Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suolahden höyrysaha ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
235
Suolajärvet—Suolakerrostumat
236
Suolajärvet. Kuivissa seuduissa, missä veden
haihtuminen on vuotuista sademäärää suurempi,
muodostuu syvänteisiin laskujoettomia järviä,
joiden vesi 011 suolaista. Tällaiset s. ovat kaikille
aro- ja aavikkoseuduille ominaisia. Veden
suo-lanpitoisuus vaihtelee suuresti, ollen joskus
valtameren keskimäärää (3,5%) vähäisempi, esim.
Aral-järvessä l,s%, mutta useimmiten suurempi.
Monissa s:ssä 011 väkevöityminen mennyt niin
pitkälle, että suolaa on alkanut kiteytyä järven
pohjaan ja rannoille. Sellaisia ovat
Kuollut-meri Palestiinassa, Elton-järvi ja yli 2,000
pienempää suolajärveä Astrakaanin kuvernementissa
Venäjällä, Persian Urmia-järvi, useat Tibetin
sekä Pohjois-Afrikan s. ja Utahin Suuri
Suola-järvi. S:n vesi sisältää useimmiten samoja
suoloja kuin valtameren vesi ja niistä kiteytyneet
suolat ovat samoja kuin ne. mitä saadaan
merivettä haihduttamalla. Kuolleen-meren,
Elton-jär-ven v. m. pohjasuoloissa on pääosana
natrium-kloridi ja niiden veteen on jäänyt runsaasti
helposti liukenevia magnesium.suoloja
(Kuolleessa-meressä etupäässä magnesiumkloridia, Eltonissa
myös magnesiumsulfaattia). Yhtäläisyys
meriveden kanssa johtuu siitä, että suolojen alkuperä
kaikissa tapauksissa on sama: sade- ja pohjavesi
on liuottanut niitä vuorilajeista, ja lopuksi ne
aina joutuvat jokiveden mukana mereen tais:iin.
Kumminkin s:n suolojen kokoomus 011
luonnollisesti riippuvainen sen laskualueen vuoriperän
laadusta, ja erikoisissa tapauksissa on s:n
vedellä normaalisesta aivan poikkeava kokoomus.
Niinpä Egyptin ja Kalifornian
natronijär-yissä on runsaasti natriumkarbonaattia
(Kalifornian Owen’s Lake’issä esim. 2,7% NaCCy.
Tibetin, Chilen ja Kalifornian b o o r a k s i j ä
r-vet sisältävät etupäässä natriumboraattia, ja
Transbaikalin n. s. g u d z i r i j ä r v e t pääasiassa
natriumsulfaattia. ■— Jotkut laskujoettomat
syvänteet ovat muinoin olleet valtameren
yhteydessä, ja niiden suolanpitoisuus saattaa osaksi
olla merivedestä kotoisin. Tällainen on
Kaspianmeri. Kuivien alueiden merenrannikkojen
Jahdissa ja laguuneissa, jotka vain ahtaiden ja
matalien salmien kautta tai ainoastaan korkean veden
(esim. vuoksen) aikana ovat meren yhteydessä,
saattaa suolanpitoisuus haihtumisen
vaikutuksesta olla suurempi kuin itse merivedessä, ja
usein niissäkin kiteytyy suoloja.
Seuraavassa esitetään eräiden s:n liuenneiden
aineiden kokoomus:
[-Kaspianmeri Karabu-gns-]
{+Kaspian- meri Karabu- gns+} Elton [-Kuollut-meri-] {+Kuollut- meri+}
Kokonaissuolanpitnisuus I.29 °/o 20.49 % 29.18 % 25,ii %
Na 24.750% 11,490% 5.17% lO.oo »/„
K 0.643 „ 1.829 „ 0,41 „ 1,™ »
Eb 0.01.-, „ 0,062 „ — —
Mg 5,857 „ 15,825 „ 20,78 „ 16.73 „
Ca 2,298 „ — 1.08 „
Cl 42,398 „ 53.35! „ 59,03 „ 67,87 „
Br 0,054 „ 0.050 „ — 1,75 „
S04 24.o»i „ 17.885 „ 14,01 ., 0.18 „
Yht. 100,000% 100,000% 100,(io% 100,00 %
vrt. Suolakerrostumat. P. E.
Suolakaivo. Suolakerrostumiin tehdyn kaivon
vesi on suolalla kyllästettyä, ja pumppuamalla
sitä ylös sekä haihduttamalla siitä voidaan
valmistaa ruokasuolaa, vrt. Satiinit. P. E.
