- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
201-202

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sunniitit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

•201

Sunniitit—Sunnuntaityö

202

Fincke-suvulle ja tältä seur. vuosisadalla
Kankaisten Horneille (Marienborgin vapaaherroille).
1700-luvun alusta alkaen sen ovat omistaneet
vuorineuvos A. Strömner, valtaneuvos K.
ller-iuelin, Hastfehr-suku, kreivi R. V. ile Geer,
majuri K. F. Brunou, kapteeni A. M. Gripenberg,
kenraali K. Rosenkampf. luutnantti J. K.
SilJver-svnn (v:een 1865) y. m. Nyk. omistaja (1916;
v:sta 1877) taloustirehtööri J. F. Palin. -—
Päärakennus v:lta 1888. Vanha päärakennus on
myös jäljellä uusittuna. A. Es.

Sunniitit = sunnalaiset (ks. Su n n a).

Sunnuntai (mruots. sunnudagher, isl.
svnnu-dogr, ruots. söndag, saks. Sonntag, engl.
sun-duy), viikon ensimäinen päivä, saanut nimensä
auringosta (anglosaks. ja goot. sunna = aurinko),
siis = auringonpäivä (lat. dies solis);
romaanisissa kielissä s:n nimitys perustuu keskiaikaiseen
lat. nimitykseen dies dominica (= „Herran päivä";
kreik. kyriak[hemeraj), esim. it. dominica,
ransk. dimanclie; myöskin slaavilaisissa kielissä
s:n nimitys on puhtaasti kirkollista alkuperää
(ven. voskresenje = „ylösnousemus"; puol.
nie-dzielu = ..lepopäivä"). Samoin kuin s:n nimitys
germ. kansoilla viittaa tämän päivän
pakanalliseen alkuperään, on sen vietossa kristillisellä
ajallakin kauan ollut huomattavissa
pakanallisia käsityksiä, tapoja ja menoja.

Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen
sabbatin ja s:n erosta. S. ei alkuaan ollut
lepopäivä. vaan yhteiselle jumalanpalvelukselle
pyhitetty. S:na ei saanut paastota. Vähitellen rupesi
kirkko kuitenkin teroittamaan mieleen, että
jumalanpalveluksen takia oli työt jätettävä. Laodikean
kokous 372 kehotti kristityitä mahdollisuuden
mukaan jättämään arkityöt s:na, mutta katsoi
kuitenkin, että ehdoton työukielto oli pidettävä
juutalaisena harhauskona. Ensimäiset s.-lepoa
tarkoittavat määräykset julkaisi Ivonstantinus
Suuri, joka nimenomaan tähdensi s:n merkitystä
auringon päivänä. Vielä senjälkeen kuin kaikki
muut työt s:na kiellettiin, olivat peltotyöt
sallittuja. Vasta Maconin synodi 585 ja Chalons’in
synodi 649 kielsivät nimenomaan myöskin
peltotyöt. Vasta näinä aikoina kiellettiin s.-työ
3 uinen käskyn perusteella. Thomas
Akvinolaisen kautta tuli tämä käsitys katolisessa kirkossa
hyväksytyksi opiksi. — Täten valtaanpäässyttä
lakisuuntaista oppia astuivat
uskonpuhdistajat jyrkästi vastustamaan. Luther
teroittaa isossa katekismuksessaan s:hin nähden
kristityn vapautta, mutta puolustaa samalla levon
merkitystä ruumiillisen työn tekijöille.
Augsburgin tunnustus (art. 28) opettaa, että
sabbatti-käsky ei koske U:ta T:ia. Englannin kirkossa
sitävastoin pantiin painoa 3:nnen käskyn
jatkuvalle pätevyydelle, jonka tähden kaikki työt ja
huvitukset s:na kiellettiin. Tämä Englannin
kirkon rigoristinen kanta s:hin nähden on jossakin
määrin vaikuttanut myöskin Euroopan
mannermaan oloihin. Paikoittain on syntynyt lahkoja,
jotka suorastaan vaativat lauantain
pyhittämistä (esim. seitsemännen päivän adventistit).
- S:n-vieton suhteen on erotettava .-en
jumalanpalvelukseni nen ja sosiaalinen merkitys.
Edellisessä suhteessa s. on kirkon jumalanpalveluspäivä
ja on semmoisena ollut kirkon perustamisajoista
asti. Sosiaalisen merkityksensä taas s. saa
lepopäivänä. S.-lepo on kallis oikeus kaikille viikon

työssä väsyneille, ja tätä oikeutta on myöskin
valtio tahtonut turvata sabbattilainsäädännön
kautta, vrt. S a b b a 11 i ja Sunnuntaityö.
[Th. Zahn, „Geschichte des Sonntags" (1878);
G. Uhlhorn, „Ueber die Sonntagsfeier in ihrer
sozialen Bedeutung" (1870) ; L. Pohjala.
„Vie-tämmekö sabattia vai sunnuntaita?" (1902).

