Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3r>!>
Suomen kieli
ja kirjallisuus
3G0
Iäisten kieleen; ei puutu edes liittymäkohtia
toisaalta viron ja karjalan sekä toisaalta
liivin-viron ja vepsän väliltä, joskohta on vaikea
arvostella näiden historiallista kantavuutta.
Suomen kielen tutkimus.
Ensimäinen tunnettu suomen kielioppi on Eskil
Petræuk-sen, syntyperältään ruotsalaisen latinankielinen
ja latinan kielen mallin mukaan tehty „Linguæ
fennieæ brevis institutio" (1649).
Tämänjälkei-sistä on mainittava Barthold Vhaelin erikoisen
ansiokas „Grammatica fennica" (1733), jossa oli
vapauduttu latinan kielen kahleista;
vapautta-vasti oli tässä suhteessa vaikuttanut muuten
kyllä aivan harhaan mennyt pyrkimys koettaa
todistaa suomen sukulaisuutta heprean ja
kreikan kanssa. Seuraavista kieliopeista
mainittakoon ne, joiden tekijät ovat K. v. Becker (1824,
itäsuomalaisen kielimuodon puoltaja,
käsitystapansa puolesta erittäin ansiokas, sisältäen
m. m. astevaihtelusäännön ensimäisen esityksen),
G. Renvall (1840), G. E. Eurén (1846 ja
myöhemmin), Fabian Collan (1847, perustui
huomattavasti M. A. Castrénin tutkimuksiin), J. Budenz
(ilmestynyt Unkarissa 1873), Arvid Genetz (1881
ja myöhemmin, soveltanut fonetiikan ja etenkin
unkarilaisen kielentutkimuskoulun tuloksia) ja
E. N. Setälä (1898 ja myöhemmin, yrittänyt
pitää erillään kielihistoriallista ja deskriptiivistä
esitystä). Suomen lauseoppia ovat esittäneet
v. Becker ylempänä mainitussa kieliopissaan sekä
eri teoksissa Yrjö-Koskinen (1860), A. G.
Coran-der (1861), A. W. Jahnsson (1871) ja E.N.Setälä
(1880 ja myöh.) ; myös J. Budenzin mainitun
kieliopin 2:nen painos (1880) sisälsi lyhyen
ansiokkaan lauseopin. Laajemman esityksen suomen
kielestä, nimellä „Suomen kielen rakennus" pani
alulle A. Ahlqvist 1877. Ensimäinen sanakirja,
jossa s. k. on mukana, on neljän kielen
(latinan, ruotsin, saksan ja suomen) sanaluettelo,
jonka julkaisija on E. Ericus Schroderus
(„Le-xicon Latino-Scondicum", 1637). Ensimäinen
varsinainen aakkosellinen sanakirja, ,,Suomalaisen
sana-lugun coetus", suomalais-latinais-ruotsalainen
sanakirja, julkaisija Daniel Juslenius, ilmestyi
1745. Seuraavista sanakirjoista ovat tärkeimmät
G. Renvallin ansiokas
suomalais-Iatinais-saksalai-nen „Suomalainen sana-kirja" (1826) ja Elias
Lönnrotin suuri suomalais-ruotsalainen (1866-80)
ynnä A. IL Kallion siihen toimittama lisävihko
(1886). Laajan ruots.-suom. sanakirjan pani alulle
J. A. Hahnsson, jonka työtä jatkoivat A. H.
Kallio, H. Paasonen ja K. Cannelin (ilm. 1899) ;
viimeksimainittu on toimittanut joukon
pienempiä ruots.-suom. ja suom.-ruots. käsisanakirjoja.
Suomesta muihin kieliin ja muista kielistä
suomeen toimitetuista sanakirjoista mainittakoon
Ervastin suom.-saks. (1888), E. S. Yrjö-Koskisen
suomalais-ranskalainen (1900) sekä F. W.
Roth-stenin latinais-suomalainen (1864) ja B. F.
