- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
389-390

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kirkkokunnat

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

.’587

Suomen kirkkokunnat

390

olivat samanlaiset kuin katolisen kirkon yleensä,
mutta yksityiskohdissa oli omia liturgisia
perintätapoja, kuten todistavat Turun messukirja
(Mis-lalc) ja käsikirja (ManualeJ, jotka molemmat
painettiin keskiajan lopulla (edellinen 1488,
jälkimäinen 1522). Musikaalisen sivistyksen korkeata
kantaa osoittavat liturgisten nuottikirjojen
säilyneet kappaleet ja runsaat katkelmat sekä
„Piæ cantiones" (ks. t.) kokoelman laulut;
lati-naista taiderunoutta sepitettiin ainakin
kotimaisen pyhimyksen Henrik Pyhän juhliin ja
piispain-kronikkaa pidettiin. Muuta itsenäistä
kirjallisuutta ei juuri tunneta; Naantalin munkki
Jöns Budde (ks. t.) on vain mukailija tai
kääntäjä. Joka tapauksessa on keskiaikaisen
kirkkomme kehittämä elämä lajissaan varsin rikas
ja arvokas, ja erinomaisen suureksi on
arvioitava Suomen keskiaikaisen kirkon osuus
hajanaisten suom. heimojen ulkonaisessa ja
sisälli-sessä yhteensulattamistyössä.

2. Uskonpuhdistusaika (1521-1627).
Uskonpuhdistus Suomessa on suureksi osaksi ja
varsinkin kirkon ulkonaisen aseman muutoksena
seuraus Ruotsin tapahtumista ja Kustaa Vaasan
kirkkopolitiikasta. Vesteråsin valtiopäiväin päätös
1527 pantiin toimeen Suomessakin (ks.
Kirkko-reduktsioni); kirkolle jäi vain pitäjänpapin
osuus kymmenyksistä ja muista tuloista,
pappilat ja kirkkorakennukset välttämättömine
kirkko-astioinéen; kuningas sai ratkaisevan vallan
hiippakuntahallituksen ja tärkeimpien
pappis-virkain täyttämisessä. Luostareitakin koski
peruutus ja niiden toiminta lakkasi. Ruotsissa
pidettyjen kirkollisten kokousten, etenkin örebron
kokouksen (1529) päätökset ulottuivat niinikään
vaikutuksiltaan Suomeen. Mutta kaiken tämän
Ruotsin tapahtumista johtuvan kehityksen
rinnalla kävi vielä tärkeämpi suom. miesten työ
varsinaisen henkisen ja uskonnollisen elämän
alalla. Ansaitsee panna merkille, että Pietari
Särkilahden (ks. t.) reformatorillinen
toiminta alkoi jo ennenkuin Kustaa Vaasa oli
ryhtynyt muutoksia ajamaan. V. 1528 piispaksi
nimitetty Martti Skytte (ks. t,; piispana
1528-50) välitti sopuisasti siirtymistä vanhasta
uuteen; Mikael Agricola (ks. t.) tuli
sitten Suomen varsinaiseksi uskonpuhdistajaksi
teoksillaan („Rucouskiria", 1544. „Se Wsi
Testa-menti", 1548) ja työllään evankelisen
pappis-polven kasvattajana (Turun koulun rehtorina
1539-48) sekä jumalanpalveluksen uudistajana
(suom. „Käsikiria" ja „Messu" 1549) sekä piispana
(1554-57). Hänen työtään jatkoivat Paavali
Juusten ja Jaakko Finno. Suomessa toteutettiin
uskonnollinen uudistus vielä varovaisemmin kuin
Ruotsissa ja mahdollisimman paljon liittymällä
sellaiseen, mikä keskiajan laitoksissa oli
käyttökelpoista tai näytti suvaittavalta. Juhana III:n
aikuinen taantumusliike (ks. Liturginen
riita) tapasi Suomessa verraten otollisen
maaperän; Turun ansiokas piispa Eerik
Soro-I ai n en (ks. t.; piispana 1583-1625) ei
vastustanut kuninkaan pyrkimyksiä. Suomesta lähti
verraten monta oppilasta ulkomaisiin
jesuiitta-kouluihin (ks. J u s s o i 1 a, Johannes), ja
katolisen propagandan johtajat kiinnittivät suuria
toiveita työhön meidän maassamme. Upsalan
kokouksen (ks. t.) jälkeen (1593), jossa
Augsburgin tunnustus hyväksyttiin, kääntyivät Turun

