Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kauppa-asiamies ... - Suomen kaupungit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
321
Suomen kauppa-asiamies—Suomen kaupungit
322
maan keskusykdistys, 12 p. lokak. 1864
järjestäytynyt n. s. keskusosasto, Helsingissä ja
haaraosastoja maaseudulla. Jäseniksi voivat
liittyä opettajat, vanhemmat sekä muutkin
kasvatusta harrastavat kansalaiset. Keskusosasto
kokoontuu kerran kuussa lukukausien ajalla.
Haaraosastot saavat järjestyä sangen itsenäisesti.
Yhdistykseen on kuulunut etupäässä
oppikoulujen opettajia. [Kasvatusop. yhd. aikakausk. 1864.]
O. M-e.
Suomen kauppa-asiamies ks. K a u p p
a-asiamies.
Suonien kauppapankki ks. Pankki, palsta
183.
Suomen kauppavaltuuskunta ks. K a u p p
a-valtuuskunta.
Suomen kauppavaltuuston keskusvaliokunta
ks. Kauppavaltuuskunta.
Suomen kaupungit. Kaupunkilaitos on
maassamme alkanut kehittyä jo pakanuuden aikana.
Ainakin yhdestä muinaisesta kaupungista on
selviä jälkiä olemassa, nim. Räisälän Tiurinlinnasta.
Länsi-Suomessa olleisiin kaupunkeihin taas
viittaavat erinäiset muistotiedot, kuten tarinat
Tel-jän ja Hahlon kaupungeista (Kokemäenjoen
varrella). Rikalan kaupungista (Halikossa). Varmaa
on joka tapauksessa, että Kokemäenjoen varrella
sekä Turun ja Viipurin tienoilla on jo
ikivanhoista ajoista ollut muinaissuomalaisilla tärkeät
kauppasatamat kaupunginalkuineen. Kaukaisten
aikojen hämäriin häipyy myöskin Käkisalmen
synty. Kaupunkeja omine järjestettyine
hallituksineen lienee maassamme kuitenkin ollut vasta
1300-luvulta alkaen. Turulla oli oma
pormestarinsa ja raatinsa ainakin jo 1324, ja Ulvila
(sittemmin Pori) sai kaupunki-erioikeutensa 1365.
Näihin aikoihin, 1350-luvulla, sai Ruotsi-Suomi
myöskin ensimäisen yleisen kaupunkilakinsa,
jossa kaupunkien hallinto järjestettiin
saksalaisen mallin mukaan. Turun ja Ulvilan lisäksi oli
maassamme keskiajalla kaupunkeja, joilla oli
varsinaiset kaupunkioikeudet: Porvoo, Viipuri,
Rauma ja Naantali. Tärkein oli Turku, joka
Ruotsinkin silloisiin kaupunkeihin verrattuna oli
huomattava sekä väkilukunsa että yleisen
varallisuutensa puolesta. Tukholman rinnalla oli
Turku toinen päätapulipaikka koko
valtakunnassa. Uudenmaan, Lounais-Suomen ja
Pohjanlahden kaupunkien täytyi viedä tavaransa joko
Turkuun tai Tukholmaan. Myöskään eivät
ulkomaalaiset kauppa-alukset saaneet purjehtia Turun
ohitse. Erikoista loistoa antoi Turulle myöskin
se seikka, että se oli kirkollisen ja maallisen
hallinnon keskus. Turun jälkeen oli Viipuri
maamme tärkein kaupunki, vaikkakin se vasta
1403 sai erioikeutensa. Varsinkin Viipuri alkoi
aivan keskiajan lopulla saavuttaa merkitystä,
uhaten kilpailullaan jo Venäjän kaupan
välittäjän Tallinnan valta-asemaa. Muut keskiajan
kaupunkimme eivät sen sijaan osoittaneet mitään
huomattavampaa elinvoimaa. Ulvilan kehitykselle
oli Turun kasvava ylivalta pahana esteenä. Rauma
taas, vaikka sitä suosittiinkin kaikenlaisilla
erioikeuksilla, jotka tekivät sen kaupan kokonaan
vapaaksi Turusta, ei sittenkään jaksanut
saavuttaa huomattavampaa kukoistusta. Naantali ja
Porvoo olivat miltei kokonaan vailla merkitystä.