Goden-hjelmin saksalais-suomalainen (1873, uusi
suuresti laajennettu laitos 1906-16). Suuren sana
kirjatyön, joka on aiottu sisältämään suomen
kansankielen ja sekä vanhemman että uudemman
kirjakielen sanavaraston, on pannut alulle
Suomalaisen kirjallisuuden seura 1896; työ on
kuitenkin edelleenkin vasta keräyksen asteella.
— Suomen vanhemman kirjakielen
tutkimuksen pani alulle Ahlqvist kirjoituksellaan
Agricolan kielestä; tämän jälkeen sitä on selvitetty
osittain useissa erikoiskirjoituksissa, osittain
kantasuomea ja uudempia murteita koskevissa
tutkimuksissa; m. m. on A. Genetz kirjoittanut
Agricolan kielestä (1886), josta sittemmin on
monografian julkaissut H. Ojansuu (1909), Elsa
Lindström Finnon virsikirjan kielestä (1907),
M. Airila Martin maanlainkäännöksen kielestä
(1914). Vanhemman kielen tutkimuksen
lähdekirjoiksi on julkaistu „Suomen kielen
muistomerkkejä" (I-II 1893, 1905, julk. E. N. Setälä,
K. B. Wiklund ja M. Nyholm-Airila). — Ensi
mäisen tutkielman suomen murteista julkaisi
Porthan (1801), laajempia murrerajoja
ensimäi-senä selvitteli A. Warelius (1847). Ensimäiset
laajat erikoismurretutkimukset olivat Hahnssonin
suomen lounaismurteista (1866-72) ja T. G.
Aminoffin uutta uraa avaava ..Tutkimus
Etelä-Pohjanmaan murteesta" (1871). Uudemmista
tutkimuksista ovat erittäin huomattavat A. Kanniston
(eräistä hämäläismurteista), H. Ojansuun
(lounaismurteista), F. Äimän (Tytärsaaren murteesta),
V. Tarkiaisen (Juvan murteesta 1903), J.
Lauro-selan (Etelä-Pohjanmaan murteesta 1913-15) ja
M. Airilan (Tornion murteesta 1912); ks.
Suomen murteet. Suurin osa näistä on ilmestynyt
aikakauskirjassa ..Suomi".
Lainasanatutkimuksista ovat uraa uurtavia ja esikuvaa antavia Vilh.
Thomsenin teokset „Den gotiske sprogklasses
indflydelse paa den finske" (1869) ja „Beröringer
mellcm de finske og de baltiske (litauisk
lettiske) sprog" (1890). Suomalais-slaavilaisista
kosketuksista ovat julkaisseet teoksia J. J.
Mikkola („Berührungen zwischen den westfinnischen
und slavischen sprachen", 1893, 1894) ja Jalo
Kalima („Die ostseefinnischen lehnwörter im
russiscben" 1915). Erikoisen uutterasti on
tutkittu germaanilais-suomalaisia kosketuksia, m. m.
Setälä („Zur herkunft und chronologie der
älte-ren germanischen lehnwörter in den
ostseefinnischen sprachen" 1905-06), Wiklund („Zur
kenntniss der ältesten germanischen lehnwörter
im finnischen und lappischen", 1912), Karsten
(..Germanisch-finnische lehnwortstudien", 1915),
Tunkelo, Ojansuu, H. J. Streng (..Nuoremmat
ruotsalaiset lainasanat vanhemmassa suomen
kirjakielessä", 1915). Yleiskatsauksen tämän
tutkimuksen tuloksiin v:een 1912 antaa E. N.
Setälän toimittama „Bibliographisehes verzeichnis
der in der literatör behandelten älteren
germanischen bestandteile in den ostseefinnischen
sprachen" (1913). — Kantasuomen ja siitä
johtuneiden kielten äännehistoriaa selvittää E. N.
Setälän ,,Yhteissuomalainen äännehistoria" (1890-91),
jonka antamaa kuvaa täydentävät ja oikaisevat
erittäin tutkimukset astevaihtelusta (ks. t., ks.
myös S n o m a 1 a i s-u grilaiset kielet,
Uralilaiset kielet) sekä lukuisat erikois-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