piispa ja Suomen papisto taas selvästi
luterilaiselle tolalle. Uskonpuhdistusajan kirjallisen
toiminnan loppujakson muodostaa Eerik Sorolaisen
ja Hemminki Maskulaisen (ks. II e
m-m i n g Henrikinpoika) huomattava tuo
tanto 1610- ja 1620-luvuilla. Suomen kirkolla
oli uskonpuhdistuksen vuosisadalla monessa
suhteessa omaperäinen ja kansallinen luonne,
suuremmassa määrässä kuin lähinnä seur.
vuosisatoina. Tämän aikakauden perintönä ovat
kirkkomme evankelinen uskonkäsitys ja
kansankieliset liturgiset muodot sekä
raamatunkäännöksen, saarnan ja virsirunouden alkeet. Kirkollisen
järjestyksen kehyksestä on mainittava maan
jako kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin,
1554; piispa Sorolainen hoiti kuitenkin kauan
molempia yhteisesti.

3. Puhdasoppisuuden aika
(1627-1721). Kustaa II:n Aadolfin hallituskautena
alkanut pyrkimys suurempaan keskitykseen
Ruotsin valtioelämässä ulottui kirkonkin alalle. Eerik
Sorolaisen seuraajat Turussa v:sta 1627 ovat
vuosisadan ajan ruots. miehiä: Isak
Rotho-vius (piispana 1627-52), Es k il Petraeus
(piispana 1652-57). Johannes Elai
Terse-rus (piispana 1658-64), Johannes
Gezelius vanhempi (piispana 1664-90) ja
nuorempi (piispana 1690-1718). Samoin useimmat
Viipurin piispoista, joita taas nimitettiin
v :sta 1618, sittenkuin Stolbovan rauhassa (1617)
tapahtunut Itä-Karjalan ja Inkerin liittäminen
valtakuntaan vaati tarkempaa kirkollista hoitoa
maan itäosissa. Piispojen mukana tuli muitakin
ruotsalaisia Suomen kirkon virkoihin, varsinkin
Turun akatemian perustamisen jälkeen (1640).
Tämä uusi polvi toi Suomen kirkkoon jyrkän
puhdasoppisen luterilaisuuden hengen (ks. P u
h-dasoppisuus) ja kiivailemisen muita
kirkkokuntia vastaan, jolle kansamme osanotto
kolmikymmenvuotiseen sotaan (ks. t.) antoi virikettä.
V. 1663 hyväksyttiin Ruotsin-Suomen kirkossa
Augsburgin tunnustuksen (ks. t.) lisäksi muut
luterilaisen kirkon tunnustuskirjat (ks. t.).
Muita kirkkokuntia ei ensinkään suvaittu;
kuitenkin turvasi Stolbovan rauha Itä-Suomen
krei-kanuskoisille heidän uskontonsa harjoituksen.
Siitä huolimatta koetettiin mikäli mahdollista
levittää luterilaisuutta heidänkin keskuuteensa,
perustamalla luterilaisia seurakuntia
Itä-Karjalaan (ja Inkeriin, joka 1641 sai oman
kirkollis-hallintonsa). Tulokset olivat kuitenkin verraten
pienet, mutta 1656-58 käydyn sodan jälkeen
suuri osa kreikanuskoisia muutti maasta pois ja
sijalle tuli luterilaisia siirtolaisia, joten siitä
lähtien vain muutamat rajapitäjät jäivät
kreikan-uskoisiksi. — Pappissivistykseen ja teologiseen
tieteeseen vaikutti akatemian perustaminen
suuressa määrin kohottavasti; kuuluisin teologian
edustaja oli E. Svenonius; tämä teologiakin
oli ankarasti puhdasoppinen ja poleeminen.
Pää-tiede oli dogmatiikka, jonka palveluksessa
kaikki muut teologiset tieteet olivat. Kirkon
yhteydessä oleva oppikoululaitos järjestettiin
uudestaan. Myöskin kirkollisen järjestyksen
ylläpitäjinä useat 1600-luvun ruots.-syntyiset
piispat. varsinkin Rothovius ja Gezeliukset,
osoittautuivat eteviksi johtajiksi, joten olot nopeasti
korjautuivat siitä rappiotilasta, mihin ne
monessa suhteessa olivat joutuneet uskonpuhdistuk-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:16 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/9/0211.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free