- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
355-356

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

3r>!>

Suomen kieli

ja kirjallisuus

3G0

suomen murteita kuin Turun kieltä, niin hän
epäilemättä etupäässä tarkoitti sanavaraston.
Mutta tämän itsetietoisen eri murteiden
noudattamisen rinnalla on varmaan myöskin
itsetie-dotonta: ainakin eräissä tapauksissa on ilmeistä,
ettei Agricolan kieli äännekannankaan puolesta
perustu vain olennaisesti yhdenlaiseen suomen
murteeseen, vaan hän horjuu eri murteiden
välillä (tämä näyttää ainakin olevan asianlaita,
mitä tulee k: n heikkoon asteeseen, vrt. alemp.,
sekä h:n katoon ja säilyntään. muuta
mainitsematta). Näinollen jää Agricolan horjuvan
ortografian vuoksi eräissä tapauksissa epävarmaksi,
onko kysymys murteiden sekoituksesta vai
kir-joituslaadun vaillinaisuudesta: emme tiedä
perustuiko Agricolan kirjakieli osittain sellaiseen
murteeseen, jossa painottoman tavun ääntiöt
olivat lyhyet (emme varmuudella voi sanoa onko
rackat luettava ralckaal vai raklcat) tai jossa
mm, nn, II, rr olivat pitkän tavuaineksen tai
painottoman ääntiön jäljessä lyhentyneet
(rinnakkain: rakenus: pahennos, olema ’olemme’:
tulimma, lohdulinen: peiwelle ’päivällä’,
muse-ruijt: ymmerret ’ymmärrät’), vai onko tässä vain
puhetta oikeinkirjoituksen horju vaisuudesta.
Niinikään kun Agricola useissa tapauksissa käyttää
b, d, g merkkejä, emme voi varmuudella tietää,
missä määrin todella tarkoitettiin b:tä, <2:tä, fl:tä
tai niitä likeneviä äänteitä, missä määrin siten
tahdottiin merkitä vain suomen p:tä, t:tä, &:ta,
jotka ovat lyhyemmät ja heikommat kuin ruotsin
vastaavat äänteet. — Yleensä kuitenkin
pääsemme ylempänämainituilla keinoilla Agricolan
äännekannan perille. Me näemme, että siinä
äänteellisessä suhteessa oli eräitä ominaisuuksia,
jotka ovat joko kokonaan nykyisistä murteista
kadonneet tai supistuneet perin ahtaalle alalle.
Niinpä Agricolan kirjoitustavat osoittavat, että
hänen kielensä huomattavaksi osaksi perustuu
sellaiseen murteeseen, joka oli k:n
heikkoasteisena vastineena säilyttänyt y äänteen
(,,spirantti-sen" äänteen, ks. S u o m a 1 a i s-u g r i 1 a i s e t
kielet); tätä äännettä Agricola useimmiten
merkitsee p/i:lla (esim. sughusla, lue:
suyusta-suvusta). Puheenalaisella äänteellä, joka
nykyaikuisesta kielestä ou kokonaan kadonnut, oli
jo Agricolan aikana epäilemättä perin suppea
ala (Agricolalla lukuisasti esimerkkejä
toisenlaisesta, nykyisten murteiden mukaisesta
äänne-kannasta) ; juuri tämä gh merkinnän
esiintyminen Agricolalla on yksi niitä seikkoja, joka
panee kysymään, oliko olemassa esi-agricolalaista
perintätapaa, jota Agricola arkaiseeraten
noudatti. Mahdollisesti oli silloisessa kielessä
olemassa äänneyhtymä #s, jota Agricolan kirjoitus
tapa tz (dz, z) saattaa tarkoittaa (nykyisen
kirjakielen ts\n sijalla; kenties esiintyy sen rinnalla
myös ss aste, esim. Agricolan kuszuin ehkä
luettava kussuin) — äänneyhtymä, joka myöskään
ei ole missään semmoisenaan säilynyt. Yleisenä
oli silloin varmaan kaikkialla Länsi-Suomessa
nykyisen kirjakielen rf:n sijalla <5, jota Agricola
kirjoittaa osittain dh :11a, osittain d :llä (wedhen =
veden, meiden = meidän). Myös h;a säilymisestä
painottoman tavun jäljessä ääntiön jäljessä ja
sanan lopussa on lukuisia esimerkkejä (honehescn
lue: huonehesen = huoneeseen; nom. liooneh lue:
huoneh). -— Varmaankin äännettiin Turussa —
niinkuin nykyäänkin Lounais-Suomessa (ks.