E. K-a. y. m.

Sunnuntaikirjain. Jos jokainen viikonpäivä
merkitään eri kirjaimella siten, että 1 p. tainmik.
on A, 2 p. B j. n. e., niin annetaan sunniin
taille merkki s. Jos esim. tammik. 4 p. olisi
sunnuntai, niin olisi s. D. Vuosi alkaisi silloin
torstaina, ja päättyisi, jos olisi kysymyksessä
tavallinen vuosi, myöskin samana viikon päivänä.
Seur. v;n s. olisi niinmuodoin C, sitä seuraavan
B j. n. e. S. siirtyy siis vuosi vuodelta askel
taaksepäin. Karkausvuosilla on 2 s:ta, mikä
johtuu siitä, että helmik. 24:s p. ja 25 :s p.
merkitään samalla kirjaimella. Seuraavasta taulukosta
nähdään muutamien vuosien sunnuntaikirjaimet:

Vuosi [-Uudenvuodenpäivä on Sunnuntaikirjain-] {+Uuden- vuoden- päivä on Sunnun- taikir- jain+}
1915 perjantai C
1916 lauantai BA
1917 maanantai G
1918 tiistai F
1919 keskiviikko E
1920 torstai DC
1921 lauantai B

1922 sunnuntai A

1923 maanantai G

1924 tiistai FE

1925 torstai D

1926 perjantai C

1927 lauantai B

1928 sunnuntai AG

Aina 28 v:n jälkeen uusiutuvat s :t samassa
järjestyksessä, jos on kysymys juliaanisesta
kalenterista. Tätä 28-vuotista jaksoa sanotaan
a u r i n g o n s i r k k e 1 i k s i. Eri sääntöjen
mukaan voidaan sekä juliaanisessa että
gregoriaanisessa ajanlaskussa itse vuosiluvusta määrätä
jonkun v ;n järjestysnumero auringonsirkkelissä
1. toisin sanoen sen s:n, minkä avulla taas
helposti voidaan laskea jonkun tapahtuman
viikonpäivä, kun päivämääiä tunnetaan. E. R.

Sunnuntaikoulu ks. Pyhäkoulu.

Sunnuntailepo ks. Sunnuntai ja
Sunnuntaityö.

Sunnuntaityö. Sunnuntain viettämistä
lepopäivänä vaaditaan osittain kirkollisista, osittain
yhteiskunnallisista syistä. Kirkolliselta kannalta
vaaditaan kaikenlaisen työn kieltämistä
sabbat-tina, yhteiskunnalliselta kannalta ainoastaan
pakollisen, toisen hyväksi suoritetun s:n
kieltämistä. Viimein,iin. laatua olevan s:n kiellon
tarpeellisuutta perustellaan etupäässä sillä
väitteellä, että työläinen terveytensä ja työkykynsä
säilyttämiseksi väittämättömästi tarvitsee yhden
lepopäivän viikossa. Myöskin huomautetaan, että
viikon työstä väsyneen työläisen s;llä ei ole
suurta taloudellista arvoa ja että sunnuntain
levännyt työmies suorittaa arkipäivinä sitä
enemmän työtä. Näillä yhteiskunnallisilla
(työväen-suojelus-) ja taloudellisilla näkökohdilla onkin
nykyajan sunnuntailainsäädännössä suurempi
merkitys kuin kirkollisilla. Näissä laeissa on
s. periaatteellisesti kielletty, mutta poikkeuksia
myönnetään 1) pitämällä silmällä sitä seikkaa,
ettei työn keskeytys saa tuottaa mitään
vahinkoa ja että sunnuntain erikoiset tarpeet voidaan
tyydyttää (inistä syystä kulkulaitokset, valais-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:46 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/9/0113.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free