Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
3r>!>
Suomen kieli
ja kirjallisuus
3G0
min esitaistelijana. Kielitieteessä alettiin klassil
listen kielten tutkimuksen ohella, jonka
edustajista on mainittava professori Henrik Hassel
(1700-76), entistä enemmän harrastaa myös
uusien kielten, m. m. suomen ja sen sukukielten
tutkimista. Tällä alalla enteilivät (Jusleniuksen,
Idmanin y. m.) vertailut suomen ja heprean tai
kreikan välillä sitä vertailevaa suuntaa, jonka
jatkajana seur. aikakaudella esiintyi m. m.
Porthan. Arvokkain suomen kieltä koskeva
julkaisu vapauden ajalla oli Jusleniuksen suom.
sanakirja »Suomalaisen Sana-Lugun Coetus"
v:lta 1745. Ruotsin kieli taas kehittyi sen kautta,
että se nyt pääsi vakinaisemmin yliopistollisen
opetuksen ja tieteen kieleksi. Historian
tutkijoista mainittakoon Algot Scarin
(1684-1771, ks. t.) sekä muistelmateosten kirjoittajat
H. J. Wrede ja Johan Arekenholtz
(1695-1777, ks. t.). Kotimaan historian
tutkimuksessa pääsivät vuosisadan puolimaissa
taloudellis-historialliset paikallis- ja maakuntakuvaukset
suureen muotiin. Mutta kuitenkin pysyi suunta
haparoivana, kunnes Porthan laski pohjan
tie-teellisemmälle tutkimustavalle. — Runouskin
palveli ajan käytännöllisiä päämääriä, se pyrki
olemaan samalla kertaa hyödyllistä sekä huvittavaa.
Yliopistopiireissä sekä muualla harrastettiin
edelleenkin pääasiassa tilapäärunoutta.
Tuotteliaimpia tämän ajan runoniekoista olivat Abraham
Achrenius (1706-69, ks. t.), herännyt pappi,
joka käytti hengellisissä tuotteissaan suomea sekä
ruotsia, kirjoittipa jonkun tilapäärunon
latinaksikin, Alexander Hae k s (k. 1740, ks. t.),
tunnettu leikillisten runoelmain „Eskolagubbens
visor" tekijänä, K. F. Mennander ja Henrik
Lilius (1683-1745, ks. t.), joista viimemain.
runoili suomeksikin. Vapauden ajan lopulla
esiintyi Gustaf Filip Creutz (1731-85,
ks. t.), jonka rokokovärinen, kevyt ja
siromuo-toinen, yksistään esteettisiä näkökohtia palveleva
runous (paimenidylli ..Atis och Camilla", 1761)
kuuluu hengeltään jo seur. aikakauteen ja
osoittaa ransk. suunnan vaikutusta. —
Suomenkielisen kirjallisuuden harvalukuisista edustajista
mainittakoon suositun saarnakirjan tekijä
Johan W egei i us (k. 1764. ks. t.), „Sionin
Juhla-Wirsien" ja hengellisten arkkiveisujen
kirjoittaja Abraham Achrenius, vakavahenkisten ja
opettavien runojen sepittäjä Simo
Achrenius (1729-58, ks. t.) ja viimemainitun veli
Henrik Achrenius (1730-98, ks. t.), jonka
leikilliset runot kuuluvat pikemmin jo
kustavilaiseen aikaan. Ruotsin valtakunnan laki
ilmestyi 1759 suomeksi.
