Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomenmielisyys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
•135
Suomentniel isyys
436
hcn, että muuallakin on tultu toimeen, vaikka
kansan kieli ei ole ollut sivistyskielenä, niinkuin
esim. 1’ohjois-Ameriikassa, missä irokeesien y. m.
intiaaniheimojen kielet ovat saaneet jäädä
kehittymättömälle asteelleen, ruvettiin näitä
suomalaisuuden ensimäisiä vastustajia yhteisellä nimellä
sanomaan irokeesi-ystäviksi. Myöskin
hallituspiireissä suhtauduttiin nousemassa olevaan
suo-malaisuusliikkeeseen vihamielisesti.
Suomalaisuuden vastustajat koettivat saada ylimpiä
viranomaisia uskomaan, että s. oli saman
kapinallisen hengen ilmauksia kuin vv:n 1848-40
vapausliikkeet, ja näyttääpä Venäjän hallituspiireissä
saaneen jalansijaa sellainenkin käsitys, että
suomenmielisten tarkoituksena oli kaikkien Venäjällä
asuvien suomensukuisten kansain yhdistäminen
suureksi itsenäiseksi valtakunnaksi.
Seurauksena oli v:n 1850 surkean kuuluisa
sensuuri-kielto, jonka mukaan suomeksi ei ilman erityistä
lupaa saanut painattaa muita uusia kirjallisia
tuotteita kuin sellaisia, jotka tarkoittivat
uskonnollista mielenylennystä tai taloudellista
hyötyä. Omituista kyllä hallitus kuitenkin samaan
aikaan teki suomalaisuudelle muutamia
myönnytyksiäkin. Yliopistoon perustettiin suomen
kielen professorinvirka, jonka ensimäiseksi
haltiaksi tuli M. A. Castrén, ja 1851 annettiin
asetus, jonka mukaan niiltä, jotka pyrkivät
tuoma-rinvirkoihin suomalaisilla paikkakunnilla, oli
vastedes vaadittava suullinen suomen kielen
tutkinto yliopistossa. Sensuuriasetustakaan ei kauan
jyrkästi noudatettu. Itämaisen sodan aikana se jo
joutui unohduksiin, ja 1860 se muodollisestikin
kumottiin.
Aleksanteri II:n noustua 1855 valtaistuimelle
pääsivät vapaammat tuulahdukset puhaltamaan
kaikilta aloilla, ja s:kin nosti jälleen rohkeasti
päätänsä. Jo 1855 Yrjö Koskinen Suomettaressa
vaati, että oli perustettava korkeampia
suomenkielisiä oppilaitoksia; 1858 aloittikin etupäässä
W. S. Schildtin toimesta aikaansaatu ensimäinen
suomenkielinen oppikoulu toimintansa
Jyväskylässä. Tuomari K. F. Forsström rupesi
ensimäi-senä v:sta 1856 kirjoittamaan suomenkielisiä
pöytäkirjoja kihlakunnanoikeudessa. Sitä ennen
oli jo W. S. Schildt lS30-luvun lopulta lähtien
virallisissa kirjelmissä käyttänyt suomen kieltä.
Julkisuuden alalla suomenmielisten tärkeimpinä
pyrintöinä olikin tästä lähin suomen kielen
kohottaminen oikeus- ja virkakieleksi ja
suomenkielisten oppikoulujen aikaansaaminen. Nyt
ei enää tyydytä kansallisuusaatteen teoreettiseen
perustelemiseen, vaan pyritään ennen kaikkea
käytännöllisiin tuloksiin. J. V. Snellmanin
aloitteesta julkaistiin 1 p. elok. 1863
,,kielimani-festi", jonka, mukaan ruotsin kieli tosin edelleen
oli pysyvä Suomen virallisena kielenä, mutta
suomen kieli pidettävä ruotsin veroisena kaikessa,
mikä koski välittömästi maan varsinaista
suomalaista väestöä; viimeistään v:n 1883 päättyessä
oli tämä suomen kielen oikeus saatettava täyteen
voimaan myöskin virastoista ja tuomioistuimista
lähteviin toimituskirjoihin nähden. Helmikuun
20 p. 1S65 annettu asetus määräsi, mitenkä
tämän uudistuksen lopullista toimeenpanoa oli
valmistettava. Aluksi kielimanifestista ei ollut
suomenkielisille muuta etua kuin se, että
yksityiset saivat heti ruveta antamaan virastoihin
suomenkielisiä asiapapereita. Vasta 29 p. jouluk.
