Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen rakennuistaide ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
445
Suomen rakennustaide
446
dosta. — Ikkunat sijoitettiin, paitsi yksi
kumpaankin päätyseinään, etupäässä kirkon
eteläseinään, jota vastoin pohjoisseinä alkuaan näyttää
olleen ikkunaton, kuten esim. Finnströmin
kirkossa vielä nytkin on laita. Muuten ovat
ikkunat useimmissa kirkoissa uskonpuhdistuksen
jälkeen joutuneet laajennusten alaisiksi, joten
niistä vain aniharva on alkuperäisessä asussa
säilynyt (esim. Sauvon kirkon kuorin ikkuna
kalkkikivi ruusustoineen).
Ulkoasultaan kirkot ovat äärimmäisen
yksinkertaiset. Useissa mannermaan kirkoissa ovat
kuitenkin päätykolmiot tehdyt tiilestä, joka
sirompana rakennusaineena kuin
graniittilohka-reet, monesti on antanut aihetta toisinaan
sangen runsaaseenkin koristeluun varsinkin kirkon
länsipäädyssä. Keskiaikana käytetyt tiilet
olivat yleensä suurta kokoa, 30-32 cm pitkiä, 14-16
cm leveitä ja 10 cm paksuja, ja seinä
muurattiin (n. s. täytemuurina) samoinkuin
graniittiseinäkin siten, että ainoastaan seinäin sisä- ja
ulkopinnat muurattiin tasaisiksi ja välit
täytettiin kivillä, tiilenpalasilla y. m. Päätykolmioissa
tehtiin aluksi vain itse koristeet tiilestä,
myöhemmin koko se osa, joka sisälsi koristeita.
Tavallisimpia koristeaiheita olivat risti,
pitkulainen pystykomero, avonainen tai ruusustolla
täytetty pyörökomero, kolmi- tai nelilehtinen komero
y. m. (komerot ovat tav. rapatut). Tiilistä
tehtiin myös ikkunain ja ovien ympärystät. Näistä
ovat etupäässä sisäänkäyntiovet, portaalit,
yksinkertaisesti koristetut, tav. suorakulma-asteisella
profiililla; harvemmin ovat asteet
pyörö-sau-van muotoisia tai vuorottelevat mainitut kaksi
muotoa keskenään; merkille pantava on, että
ovikaaren muoto on myöhäisemmissäkin
goottilaisen ajan kirkoissa kokonaan tai melkein
puolipyöreä. Ainoastaan poikkeustapauksessa
tapaamme runsaammin jäsenneltyjä
kalkkikivi-portaaleja, esim. Naantalin ja Jomalan
kirkoissa. Sisustat muodostuivat sensijaan verraten
rikkaiksi kalkkimaalauksineen,
alttarikaappei-neen, veistoksineen, krusifikseineen y. m.
kirkol-lisine esineineen.
Ulkopuolella kirkollista rakennustoimintaa
ansaitsevat mainitsemista vain muutamat
linna-rakennukset kuten Turun, Hämeen, Viipurin ja
Savon linnat, joista ensinmainittu
neliskulmai-sine torneineen muistuttaa romaanilaisia
rakennuksia, kun taas viimemainitun pyöreät tornit
osoittavat kehittyneempää linnatekniikkaa.
Uskonpuhdistuksen jälkeen ei aluksi paljon
uusia kirkkoja rakennettu. Taiteen alalla
vallitsi seisaus, sillä Ruotsin silloinen kuningas
suorastaan vainosi taidetta, joten m. m. kirkon oli
luovutettava valtiolle monet kallisarvoiset
metalli-tarvekalut. Vanhat kirkot kalkittiin aikaa myöten
sisältä valkoisiksi. Saarnatuolit ja alttarilaitteet
uusittiin ajan hengen mukaisesti renesanssi- ja
barokkityyieihin. Myös ovat mainittavat
kellotapulit, joiden eloisat rajapiirteet barokkiajan
makusuunta on luonut. Uusista kirkoista
mainittakoon Askaisten pieni yksilaivainen
kappeli-kirkko v :lta 1653. Maallista tarkoitusta varten
oli rakennustaiteella yhä sangen vähäiset
tehtävät. Mainittakoon Kustaa Vaasan 1551
rakennuttama puinen kuninkaan kartano, jonka
2-ker-roksinen päärakennus sisälsi m. m. porvarituvan.
