Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suojeleva yhdennäköisyys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
211
Suojeleva yhdennäköisyys
212
taisuudcssa rauhaan. Mutta koska useimpiin
hyönteistoukkiin nähden yksi ainoa linnun nokan
isku riiltiiii kuolettavasti haavoittamaan, on nii
den yksilöjen luku. jotka joutuvat linnun
kokeilun uhriksi, sitä pienempi kuta helpommin tun
nettava niiden värikuvioitus on. Luonteenomaiset
värit koetetaan tämän mukaisesti saada niin
nähtäviksi kuin suinkin. Yaroitusväreillä varustetut
toukat elävät suurissa yhdyskunnissa, ja
perhoset, joilla on varoitusväritys, lentävät tav. hyvin
hitaasti, ikäänkuin liidellen t. liukuen eteenpäin,
niin että niiden yläpinta tulee hyvin
näkyviin.
Varoitusvärit johtavat varsinaisiin m i m i k r
y-ilmiöihin, joille on ominaista se, että syötävä ja
hyvänmakuinen eläin saa ulkomuodon, joka
suuressa määrin muistuttaa jotakin pahalta
maistuvaa tai että puolustuskyvytön laji jäljittelee
pistimellä varustetun, myrkyllisen lajin koreaa
väritystä. Tämän väärän tunnusleiman suojaamina
näitä mimeettisi ä muotoja luullaan
pahalta-maistuviksi tai jälkimäisessä tapauksessa
jätetään sen vuoksi rauhaan, että ne herättävät niin
suurta pelkoa, että hyökkäystä ei uskalleta tehdä.
Useimmat tällaiset mimikry-tapaukset tunnetaan
tropiikkien runsaasta hyönteismaailmasta,
erikoisesti perhosten monimuotoisesta ja värikkäästä
ryhmästä. Usein vain naaras jäljittelee
syötäväksi kelpaamatonta, aivan toiseen heimoon
kuuluvaa lajia, kun taas koiras ei poikkea omalle
heimolle luonteenomaisesta tyypistä. Hyvä ja
yleisesti tunnettu esimerkki on Papilio merope
(kuvia liitteessä Suojeleva
yhdennäköisyys II), jolla on kokonaista neljä eri laatua
naaraita ja vain yksi tyyppi koiraita.
Naaras-tyypeistä yksi (kuva 1) on koiraan näköinen,
keltainen ja siivistä ulkouevilla takalisäkkeillä
varustettu, toinen taas on vailla tätä lisäkettä
ja punainen (kuva 3 a), muistuttaen vihollisten
inhoamaa, yleistä Danais Chrysippus perhosta
ikuva 3 b), kolmas (kuva 2 a) muistuttaa
suuresti Amauris mainMS-lajia (kuva 2 b) ja neljäs
(kuva 4 a) lopuksi jäljittelee toista
Amauris-lajia, A. Echeriaa (kuva 4 b). Kaikki »esikuvat"
kuuluvat />a?joic?ce-heimoon, jonka lajeja
hyönteissyöjälinnut inhoavat niiden pahan maun takia.
Eri naarastyypit tavataan eri osissa Afrikkaa
ja Ievenemiseltään väitetään niiden jotakuinkin
vastaavan esikuviaan. Koska viimemainitut lisäksi
säännönmukaisesti ovat yleisempiä, katsotaan
mimeettisillä muodoilla yhdennäköisyydestään
olevan jonkinlaista suojaa. — Samankaltaisia
tapauksia on kuvattu suuret määrät, mutta
sangen suuri osa niistä on puhtaan museotyön
tuloksia, perustumatta todellisiin tutkimuksiin
luonnossa.
Myrkkyaseella varustetuilla pistiäisillä on myös
jäljittelijänsii, sekä kärpäsiä, perhosia että
kovakuoriaisia. Myöskin meillä tavattavan
Macro-glossa perhossuvun lajit muistuttavat, joskin
pintapuolisesti, kimalaisia; paljon suurempi
yhtä-läis yvs kimalaisten kanssa taas on eräillä
Volu-cella kärpäsillä. Myös meikäläiset Trochilium- ja
Sesta-lajit voidaan mainita esimerkkeinä
perhosista. jotka läpikuultavien siipiensä sekä
musta-ja keltajuovaisen takaruumiinsa vuoksi
muistuttavat pistiäisiä. Vielä mainittakoon brasilialaiset
kovakuoriaiset Tropidosoma Spencii (liite
Suojeleva yhdennäköisyys II, kuva 6) ja
Lophonoocrus hirtioornis (kuva T) sekä perhonen
Pionia lycoides (kuva 8). jotka kaikki jäljittele
vät niinikään brasilialaista, pahanmakuista
Calopteron bifasciatutn kovakuoriaista (kuva 5).