1883 ilmestyi asetus, joka määräsi, että se kieli,
millä pöytäkirjat pidettiin kunnallisissa
keskusteluissa. oli v:sta 1884 lähtien oleva myöskin
alioikeuksista, maistraateista ja
järjestysoikeuk-sista annettavien asiakirjojen kielenä, ellei se tai
ne, jotka olivat lianneet asian vireille, pyytäneet
että toista kotimaista kieltä käytettäisiin.
Virastojen keskinäisestä kirjeenvaihtokielestä
määräsi 4 p. huhtik. 1887 julkaistu asetus, että
kaikkien alempien paikallisten viranomaisten ja
virkamiesten tuli laatia virkakirjelmänsä ja
muut toimituskirjansa sillä kielellä, jota
käytettiin kunnallisena pöytäkirjakielenä; ylemmille
viranomaisille ja virastoille annettiin vielä oikeus
näissä tapauksissa itse määrätä kielensä. Vasta
19 p. heinäk. 1902 annettu asetus saattoi
kun-nalliskieliperiaatteen pääasiassa voimaan
ylem-missäkin virastoissa. Näin suomen kieli
vähitellen tuli yhä suuremmassa määrässä käytäntöön
oikeus- ja virkakielenä. Viime vuosina annetut
määräykset venäjän kielen käyttämisestä
virkakielenä Suomessa uhkaavat kuitenkin vakavasti
horjuttaa suomen kielen tällä alalla saavuttamaa
valta-asemaa. V. 1906 toimeenpantu
valtiopäivä-laitoksen uudistus saattoi suomen kielen vallitse
vaksi myöskin eduskunnassa.
Tärkeänä kohtana suomenmielisten ohjelmassa
oli myöskin, niinkuin jo on huomautettu,
suomenkielisten oppikoulujen aikaansaaminen.
Niiden avulla oli toiselta puolen tehtävä
suomalaisen rahvaan lapsille helpommaksi päästä opin
tielle, toiselta puolen saatava suomen kieli
sivistyneen luokan kieleksi ruotsin kielen sijaan.
Tämä kysymys synnytti varsinkin 1870-luvulla
kiivaita taisteluita valtiopäivillä, joilla
Yrjö-Koskisen ja A. Meurmanin johtamat suomenmieliset
olivat enemmistönä pappis- ja
talonpoikaissää-dyissä, kun taas aatelis- ja porvarissäädyt olivat
ruotsinmielisten vallassa. Suomenkielisiä
lyseoita oli kyllä valtion toimesta perustettu
Jyväskylään, Kuopioon, Joensuuhun ja
Hämeenlinnaan. Mutta suomenmieliset vaativat useampia
suomenkielisiä oppikouluja ja ennen kaikkea
suomenkielisillä paikkakunnilla olevien
ruotsinkielisten lyseoiden muuttamista
suomenkielisiksi. Kun hallitus aluksi oli näille
vaatimuksille kylmäkiskoinen, ryhdyttiin perustamaan
yksityisiä suomenkielisiä kouluja, jotka valtio
sittemmin Yrjö Koskisen 1882 tultua senaattiin
otti haltuunsa.
Myöskin monella muulla alalla suomalaisuus
suomenmielisten yhteisillä ponnistuksilla
huomattavasti edistyi 19:nnen vuosis. viimeisiltä
vuosikymmeniltä lähtien. Suomenkielinen
sanomalehdistö lisääntyi, suomalainen kirjallisuus
alkoi versoa ja suomen kieli kehittyi yhä
täydellisemmäksi korkeamman sivistyselämän
erilaisten vivahdusten ilmaisijaksi, suomalainen
teatteri syntyi ja musiikin ja kuvaavien taiteiden
alalla alkoivat suomalaiset aiheet saada yhä
enemmän jalansijaa. Myöskin liike-elämä alkoi.
Kansallispankin, Suomi-yhtiön ynnä muiden
suom. liikelaitosten tultua perustetuksi,
jossakin määrin suomalaistua. Yhä lisääntyneiden
suomenkielisten oppikoulujen vaikutuksesta
syntyi suomenkielinen sivistynyt sääty, joka on
suureksi osaksi noussut suomalaisen rahvaan
keskuudesta. Se suomenmielisten esittämä vaatimus,
että ruotsinkielisen sivistyneen säädyn tuli muut-
I
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
