Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3r>!>
Suomen kieli
ja kirjallisuus
3G0
nien murteet palautuisivat ja joka olisi kerran
muodostanut vastakohdan ,.kantavirolle" j. n. e.
Me saatamme tuskin mainita ainoatakaan
piirrettä, joka olisi ominainen vain s. k:lle ja k o k o
s. k:lie, jos otamme kaikki suomen murteet
mukaan (enintään semmoisia, jotka ainakin nykyään
ovat yhteiset koko itäpohjoiselle
itämerensuomalaiselle aliryhmälle, esim. alkuperäisen ensi
tavun etu- ja taka-e:n olennaisen
yhtäläistymi-sen [niin esim. suom. merta ja pesä sanojen ensi
tavussa on suunnilleen sama e äänne, samoinkuin
karjala-aunuksessa ja vepsässä, sitävastoin
vatjassa, virossa ja liivissä, missä on eri äänteet,
esim. vatj. mörta: pesä]. Se „kantasuomi", josta
suomen murteet ovat johdettavissa, on kaikkien
itämerensuomalaisten kielten yhteinen
kantakieli, jota onkin tapana „kantasuomen" 1.
„alku-suomen" nimellä merkitä. S. k. on valtiollisten
ja sivistyksellisten olojen luoma kokonaisuus.
Samoinkuin valtiolliset ja sivistykselliset olot
ovat niistä eri itämerensuomalaisista heimoista,
jotka ovat suomen nykyiselle alueelle muuttaneet
ja levinneet, tehneet yhden kansan, samoin ne
myöskin ovat aikaansaaneet sen, että saatamme
puhua yhtenäisestä Suomen kansan omasta s. k:stä
vastakohtana muille itämerensuomalaisille
kielille. jotka tämän valtiollisen ja
sivistyksellisen yhteyden ulkopuolelle jääneinä ovat
eristäytyneet eri kieliksi. Tämä yhteys on toisaalta
ylläpitänyt puheenalaisten eri heimojen kielen
yhteisiä ominaisuuksia estäen niitä kovin eri
suuntiin kehittymästä ja toisaalta myös yhtäläistänyt
eroavaisuuksia; erittäin suuri merkitys on
viimemainitussa suhteessa yhteiselämän ohella ollut
yhteisellä kirkon, opetuksen ja kirjallisuuden
isekä uudempina aikoina virallisen toiminnan)
kielellä, jonka vaikutuksen alaisina kaikki
suomen paikallismurteet ovat olleet alkaen
1500-luvun keskivaiheilta sekä yhä enenevässä
määrässä viimeisen puolen vuosisadan aikana.
Paikallismurteet. Eroavaisuudet eri
murteiden välillä ovat siinä, että eri murteet joko
ovat eri määrässä säilyttäneet vanhaa tai
eri puolia vanhoista ominaisuuksista taikka eri
tavalla yhteistä perua muuttaneet.
Murteiden rajat olisivat tietenkin määrättävät,
tämmöisten yhteisten kullekin murteelle
tunnusmerkillisten joko säilyneiden tai muuttuneiden
ominaisuuksien perustalla. Mutta tarkemmin katsel
lessa huomaamme, että murrerajojen löytäminen
onkin perin vaikea. Murteet liittyvät toisiinsa
eräiden yhteisten ominaisuuksien kautta kuin
renkaat ketjuksi, ja perin vaikea on löytää
varmoja pettämättömiä tunnusmerkkejä, jotka
olisivat ominaiset kullekin murrealueelle
kokonaisuudessaan, varsinkaan niin, ettei täten raja tulisi
toisistaan leikkaamaan eri alueiksi semmoisia,
jotka verraten läheisesti kuuluvat yhteen. Jos
otetaan vain harvoja tunnusmerkkejä, voivat
murteet, jotka todellisuudessa olennaisesti
eroavat toisistaan, joutua yhdistetyiksi yhteen
alueeseen. Mitä useampia tunnusmerkkejä otetaan,
sitä pienemmäksi supistuu alue, niin että lopulta
tullaan siihen, että aivan pienillä yhdyskunnilla,
kylillä ja yksinäisillä asumuksilla voi olla oma
murteensa, vieläpä lopulta siihen, että kukin
yksityinen ihminen tavallaan puhuu eri murretta,
joka saattaa olla erilainen hänen elämänsä eri
aikoinakin. Murrerajat, mikäli tahdomme mur-
teiksi määritellä suurempia kokonaisuuksia, ovat
siis aivan häilyvät. Sitävastoin saatamme
täydellä varmuudella, jos meillä vain on luotettavat
ensitiedot, osoittaa eri kielellisten
ominaisuuksien rajat. Kullakin eri ominaisuudella
on oma maantieteellinen piirinsä, ja nämä eri
ominaisuudet yhtyneinä muodostavatkin juuri
murretunnusmerkit; toiselta puolen taas se
seikka, että kullakin ominaisuudella on omat
rajansa, jotka eivät satu täysin yhteen toisten
ominaisuuksien rajojen kanssa, vaikuttaakin sen
murrerajojen häilyväisyyden, josta oli puhe.
Senvuoksi on miltei mahdoton tavalla, jolla olisi
tieteellistä arvoa, maantieteellisesti määritellä
suurempien murrealueiden rajoja; vaan jos
tahdomme ,,murrekarttoja" piirtää, ovat kartat
tehtävät eri ominaisuuksien leviämisestä. Kun
toisistaan eriävät kielelliset ominaisuudet eivät,
ole ainoastaan äänneilmiöitä, vaan myös muoto- ja
merkitysopillisia sekä sanastollisia seikkoja,
tarvittaisiin esim. s. k :n eri ominaisuuksien
maantieteellisen leviämisen osoittamiseen satoja, jopa
tuhansia eri karttoja. Kuitenkin voidaan myöntää,
että erittäin eräillä äänneseikoilla, jotka vaikutta
vat laajalti asianomaisten murteiden asuun, on
murteiden erottajina suurempi merkitys kuin
muilla. Esimerkkeinä tämmöisistä mainittakoon
tässä muutamat tärkeimmät. Niistä tapauksista,
joissa vanha äänne on eri määrässä säilynyt ja
eri tavalla kehittynyt eri murteissa, on tärkeimpiä
se, joka on havainnollisesti esitettynä kartalla 1.
(S.H.) Kurtia 1, osoittava suomen yleiskielen d:n vastineita
eri paikallismurteissa („Suomen kartaston" mukaan).
S. k:n alue on jo sangen vanhoista ajoista ollut
jaettu kahteen piiriin: toisella puolella ne
murteet, joissa tavattiin eräissä tapauksissa
(astevaihtelutapauksissa vahvan asteen t: n
vastineena) äänne, joka foneettisessa kirjoituksessa
on merkittv 6 :llä (= englannin th sanoissa the,
brother, Agricolan aikoina merkitty usein dh,
esim. wedhen = nyk. kirjak. veden), toisella
puolen ne, joissa tällä sijalla ei ole mitään (kato)
tai v, h (esim. veen, kirjak. veden) ;
jälkimäinen alue itäpuolella maata on kartassa 1 merkitty
vaaleaksi. Alkuperäinen 6 tavataan säilyneenä
aivan pienellä alueella Rauman kaupungin tienoilla
sekä sitäpaitsi eräissä Pohjois-Ruotsin
suomalaismurteissa, kaikkialla muualla on tämä äänne
kolmen viimeksi kuluneen vuosisadan kuluessa muut-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
