- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
203-204

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sunniitit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

203

Suntio—Suo

204

tus- ja ravinnonhankinta- sekä taidenautintoa ja
huvituksia tarjoavat liikkeet ovat
erikoisasemassa); 2) ottamalla huomioon eräät
tuotannon ja kaupan teknilliset ja taloudelliset
vaatimukset, m. m. sen, että nykyaikainen
tuotantoprosessi ja liikkeiden välinen kilpailu usein
vaatii polttolaitosten ja koneiden yhtämittaista
käyttöä ja että eräillä tavaroilla on
sunnuntaisin tavallista suurempi menekki.
Useimmissa maissa on tähän suuntaan meneviä lakeja
olemassa. Ankarimmin pidetään sunnuntailepoa
yllä Englannissa ja Pohjois Ameriikan Yhdys
valloissa. Suomen rikoslain 41 :nnessä luvussa,
joka käsittelee kirkollista järjestystä koskevien
määräysten rikkomista, on seur. säännökset: Joka
sabbattina (joka kestää klo 6:sta aamulla klo 6:een
illalla sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä)
tekee kiisi- tai muuta työtä, joka sopii jättää
tuonnemmaksi tai jota ei tehdä omaksi tai toisen
hätätarpeeksi, vetäköön sakkoa enintään 50 mk.
Joka sabbattina pitää rihkamakauppaa tai muun
senkaltaisen kauppapuodin avoinna, taikka
sabbattina jälkeen klo 9 aamulla harjoittaa
torikauppaa, vetäköön sakkoa enintään 100 mk.
Yhteiskunnalliselta kannalta säädettyä s:n kieltoa ei Suo
messa ole olemassa muuta kuin leipurinammatissa
(1908 vahvistettu laki leipomoissa
suoritettavasta työstä). Eduskunnan 1909 hyväksymässä,
mutta vahvistamatta jääneessä
työväensuojelus-laissa on säädetty, että työläisten tulee saada
nauttia vähintään 30 tunnin keskeytymätöntä
sunnuntailepoa tai, ellei se ole mahdollista,
vastaavaa vapautta arkipäivinä. [Proudhon, „De la
eréation du dimanche"; Röhr, „Der Sonntag vom
sozialen und sittliehen Standpunkt aus";
Hoffmann, „Die SonntagsrUhe".] J. F.

Suntio, kirkonvartia. S:n virkaanottamisesta,
kelpoisuusehdoista ja virasta erottamisesta
säädetään kirkkolain 287-289 §§:ssä. E. K-a.

Sunujoki, S u n u 1. Suunu, myös S uu n u n
joki (ven. Suna), joki Aunuksessa, alkaa
llimo-lan ja Repolan pitäjäin rajoilta Koljakkaoja
nimisenä pikkujokena, joka laskee Notkojärven,
Soimijoen ja Roikkoniemenjärven kautta
Suu-n un järveen; tähän tulee vielä luoteesta
lisävesiä Vonkerin järvestä y. m. ja lounaasta
Märäjäjärvestä. Suunun järvestä alkaa sitten
varsinainen S., joka. saatuaan Suomen rajalta
Megrijärven lisävedet, juoksee Porajärven,
Lind-järven y. m. pienempien järvien lävitse, saa vielä
lähellä suutaan vas. S uondele järven
(ks. t.) lisävedet ja laskee sitten
Kontupohjan-lahteen Äänisjärven luoteisrannikolle. S:n
kuulun luonnonihanuuden huomattavimman kohdan
muodostavat, joen kolme valtakoskea Hirvas,
Porokoski ja K iv at su (ks. n.). — S:n
pituus n. 320 km (Suununjärvestä lukien 256 km),
lev. alajuoksulla n. 125 m, suurin syv. 13 m;
putous (Suunun,järvestä Äänisjärveen) 114 m.
— Kivatsun koskesta alaspäin, samaten kuin
Porajärvestä ylöspäin, on S :11a
höyrylaivaliikennettä. S. on pitkin pituuttaan tärkeä
uittoväylä. — S:n luonnonnähtävyyksien äärelle
päästään maanteitse Petroskoista ja Suojärveltä.

L. H-nen.

Suo, sellainen kasviyhdyskunta, jonka kasvien
jäännöksistä muodostuu suoturvetta.
Suoturpeella taas tarkoitetaan eliöperäistä
(organogee-nista) maalajia, jossa hajaantumistilassa olevien

kasvijäännösten elollinen rakenne vielä on
suureksi osaksi säilynyt, jopa siksi hyvin, että usein
voidaan määrätä, mihin kasvisukuun, vieläpä
lajiinkin ne kuuluvat.