Kustavilainen aika (1772-1809). Siitä
korkeasta älynviljelystä, jonka keskuksena
Ruotsissa oli Kustaa III:n loistava hovi ja joka
runoudessa suosi etupäässä ransk. esikuvia,
ulottui heijastuksia Suomeenkin, etenkin
yliopisto-piireihin, mutta se sai täällä pikemmin
tieteellisen kuin esteettisen leiman, vaikka
runoudellakin oli nyt Turussa enemmän kuuluisia
ruotsinkielisiä edustajia kuin koskaan ennen. Tieteessä
keskittyivät parhaat harrastukset Henrik
Gabriel Porthaniin (1739-1804, ks. t.),
jonka vuoksi koko tätä aikakautta on S. k:n
historiassa usein nimitetty ,,Porthanin
aikakaudeksi". Hänessä yhtyivät ajan valistusaatteet,
sen taloudellis-käytännölliset pyrkimykset, vähi-
tellen heräävä kansanrunouden harrastus,
krii-tillisemmäksi käynyt Suomen historian ja kielen
tutkimus, ja kaikkia näitä harrastuksia elähytti
isänmaallinen mieli. Hänen ympärilleen kertyi
sankka parvi nuoria tutkijoita (Franzén,
Teng-ström, Lencqvist, Ganander), jotka teoksissaan
valaisivat Suomen historiaa, kieltä, muinaisuskoa
j. n. e. Ja hänen ympärilleen muodostui maamme
ensimäinen kirjallinen seura, Aurora-seura (ks. t.),
jonka toimesta saatiin aikaan ensimäinen
sanomalehti ,,Tidningar utgifne af ett sällskap
i Åbo" (v:sta 1771, myöhemmin nimellä ,,Abo
Tidningar"). Tämä seura, johon kuului
1770-luvulla m. m. J. II. Kellgren, Abraham N i k
las C 1 e vv be r g-E d e 1 c r a n t z (1754-1821,
ks. t.) ja G. Tidgren (1743-88), aloitti uuden
ajanjakson Suomen ruotsinkielisen kirjallisuuden
vaiheissa. Se kohotti kirjallista makua,
vakaannutti runoudessa sivistyneen muodon ja avarsi
näköpiiriä. Näiden taiteellisten pyrkimysten
parhaat ominaisuudet peri 1790-luvulla Frans
Mikael Franzén (1772-1842, ks. t.),
Ruotsin vallan aikuisista runoniekoistamme
etevin. Hänen nuoruudenrunonsa, joissa hän
yksinkertaisesti ja välittömästi kuvaili kodin onnea,
lapsuudenajan rauhaa, ensi lempeä, luonnon
jumalallista kauneutta y. m. s., ennustivat hänestä
uusien urien raivaajaa ruots. runoudessa. Mutta
tämä välitön viehkeys, tuoreus ja lennokkuus
talttuu vähitellen Ruotsin akatemiallisen
suunnan vaikutuksesta, ja hänen myöhemmät
tuotteensa saavat mietiskelevän, moralisoivan leiman.
Franzén jättää kuitenkin ihanteisen,
sopusointuisen maailmankatsomuksen ja muodon
yksinkertaisen luontevuuden perinnöksi, jota Runeberg ja
Topelius kehittävät omassa tuotannossaan.
Fran-zénin aikalainen ja ystävä oli Mikael
Choraeus (1774-1806, ks. t.), puolittain hilpeä,
puolittain vakavamielinen hyveenlaulaja.
Ruotsinkielisinä runoilijoina esiintyivät myös
jumaluusopin professori Jakob Bonsdorff
(1763-1831) ja arkkipiispa Jakob Tengström
(1755-1832, ks. t.), joka on tunnettu juoma- ja
lastenlaulujen sepittäjänä sekä historioitsijana.
Eteviä tiedemiehiä olivat lainoppinut ja
valtiomies Mattias Calonius (1737-1817, ks. t.),
filosofi Gabriel Israel Hartman
(1776-1809, ks. t.), matemaatikko Anders Johan
Lexell (1740-84), fysiikan tutkija Gustaf
Gabriel Hällström (1775-1844, ks. t.),
kemisti ja mineralogi Johan Gadolin
(1760-1852) y. m.
Suomenkieliselläkin taholla Porthanin
vaikutus oli herättävää laatua. Se innosti K r i s t f r i d
Ganander ia (1741-90, ks. t.) ja K r i s t i a n
Eerik Lencqvist iä (1719-1808, ks. t.)
työhön suomen kielen ja suom. mytologian alalla, ja
hänen toimittamansa viikkolehden antama
esimerkki kehotti Antti Lizelinsta (1708-95.
ks. t.) perustamaan ensimäisen suom.
sanomalehden ..Suomenkieliset Tieto-Sanomat", joka eli
ainoastaan v:n 1776 ja sisälsi pääasiassa
maataloudellisia kirjoituksia. Suomenkielistä runoutta,
etupäässä hengellistä, viljelivät tällä aikakaudella,
paitsi Gananderia, m. m. Juhana Frosterus
(1720-1809, ks. t.l, Tuomas
Ragvaldin-poika (1724-1804. ks. t.), Elias Lagus
(1741-1810), Gabriel Lauræus (k. 1753),
Antero Achrenius (k. 1810). Kaarle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
