Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen kirkkokunnat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
.’587
Suomen kirkkokunnat
394
1 9:s vuosisata. Kun Suomi yhdistettiin
Venäjän valtakuntaan, vakuutti ja vahvisti
Aleksanteri I julistuksessaan Suomen kansalle
maaliskuun 27 p. 1809 myöskin maan uskonnon;
luterilainen kirkko säilyi edelleen
kansankirkkona. joskin kreikkalaiskatoliset seurakunnat
1827 myös saivat hallinnollista tietä laillistetun
aseman. Luterilaiset seurakunnat Viipurin
läänissä liitettiin 1812 Porvoon hiippakuntaan.
Uskonpuhdistuksen riemujuhlan johdosta 1817
innettiin Turun piispalle arkkipiispan arvonimi, i
a sam. v. asetettiin uutta kirkkolakia,
käsikirjaa, virsikirjaa ja katkismusta valmistamaan
komiteoja. joiden toiminta ei kuitenkaan
johtanut lopullisiin tuloksiin. Uuden vuosisadan
alkupuolella oli kirkko köyhä uskonnollisista voimista,
loskin romantiikka meilläkin varsinkin
1820-luvulta lähtien esiintyi suosiollisena uskonnolle
:a ulkomaisten herätteiden johdosta syntyivät
iskonnollisen yhteistoiminnan alkeet (Suomen
pipliaseura 1812, Suomen evankelinen seura 1817,
’<s. n.). Sillä välin olivat kuitenkin maan
sydämessä alkaneet ne uskonnolliset liikkeet, jotka
unnetaan mvöhäisemmän heränne
i-syyden (ks. t.) nimellä ja joiden
merkkimiehiä olivat Paavo Ruotsalainen (ks. t.),
Jonas Lagus, Niilo Kustaa Malmberg ja
Henrik Renqvist (ks. t.). 1830-luvulla niiden
vaikutus alkoi yleisemmin tuntua; samalla kuin
liiden oli kestettävä ankaria taisteluita, saivat
ne yhä enemmän kannattajia sekä kansassa että
-ivistyneissä. 1840-luku oli niiden varsinainen
i-alta-aika. mutta samalla hajaannuksen aika;
.hedbergiläisyys" (ks. Hedberg. Fredrik
Gabriel) erkani heränneisyydestä, itse heränneisvys
akaantui useampiin ryhmiin, jotka osittain
kii-vaastikin taistelivat keskenään, ja pappien ja
yli-ipistomiesten keskuudessa sai kannatusta saks.
Johan Tobias Beckin (ks. t.)
»raamatullinen suunta" (edustajia Alfred Kihlman, A. W.
Ingman, C. G. von Essen, myöhemmin Gustaf
lohansson y. m.). Nämä uskonnolliset liikkeet
vaikuttivat laajalti henkisenä herätyksenä
yleensäkin kypsyttäen kansaamme samanaikuista
kansallista ja valtiollista herätystä varten, ja
Aleksanteri II :n hallituskauden vapaamielisten
uudis-’usten aikana tulivat monet kirkonkin asemaa
a sisällistä järjestystä koskevat kysymykset
päiväjärjestykseen. Useat yhteiskuntaelämän alat,
otka aikaisemmin olivat olleet kirkon hoidossa,
-aivat itsenäisen lainsäädäntönsä ja hallintonsa.