Kaupunkiemme asukkaiden varsinaisena
elinkeinona oli keskiajalla kauppa. Erittäinkin
11. IX. Painettu ’/u 16.
oli tavaranvaihto mahtavien Hansa-kaupunkien
kanssa maallemme tärkeä. Tämän lisäksi alkoi
myöskin Venäjän kaupalla olla merkitystä,
suun-niteltiinpa jo Viipuria Venäjän kaupan
tapuli-paikaksi. Ulkomaisista paikkakunnista olivat
varsinkin Tallinna, Lyypekki ja Danzig vilkkaassa
liikeyliteydessä kaupunkiemme kanssa.
Ulkomaankaupan vilkkautta todistaa myöskin se, että
Danzigilla oli oma kaupanedustus Turussa.
Pääasiallisesti vietiin meiltä viljaa, voita, vuotia
ja nahkaa, turkiksia, lihaa, kalaa,
osmundirau-taa, hylkeenrasvaa, hevosia, tervaa, puuastioita,
y. m. s., ja tuotiin suolaa, humaloita, maltaita,
viinejä, mausteita ja kaikenlaisia
teollisuustuotteita. Kaikki ulkomaankauppamme ei
kuitenkaan näinä aikoina ollut keskittyneenä kaupun
keihimme. Rannikkoseutujen asukkaat ja
saaristolaiset veivät itse tuotteitaan Tukholmaan ja
Tallinnaan, ja Pohjanmaalla kävi paljon vieraita
kauppiaita ostamassa tavaroita suoraan
maalaisilta. Varsinkin oli Tornion ja Oulun tienoilla
tärkeitä markkinapaikkoja, joihin kerääntyi
paljon ulkomaalaisia kauppiaita. -—■ Teollisuudella
oli sensijaan näinä aikoina kaupungeissamme
vähän merkitystä. Käsityöläisiä oli kuitenkin
jo Turussa ja Viipurissa, kuten kultaseppiä,
suutareita, räätäleitä, tynnyrityöntekijöitä j. n. e.
Rauma taas oli tunnettu pitsiennypläyksestä ja
Naantali sukankudonnasta.
Kuinka suuri asukasluku keskiajalla oli
kaupungeissamme, siitä ei ole tarkkoja tietoja säilynyt.
Joka tapauksessa ne, nykyajan kaupunkeihin
verrattuina, olivat aivan pieniä. Niinpä arvioidaan
Turussa keskiajan lopulla olleen n. 2,500 ja
Viipurissa 1,400 asukasta. Muissa kaupungeissa oli
asukkaita vain satamäärin. Muutenkin silloiset
kaupunkimme tarjosivat nykyajan silmillä
katsottuina varsin vaatimattoman näyn.
Huomattavimpia rakennuksia olivat Turussa ja
Viipurissakin vain julkiset rakennukset, kuten linnat,
kirkot, luostarit ja prelaattien sekä muutamat
rikkaimpien kauppiaiden asunnot; suurin osa
väestöstä sensijaan asui pienissä, turvekattoisissa
puuraajoissa. — Kaupunkiemme liike-elämään ja
hallinto-oloihin painoi keskiajalla leimansa
saksalaisen aineksen valta-asema. Turun
porvarillisista nimistä esim. oli keskiajalla saksalaisia 110.
ruotsalaisia 94 ja suomalaisia 58. Yleensä olivat
rikkaat suurkauppiaat saksalaisia. Myöskin
pormestarit ja raatimiehet olivat enimmäkseen
saksalaisia. Vähitellen alkoi kuitenkin
suomalainenkin aines nousta vaikutusvaltaan. Turussa oli
vat Suurpää ja Karvatasku suurkauppiaita, jotka
olivat hyvin tunnettuja Itämeren keskiaikaisessa
kauppamaailmassa, ja Viipurissa taas tapaamme
keskiajan lopulla raadin jäseninä
suomalais-nimisiä henkilöitä, kuten pormestari
Pitkä-Lammen ja raatimies Teivon. — Vilkkaan kaup
pansa turvin olivat keskiajalla kaupungeistamme
ainakin Turku ja Viipuri edistyneet
huomattavan elinvoimaisesti. Tätä lupaavaa alkua ei
kuitenkaan kehitys lähinnä seuraavina vuosisatoina
kaikin puolin vastannut. Hallituksen holhoava
talouspolitiikka, joka 1600-luvulla muuttui
täydelliseksi kauppapakoksi, kahlehti liiaksi
liike-elämän vapaata kulkua ja tuli senvuoksi monessa
suhteessa esteeksi kaupunkiemme kehitykselle.
1 5 0 0-1 u k u. Uudenajan alkaessa eivät
kauppiaamme enempää kuin keskiajaliakaan vieneet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