Suolakaivos ks. Suolakerrostumat.
Suolakarsta, haihtuvan suolaliuoksen pinnalle
välistä muodostuva suolakidekerros. S.
Suolakasvit ks. S 11 o 1 a k k o k a s v i t.
Suolake (Triglochin), Juncaginu■ (S H.)
cece-heimoon kuuluvia, kaljuja, hei
näin näköisiä ruohoja, joilla 011
puoliliereät pikät aluelehdet ja
vih-reäkukkainen, tähkämäinen terttu
vanan latvassa. Suurempi m e r i-s.
(T. maritimum) on hyvin yleinen
merenrannoilla, hennompi, hai
suinpitälikäinen s u o-s. (T. palustre)
yleinen koko maassa suoniityillä,
uurmit^illä j. n. e. K. L.
Suolakerrostumat syntyvät ki
teytymällä suolajärvien (ks. t.) tai
meren rannikkolaguunien vedestä.
Edellytyksenä on kuiva ilmasto. Jos
seudun ilmanala muuttuu kosteaksi,
niin pinnalla olevat s. pian
häviävät. Kumminkin ne monin paikoin
ovat säilyneet hyvinkin pitkiä
ajanjaksoja, jos ne nim. ennen ilmaston
kosteaksi muuttumista ovat joutuneet vettä
läpäisemättömien savikerrostumien peittoon. Tällä
tavoin suojeltuina s :ia tavataan kaikissa maanosissa
ja kaikenikäisissä geologisissa muodostumissa
kambrista kvartääriin saakka. Ne ovat monin seu
duin yli 1.000 m:n vahvuisia. Niiden, samaten
kuin nykyaikaisissa suolajärvissä paraikaa
muodostuvien s :n kerrosjärjestys on säännöllisesti
sellainen, että alinna 011 kipsi- ja
anhydriittiker-roksia, sitten seuraa sarjan vahvimpana osana
vuorisuolaa, ja ylinnä saattaa olla erilaisia
ka-lium-magnesiumsuoloja. Useimmiten viimemai
nittuja kumminkin puuttuu, mikä johtuu siitä,
että ne ovat helpoimmin liukenevia ja alkavat
kiteytyä vasta kun vesi on miltei kuiviin haili
tunnt. Nykyään tapahtuu, mikäli tiedetään,
kalisuolojen kiteytymistä ainoastaan pienissä
määrin eräissä Persian suolajärvissä. —
Vahvimmat s. ovat todennäköisesti syntyneet
suurissa laguunimaisissa merenlahdissa, sen
laatuisissa kuin Kaspian meren Karabugas-lahti, joka
on miltei sateettomassa seudussa ja jonka kapean
ja matalan salmen kautta yhä uutta suolaista
vettä pääsee lahteen, samalla kuin tässä
kerrostuu suoloja pohjaan.
S. ovat ihmiselle tärkeitä etupäässä siksi, että
niistä saadaan vuorisuolaa (natriumkloridia).
Euroopan tärkeimpiä suola-alueita ovat Galitsia.
Bukovina ja Romaania, joiden maiden s. ovat
tertiäärisysteemin mioseeniosastossa. Täällä ovat
kuuluisat Wieliezkan, Boehnian ja Hallstadtin
suolakaivokset. Kaluszissa on vuorisuolan päällä
myös kalium-magnesiumsuoloja, etupäässä
kainiit-tia ja sylviiuiä. Vielä tärkeämpi on kuitenkin
Pohjois-Saksassa Harzin pohjoispuolella oleva
suola-alue, jonka pääkaivospaikka on Stassfurt.
Nämä s. ovat iältään permiläisiä, kuuluen
Zechstein-osastoon. Alempien
Zechstein-sedimeut-tien (joihin m. m. vaskiliuske kuuluu) päällä on
70-100 m anhydriittiä, sitten seuraa 300-500 m
paksulta vuorisuolaa, jossa 011 säännöllisesti
ohuita anhydriittikerroksia. Näiden sijasta on
seuraavassa n. 60 m:n vahvuisessa
vuorisuola-kerrossarjassa polyhaliittikertoja. Tämän päällä
seuraa n. 40 m:n vahvuinen n. s.
kiseriitti-vyöhyke, jossa on vuorisuolan keralla kiseriittiä
Suosuolake.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