\*iinpä erotettiin koululaitos kirkosta
kansa-kouluasetuksella v:lta 1866 ja
kouluylihallituksen perustamisella 1869. Kunnallinen elämä
ero-’ettiin seurakunnallisesta (kunnallisasetus v:lta
1865) ja köyhäinhoito siirtyi seurakunnalta
kunnalle (vaivaishoitoasetus 1879). Kirkon näin
supistunutta toimintapiiriä säännösti uusi,
pitkällisten esitöiden jälkeen 1869 vahvistettu
kirkkolaki, joka edellytti muidenkin
lail-istettujen kirkkokuntien olemassaolon maassa ja
ota siinä suhteessa täydensi v:n 1889 e r i u s k
o-! a i s 1 a k i (ks. t.); tekeillä on laki yleisestä
’iskonvapaudesta. Uskonnollisten liikkeiden
elävöittävä vaikutus tuntui monella taholla. Niinpä
oli teologisella tieteellä, joka yliopiston
Helsinkiin siirtymisen jälkeen jonkun aikaa oli
heikosti edustettuna, 1850-luvulta lähtien useita
eteviä edustajia: raamatunselittäjät Gabr. Geitlin
ja A. W. Ingman, dogmaatikko A. F. Granfelt ja
käytölliseu teologian professorit Fr. L. Schau
man ja C. G. von Esseu. 1870- ja 1880-luvulla
seurasi H. Räberghin ja G. Johanssonin vaiku
tuskausi. Papiston kokoonpanossa ja luonteessa
tapahtui huomattava muutos, ensinnäkin kirkon
ja koulun eron johdosta, jolloin entisten koulu
miesten siirtyminen papinvirkoihin lakkasi, ja
sitten seurauksena suomalaisten koulujen
perustamisesta. Uskonnolliset liikkeet toivat mukanaan
myöskin enemmän toimeliaisuutta seurakuntien
maallikkoaineksen puolelta ja uskonnollisen yhdis
tyselämän ripeän kehityksen. Uusia uskonnolli
sia liikkeitä ovat laestadiolaisuus (ks. t. i
joka Ruotsin Lapista on 1860-luvulta lähtien levin
nyt etupäässä Pohjois-Suomeen, ja ruots.-engl
herätteistä alkunsa saanut vapaakirkoin
n en liike (ks. t.), joka pääsi vauhtiin 1880
luvulla. Muita viime aikojen liikkeitä ovatpelas
tusarmeia (ks. t.), »helluntailiike", adventismi
russellilaisuus, y. m. Laajalti on muutenkin ole
massa tietoista irtaumista kansankirkon edusta
masta, jopa yleensä kaikesta uskonnollisuudesta
Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon nykyinen asema ja
järjestys. Vaikka uskonnonvapautta maassamme on
vähitellen laajennettu, on ev.-lut. kirkko vielä
ei ainoastaan kansankirkko, s. o. kansa
laisten enemmistön kirkko, vaan myöskin vai
t i o k i r k k o, ollen etuoikeuksien ja velvolli
suuksien suhteessa valtioon. Etuoikeuksista
tärkeimmät ovat, että kirkon talous on valtion lain
säädännöllä turvattu ja uskonnonopetus alkeis
ja kansakouluissa on ev.-lut. sekä kirkon valvon
nan alainen (poikkeusasemassa ovat kreikan
uskoiset kunnat). Valtiolla taas on ylin valta
etenkin kirkon ulkonaisten asiain hallinnossa
Tätä valtaa hallitsija käyttää persoonallisesti, vah
vistamalla tai hylkäämällä kirkkoa koskevat lait
ja nimittämällä piispat, ja muissa asioissa
senaatin ja erittäinkin sen kirkollisasiain toi
mituskunnan kautta, jossa esittelijäsi h teerinä on
pappi. Toiselta puolen on ev.-lut. kirkko yhdys
kunta, joka verraten vapaasti järjestää sisäiset
asiansa; se säätää oman eduskuntansa, kirkol
liskokouksen (ks. t.) kautta yksistään kirk
koa koskevissa asioissa lakinsa, jotka astuvat voi
maan, jos valtiopäivät ja hallitsija ne semmoisi
naan hyväksyvät: ja sillä on omat itsenäisesti
loimivat hallintoelimensä (piispat, tuomiokapitu
Iit, lääninrovastit y. m.). Kirkko on jaettu nel
jään hiippakuntaan, jotka jakaantuvat rovasti
kuntiin ja seurakuntiin (emäseurakuntia, kappe
leita, tehdas- y. m. seurakuntia), seuraavalla
tavalla i
Turun arkkihiippakunta 13 109 25 5 199 895,248
Porvoon hiippakunta 14 113 10 1 124 845,986
Savonlinnan „ 12 104 2 7 113 825.570
Kuopion „__s 78 13 | 4 95 519,303
Yhteensä | 47 | 464 50 | 17 | 531 3,086,107
(Tiedot seurakuntien luvuista v:lt.a 1916.)
Kappeleista on kaikkein useimpien (38:til suh
[-Rovastikuntia Emäseurakuntia-]
{+Rovasti- kuntia Emäseura- kuntia+} Kappeleita Muna
seurakuntia Yhteensä seurakuntia Vftkiluku (1910)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