2 ruokasalia. 2 kamaria ja kirjurituvan. Edel-
leen Eerik Flemingin 1545 rakennuttama
linnamaisen jylhä K u i t i a n (ks. t.) kartano.
1600-luvun keskivaiheilla, jolloin Ruotsissa
rakennettiin uhkeita aatelislinnoja, ilmaantui
meilläkin tällä alalla jonkinlaista virkeyttä.
Täällä rakennetuista herraskartanoista —
verraten vaatimattomista ruotsalaisiin nähden —
mainittakoon Herman Klaunpoika Flemingin 1655
uusima ja kahdella kerroksella korottama L o
u-h i s a a r e n (ks. t.) kartano.
Merkityksellisemmät rakennustaiteellemme ovat myöhemmän,
kustavilaisen ajan kartanot, joista sekä sisustaan
että ulkoasuun nähden on useita kauniita
esimerkkejä’: Mustio, Joensuu,
Kankaisten kartano (ks. n.) y. m. 1600-luvun lopulla
ja etenkin 1700-luvulla rakennettiin jälleen
paljon kirkkoja, useimmat puusta; n. 200:sta
kirkosta on 11 kivestä. Puisten kirkkojen
rakennustapa kehittyykin useasti sangen
mielenkiintoiseksi. Kekseliäästi on kehitetty puun
luonnetta vastaavia rakenteita rakennustaiteellisesti
vaikuttaviksi osiksi, kuten esim. hirsiseinien
jäykistämiseksi näiden yhteyteen salvetut
neliskulmaiset hirsiarkut sekä näiden yläpäissä
kirkon poikkisuuntaan käyvät sideparrut, jotka
tukevat kattotuoli rakennetta. Huomattavimpana
esimerkkinä tällaisten rakennusten joukossa on
Sälöisten kirkko. Pohjasuunnitelmaltaan ovat
vanhimmat näistä kivikirkkot.yypin mukaisesti
suorakaiteenmuotoisia, myöhemmin tuli sen
rinnalle tavalliseksi n. s. ristikirkko, joka
varsinkin suuremmissa saarnahuoneissa
käytännöllisesti katsoen oli helpompirakenteinen.
Ulkoasuun nähden on puukirkoillamme sama
yksinkertainen koruttomuus kuin kivikirkoillammekiu.
Päätyseinien asemesta tapaa näissä usein
jyrkästi viiston kattolappeen, ja katot ovat
vaikuttavasti peitetyt lautapaanuilla, toisinaan
vasitui-siin kuoseihin järjestetyt, esim. Asikkalan,
Antrean (nyk. hävitetyt) y. m. kirkot.
Kellotapuleissa voi upeamuotoisen barokin keskeltä
löytää erityisiä puukoristemuotoja (esim.
Ruokolahden vanha kellotapuli).
Meillä tavallisesta kirkkot3’ypistä poikkeava on
Hämeenlinnan pohjamuodoltaan pyöreä ja
kupolilla katettu Rooman Pantheonia muistuttava
kirkko v:lta 1798 (meidän päivinämme
uudistettu ja silloin sentraalivaikutuksensa
menettänyt, kun alttari siirrettiin keskeltä kirkkoa
laitaan ja alttaria kiertävät istuinpenkit sovitettiin
kuten pituuskirkoissakin). Kustavilaiselta ajalta
on vielä mainittava 1785 perustetulle Vaasan
hovioikeudelle rakennettu rakennus (C. F.
Adelcrantzin piirustusten mukaan, nykyään
Mustasaaren kirkkona), jokakartanomalliin
rakennettuna mataloiden siipirakennusten
reunustamana kohoaa sirona sen keskiviivaan
suunnitellun puistokujan päässä, sekä Turun a k a t
e-miarakennus, jonka sisustasta
huomattakoon juhlasali hiottuine graniittipylväineen,
tyn-nyriholveineen sekä pistoholviaukkoihin
järjes-tettyine ikkunoineen (työ tehty Charles
Bassi n johdolla). Näiden rakennusten
ulkoarkkitehtuurille ominaista ovat miltei sileät
fasadit, ainoastaan keskiosat ovat pilasteriaiheilla
vilkastetut.
Suomen jouduttua eroon Ruotsista alkaa
rakennustaiteessamme uusi itsenäisempi kehitys
ainakin siinä merkityksessä, että rakennustoiminnan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