ylemp.) — h, d, g yhtymissä mb, nd, ng, Id
(- mp, nt, nlc, It), ja mahdollisesti Agricolan
oikeinkirjoitus kuvastaa tätä ääntämistä, jossa
kaiketi ruotsin kielen vaikutuksella on ollut
osansa. Yleensäkin se kieli, jota Agricolan
kirjoitustapa kuvasti, oli äänteellisessäkin suhteessa
saanut huomattavasti vaikutusta ruotsin kielen
taholta. Niinpä siinä tavattiin semmoisia äänteitä
kuin f ja sananalkuinen d uusissa
ruotsalaisperäisissä sanoissa tai myös vanhemmissa sanoissa
ruotsin uudistuneen vaikutuksen johdosta, esim.
falski, domari lue: duomari = tuomari, domitze
lue: duumi&see t. duomiüOee - tuomitsee (nämä
molemmat viimemainitut vanhoja sanoja, joissa
esiintyy uudistunut ruots. vaikutus) ; samoin
myös kaksikonsonanttisuus oli sanan alussa
uusissa ruotsalaisissa lainoissa yleinen: sanottiin
esim. klasi (kirj. clasi), traput, stooli (kirj. stoli),
skoulu (kirjoitettu: seoulu, sehoulu) j. n. e.;
tämmöinen ääntämistapa pysyi kauan yleisenä
etenkin Länsi-Suomen kaupungeissa, mutta suureksi
osaksi myös varsinaisen rahvaan keskuudessa
(semmoiset muodot kuin skoulu ja stuoli ovat
Länsi-Suomesta väestön siirron mukana
kulkeneet Inkeriinkin saakka). Muista paitsi
äänteellisistä ominaisuuksista mainittakoon tässä
ainoastaan, että Agricolanaikuisessa kielessä käytettiin
runsaammalti konsonanttivartaloisia muotoja kuin
nykyään (esim. leutty lue: löytty, käte lue:
käätä s. o. kääntää, rakennut ’rakentanut’), vielä
tavattiin useampipersoonaista passiivia (esim.
me tcmmatamme ’meidät temmataan’, he tapettijt
lue: tapettiit ’heidät tapettiin’). — Yleensä on
huomattava, että suomen vanhin kirjakieli
tietenkin hyvin suuressa määrässä, erittäin
,,sisäiseen kielimuotoon" katsoen, mukautui vieraiden,
lähinnä ruotsalaisten mallien mukaan, myös
ruotsalaisten kirjallisten lainojen lukumäärä oli
suuri. Ruotsin suurta vaikutusta lisäsi
kirjakielen perustajaan nähden se seikka, että
varmaankin Agricolan äidinkieli oli ruotsi — seikka
josta myös johtui melkoinen joukko varsinaisiksi
kielivirheiksi merkittäviä sanontoja.

Agricolan viittomaa tietä uusi kirjakieli läksi
eteenpäin kulkemaan. Jotkut, niinkuin Eerikki
Sorolainen ja etenkin Maskun Hemminki
(virsikirjassaan v. 1610-14 ja ,,Piæ cantiones"
nimisen laulukokoelman käännöksessä 1616) pyrkivät
muodostamaan kirjakieltä vielä
lounaissuomalai-semmaksi kuin Agricolan murre oli (Hemminki
käytti erittäinkin noita lounaissuomalaisia
„reelu-seerattuja" diftongeja, esim. vaevoist ’vaivoista’.
raolia ’rauhaa’ j. n. e.) ; lainkääntäjä Ljungi
Tuomaanpoika (lainkäännöksissään 1602 ja 1609)
taas kirjoitti monessa suhteessa pohjalaisesti.
Viimemainitulla, jonka teos ei ole edes tullut
painetuksi, ei tietenkään ole ollut vaikutusta
kirjakieleen, eikä Hemminginkään muuta kuin
että hänen kauttansa hänen edeltäjänsä Finnon
ja hänen omat loppuheittoiset muotousa
juurtuivat hengelliseen virsirunouteen. Aikaa myöten
vaikuttivat jossakin määrin myös ne
pyrkimykset, jotka nimenomaan tavoittelivat yhteistä ja
yleisesti ymmärrettävää kirjakieltä (tämän
ohjelman on ensimäiseuä lausunut piispa Olavi
Eli-mæus v. 1618 sanoessaan pyrkivänsä semmoiseen
puheenparteen, „ioca ey ainoastans Iässä Turkua
asuillen, mutta mös hämäläisillen, savolaisillen,
Carialaisillen, ia pohialaisillen yhteinen ja hyvin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:46 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/9/0194.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free