Muurahaisten seassa elävät hyönteiset ja
hämähäkit muodostavat erikoisen ryhmän
inimeet-tisiä muotoja, ja niiden ja työmuurahaisten (vain
näitä jäljitellään) yhdennäköisyys saavutetaan
eri lahkoissa, puolisiipisten, kovakuoriaisten ja
suorasiipisten kesken eri tavoin ja voi olla hyvin
huomattava.
Täydellisyyden vuoksi mainittakoon, että on
luultu havaitun n. s. mimikry-renkaita 1.
syötäväksi kelpaamattomien perhosten »keskinäisiä
vakuutusyhtiöitä". Kaikilla renkaan lajeilla on
sama väri ja kirjaus, vaikka ne kuuluvat aivan
eri heimoihin. Koska ne kaikki ovat syötäväksi
kelpaamattomia, ei ilmiötä pitkään aikaan kyetty
selittämään, kunnes Fritz Miiller pani
renkaiden syntymisen riippuvaksi nykyaikaisesta
osuustoiminta- ja keskinäisyysperiaatteesta. Koska
kaikilla jäsenillä on sama tunnusleima, vähentyy
lintujen kokeiluhävityksen uhrien luku ja
vahingot kannetaan yhteisesti. Tämä Miillerin
hypoteesi on rohkeinta, mitä tällä jo itsessään
uskaliaista olettamuksista rikkaalla alalla on
esitetty.
Ei voi olla eri mieltä siitä, että suojeleva väri ja
muoto kuten mimikrykin tarjoavat eläimille
jonkinlaista suojaa. Mutta onko tämä suojelus niin
perustavaa laatua lajin säilymiselle, että
suojeleva naamioitus on vähitellen voinut syntyä vain
luonnollisen valinnan vaikutuksesta, kuten
neo-darvinistinen koulukunta opettaa, siitä voi
täydellä syyllä olla suuria epäilyksiä. Niin suuri
yhtäläisyys lehden kanssa kuin esim.
Kallima-per-hosen voinee tuskin olla selitettävissä näin. On
vaikea kuvitella, miten ensi muutokset nyt
valmiiksi kehittynyttä esikuvan jäljittelyä kohti
syntyivät ja säilyivät, sillä niillähän ei aluksi
voinut olla mitään valinta-arvoa. Eräät
suojelevan naamioituksen ja mimikry-teorian
kannattajat ovat senvuoksi esittäneet olettamuksen, että
yhdennäköisyyttä ei ole saavutettu pienien ja
huomaamattomien, vähittäin tapahtuvain
muutosten kautta, kuten ennen otaksuttiin, vaan
äkkiä tapahtuvien muutosten, siis mutatsionien
tietä. Nykyaikainen perinnöllisyystutkimus on
jossain määrin antanut tukea tälle
käsitykselle, nim. todentamalla, että Papilio-suvun
polymorfiset naaraat, joiden arvellaan
jäljittelevän erilaisia syötäväksi kelpaamattomia
esikuvia vain yhteen t. pariin periytymistekijään
nähden poikkeavat koiraan tyypistä, ja että
koiraallakin voi olla nämä samat tekijät,
vaikkeivät ne sillä pääse vaikuttamaan, jotavas
toin ne kyllä voivat periytyä seuraavan
sukupolven naaraille. Mutta tämä selitys syrjäyttää
kokonaan valinnan vaikutuksen esikuvan ja sen
mimeettisen muodon yhtäläisyyden
varsinaisessa synnyssä, mikä jää kokonaan sattumaksi.
Jos yhdennäköisyys on lajin säilymiselle
hyödyllinen. voi se säilyä ja niin sanoaksemme
fiksee-rautua, kiinnittyä, jos se sitävastoin on
arvoton t. vahingollinen, niin se häviää. Valinnan
tehtävä rajoittuu siis tyypin säilyttämiseen t.
hävittämiseen, mitään luovaa voimaa sillä ei
ole. — Lisäksi voidaan mimikn -hypoteesia
kuten kaikkia suojelusnaamioitusteorioja vastaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
