikutetaan
sen tunteisiin. Kaikkien näiden puhtaasti f y
y-s i 11 i s t e n sekundääristen s.-ominaisuuksieu
lisäksi on olemassa suuri joukko puhtaasti p s y
y-k i 11 i s i ä. Tähän kuuluvat kaikki ne erilaiset
vaistot, jotka enemmän t. vähemmän
suoranaisesti ovat lisääntymisen palveluksessa.
Parittelu-leikkejä esim. esiintyy lukuisilla selkärankaisilla
ja hyönteisillä, ja ne voivat kehittyä sangen
pitkälle kuten mehiläisten häälennossa, lintujen
kosinnassa, lintu- ja nisäkäskoiraiden keskiajan
turnajaisiin verrattavissa taisteluissa naaraiden
omistamisesta. Myös ihmisellä on kummallakin
s :11a ei vain runsaasti fyysillisiä, vaan myös
lukuisia psyykillisiä eroavaisuuksia, jotka
voidaan katsoa sekundäärisiksi s.-ominaisuuksiksi.
Biologit ovat koettaneet kokeellisesti selvittää,
missä suhteessa primääriset ja sekundääriset
s.-ominaisuudet ovat toisiinsa, ja nämä kokeet
ovat osoittaneet, että monessa tapauksessa
s.-rauhaset. sisäisen erityksensä kautta
huomattavasti vaikuttavat sekundääristen
s.-omi-naisuuksien kehitykseen. Nisäkkäiden
kuohitseminen estää tämän kehityksen t. ehkäisee sitä
suuresti. Niinpä saksanhirven ja metsäkauriin
sarvet eivät lainkaan kehity, jos kuohitseminen
toimitetaan heti eläimen synnyttyä; jos se
sitävastoin tapahtuu myöhemmin, niin sarvet
esiintyvät surkastuneina („Peruckcngeweih").
Eunukit pysyvät parrattomina ja säilyttävät koko
ikänsä korkean poika-äänensä. Lintuihin ja ehkä
sammakkoeläimiinkin kuohitseminen vaikuttaa
samantapaisesti kuin nisäkkäihin. Että
kuohittujen eläinten sekundääristen s.-ominaisuuksien
kehityksen ehkäistymisen todella on katsottava
riippuvan s.-rauhasien eritteen puutteesta, käy
selville siitä, että, jos tämä puute korvataan
ruiskuttamalla suorastaan eläimeen poistetuista
s.-rauhasista valmistettua ekstraktia, saadaan
kuohitsemisen vaikutus enemmän t. vähemmän
ehkäistyksi. Ansaitsee vielä mainita, että
siittiö-rauhasien poistaminen ja korvaaminen ovarioilla
aiheuttaa rotissa naaraspuolisten
s.-ominaisuuk-sien voimakkaan kehityksen. Niinpä koiraan
surkastuneet nisät suurenevat huomattavasti ja
alkavat erittää maitoa.
Toisissa eläinryhmissä sitävastoin
kuohitseminen ei kummallakaan s:11a aiheuta minkäänlaisia
näkyviä seurauksia. Perhosilla ei edes
poistettujen s.-rauhasien korvaaminen toisesta s:sta
otetuilla vaikuta vähintäkään, ei fyysillisiin eikä
psyykillisiin sekundäärisiin s.-ominaisuuksiin,
vaikkakin siirto toimitetaan aivan pienillä
toukilla. Nämä lukuisien eri tutkijain puhtaasti
kielteiset, tulokset perhosten suhteen ovat sitä
huomattavampia, kun eräät toiset niveljalkaiset,
taskuravut, voivat erään niissä loisivan toisen
äyriäisen vaikutuksesta täydellisesti muuttaa s:ta
(lqiskastratsioni), vieläpä niin täydellisesti, että
on voitu todeta niiden siittiörauhasissa syntyvän
yksityisiä munia. —- Sisäisen erityksen merkitys
sekundääristen s.-ominaisuuksien kehitykselle ei
siis ole läheskään selvä, ja tapaukset, joissa
toisessa puoliskossa ruumista ilmeuee koiras-,
toisessa taas naaraspuolisia sekundäärisiä s.-ominai
suuksia, todistavat ilmeisesti, että erilaisuus
piilee paljoa syvemmällä kudoksien ja solujen
luonteessa. Kuohitsemiskokeet näyttävät kuitenkin
epäilemättömästi osoittavan, että kummallakin
s :11a on sille luonteenomaisten sekundääristen
s.-ominaisuuksien ohella myöskin toisen s:n
vastaavien ominaisuuksien aiheet. Tämän otaksuman
oikeuden vahvistaa vielä se, että naaraat
vanhetessaan ja tullessaan siitoskyvyttömiksi saavat
useita koiraan tuntomerkkejä. Naarasteirin
kirjava höyhenpuku muuttuu sinimustaksi ja pyrstö
lyyrymäiseksi, vanhoille naisille kasvaa parta
j. n. e. Myös risteytyskokeet puhuvat tämän
puolesta. Fasaaninaaraan ja tavallisen kukon
koiras-sekasikiöllä on joukko koirasfasaanin
ominaisuuksia, joiden siis on täytynyt näkymättöminä
aiheina piillä naarasfasaanissa ja joutua siltä
perinnöksi sen kukkopoikasille. Samaa todistavat
myös sellaiset periytymiskokeet, joissa esim. run
saan munimiskyvyn aiheet periytyvät kukon
välityksellä tai voimakkaan
maidonerittämis-kyvyn aiheet härän välityksellä, vaikkakaan
kummassakaan tapauksessa mainitut
ominaisuudet eivät voi esiintyä periytymisen välittäjässä.
Koska eräissä risteytyskokeissa myös syntyy
lukuisia yksilöitä, joiden s.-rauhasissa syntyy
sekä siittiöitä että munia, näyttää hyvin
luultavalta, että kaikilla yksilöillä on sekä
kummankin s:n sekundääristen että myös primääristen
s.-elinten aiheet, mutta että yksineuvoisilla
eläinlajeilla vain toisen s:n aiheryhmät pääsevät
määräämään, toisen taas eivät saavuta
aktiveerauk-seen s. o. varsinaiseen toimintaan tarpeellisia
edellytyksiä.
Mistä seikoista riippuu koiras- t.
naaras-aiheiden aktiveeraus ja milloin yksilökehityksen
kuluessa se tapahtuu? Nämä kysymykset
muodostavat sukupuolenmääräysproblee-m i n. Sen selvittämiseksi biologit ovat tietysti
ensiksi tutkineet luonnossa vallitsevia
säännöllisiä olosuhteita ja sen jälkeen käyneet
kysymykseen käsiksi kokeellisesti. Näissä
tutkimuksissa on suuri merkitys ollut n. s. s.-l u v u 1 1 a,
joka osoittaa, montako koirasta syntyy 100
naarasta kohti. Useimmilla eläinlajeilla tämä luku
pysyttelee 100 :n tienoilla, s. o. kumpaakin s:ta
syntyy jotenkin yhtä monta yksilöä. Kuinka
vähän luotettavia s.-luk-n käsittelevät
tutkimukset kuitenkin ovat, osoittaa tilasto ihmisestä.
Kuten tunnettu on täysikasvuisten naisten
lukumäärä yleensä huomattavasti suurempi kuin
miesten. Siitä huolimatta s.-luku on Euroopassa elä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