Soita on monella tavalla muodostunut ja
muodostuu yhä edelleen, yleisimmin tunnettu
on soiden muodostuminen vesistöjen
umpeenkas-vamisen johdosta. Pehmeähköpohjaisissa
matalissa järvissä tai järvien lahdelmissa on runsas
kaisla- ja heinämainen kasvillisuus: ruoko
(Phragmites), kaisla (Scirpus lacustrix), korte
(Er/uisetum fluviatile), saroja (Carex rostrata
y. m.), lihavimmilla seuduilla lisäksi useita
muita fSparganium ramosum, Ti/pfca-lajit j. n. e.).
Tämän runsaan kasvillisuuden kuolleista jään
nöksistä, varsinkin juuren- ja
juurakonjäiiunök-sistä, muodostuu pohjalle, olipa tämä savea,
liejua t. m. s., yhä paksunevia suoturvekerroksia.
Turvekerroksen vähitellen paksutessa sitä
peittävä vesikerros ohenee ohenemistaan ja samassa
määrässä ilmestyy sammalia, usein ensin eräitä
Amblystegium-lajeja, sitten yhä runsaammin
rahkasammalia, varsinkin Sphagnum
cuspidatum-ryhmästä, kunnes nämä viimein muodostavat
kutakuinkin yhtämittaisen kasvipeitteen.
Kaisla-maiset kasvit tällöin häviämistään häviävät ja
sijalle tulee varsinaisille märille soille ominaisia
ruohokasveja, saroja y. m. (Menyanthes,
Schettcli-zeria y. m., Carex filiformis, C. limosa, C.
pauci-flora, C. ehordorrhiza, Eriophorum angustifolium
j. n. e.). Paikalle on silloin muodostunut neva.
jolla tarkoitetaan märkää, hyllyvää, metsätöntä
rahka- 1. valkosammal- (Sphagnum-) suota. —
Kaislikon ulkolaitaansa asti muututtua nevaksi
valkosammal jatkaa useinkin kasvamistaan
pitkin vedenpintaa. Alkaa pintamyötäinen
umpeen-kasvaminen, joka esim. metsälampien rannoilta
voi saada alkunsa aikaisemmista
kaislikkokasvus-toista riippumattakin. Tällaisen pintamyötäisesti
laajenevan, erittäin hyllyvän nevan (hetteikön)
reunus on tav. varsin mutkisteleva ja usein
on sen ulkopuolella vedessä vapaasti kelluvia
Sphagnum en sp i du tu m -kasvustoja, toisinaan
runsaasti Amblystegium fluitansin; usein myöskin
raate (Menyanthes) muodostaa hyllyviä
kasvustoja. Näissä nevareunuksissa Spliagnumit
vuosittain kasvavat pituutta, jolloin turve samalla
paksunee ja omasta painostaan vajoaa, niin että
tila pinnalla olevan turpeen ja pohjan välillä
suuremmaksi tai pienemmäksi osaksi vähitellen
täyttyy; välikkö täyttyy myös osittain pinnalta
pohjalle pudonneista turveaineksista. Välikön
täytyttyä ei turve enää pääse vapaasti
vajoamaan syvemmälle, jotavastoin se kyllä hitaasti
omasta painostaan painuu, mikä painuminen
kuitenkin yleensä on pienempi kuin turpeen
pinnalla tapahtuva korkeuskasvu. Seurauksena on.
että turpeen pinta käy kuivemmaksi. Samalla
tavalla käy tietenkin myös niissä nevoissa, jotka
ovat kehittyneet kaislikoista, kortteistoista y. m.
Suon pinnan kuivuessa muuttuu kasvillisuuskin.
Nevaruohot ja -heinät häviävät suurimmaksi
osaksi ja sijalle tulee varpuja (vaivaiskoivua,
suopursua, vaiveroa, juolukkaa y. m.). Samalla
sinne ilmaantuu männynkin taimia, jotka
vähitellen kasvavat kitumänniköksi. Nevasta on
silloin tullut r ii m e. Väliasteena saattaa toisinaan
esiintyä korpi (vrt. alempana), varsinkin
lihavimmilla seuduilla.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:17 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/9/0114.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free