Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen siviilioikeus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
46!)
Suomen siviilioikeus—Suomen sosiaalidemokraattinen puolue
470
Pietarsaari, Hattula, Vanaja, Hauho, Hollola,
Porvoo, Pernaja, Karja, Pohja ja Viipuri).
Viljelyksen laajetessa rakennettiin entisten
seurakuntien syrjäseutuihin uusia kirkkoja,
kappeleita tai rukoushuoneita, jotka sitten erottuaan
emäseurakunnistaan vuorostaan tulivat uusien
asutusten ja kirkollisten piirien keskuspaikoiksi,
käsittäen nekin vielä laajoja erämaita. Kun
sitten nämä viimemainitutkin tulivat asutuiksi ja
viljellyiksi, syntyi tuon alkuperäisen
kirkkopii-rin alueelle jälleen uusia seurakuntia yhä
kaukaisemmissa polvissa. Niin oli S. s:n luku
keskiajan lopussa 136, mikä luku Isoon vihaan asti
oli kasvanut 353:ksi. Ruotsin vallan viimeisenä
ajanjaksona S. s:n lukumäärä yhä kasvoi, ollen
1812 jo 445. Suomessa (ja Ruotsissa) on
yksityisten seurakuntien itsehallinto-oikeus peräisin
katoliselta ajalta. Jo aikaisin harjoittivat S. s.
pitäjänkokouksissa päätösvaltaansa
kirkollisissa asioissa ja kirkkoneuvoston
(ks. t.) kautta ne pitivät yllä kirkkokuria
(ks. t,). Vanhastaan paikallisseurakuntien
itsenäisyys ilmeni, paitsi kirkkokurin ja taloudellisen
hallinnon hoidossa, niiden oikeudessa valita
itselleen pappeja. Tätä oikeutta pyrittiin kuitenkin
eri tahoilta rajoittamaan. Keskiajalta saakka oli
eräillä tilanhaltioilla (tavallisesti aatelisilla)
patronaattioikeus (ks. t.). Samaa
alkujuurta oli Ruotsin kuninkaiden papinotto-oikeus
n. s. kuninkaanpitäjiin („regaalisiin
pastoraatteihin"), jonka Kustaa Vaasa ulotutti
yleensä suurimpiin pitäjiin. Myöskin piispoilla
oli keskiajalla paljon sananvaltaa nimitysasioissa.
Uskonpuhdistuksen jälkeen oli näistä
kysymyksistä pitkällisiä taisteluita, siksi kunnes Kaarle
XI määräsi, mitkä seurakunnat olivat
pidettävät kuninkaallisina; nämä ovat jälkeen v:n
1808 keisarillisia (,,imperiaalisia")
pitäjiä. Patronaattioikeus lakkautettiin 1868 ja
silloin olemassa olevien patronaattioikeuksien
haltiat ovat niistä sittemmin luopuneet, joten
Suomessa nykyään, paitsi keisarillisia, on vain k o
n-si s toria a lisiä pitäjiä, joissa seurakunnilla
on vaalioikeus ja tuomiokapituli antaa
valtakirjan. — S. s:n itsehallinnon laajuuden ja laadun
määrää 1869 annettu kirkkolaki. Sen mukaan S. s.
käyttävät määräämisvaltaansa sisällisissä
asioissaan kirkonkokouksissa (ks. t.).
Tärkeimmät kirkonkokouksen käsiteltävistä asioista
ovat ne, jotka koskevat kristinopintaidon ja
kristillisen elämän edistämistä, kirkon
omaisuuden hallintoa ja hoitoa, seurakunnan eri
virkailijain vaalia ja palkkausta sekä seurakuntain
jakamista, yhdistämistä ja lakkauttamista
(kirkkolain 307:s §). Kirkkoherra on kirkonkokouksen
puheenjohtaja; kappeliseurakunnissa johtaa
kirkonkokouksissa puhetta kappalainen, jos
kirkkoherra ei ole läsnä. Äänivaltainen on jokainen
seurakunnan jäsen, jonka hallussa on maatalo
tai muu tila maalla tai kartano kaupungissa
sekä kaikki toisen suojeluksesta vapaat perheet,
jotka papin palkkaa maksavat.
Kirkonkokouksessa käytettävä äänimäärä perustuu kunkin
äänivaltaisen huonekuntaan kuuluvien papinpalkkaa
maksavien henkilöjen lukumäärään sekä
sitäpaitsi siihen maksuun, millä kukin tila tai
perhe ottaa osaa papinpalkkaukseen.
Keskusteluihin ja päätöksiin, jotka koskevat maksuja,
mitkä voimassa olevien asetusten mukaan ovat
suoritettavat ainoastaan kiinteästä omaisuudesta,
ottavat osaa vain ne, jotka sellaista kiinteää
omaisuutta hallitsevat. Valitukset
kirkonkokouksien päätöksistä tehdään muutamissa asioissa
tuomiokapituliin, toisissa kuvernöörinvirastoon.
Nykyään eivät yksityiset seurakunnat yleensä
(poikkeuksia on olemassa) omista mitään muuta
maaomaisuutta kuin kirkkojensa tonttimaat ja
hautuumaat. Juridisesti on nim.
pappisvirka-talojen omistusoikeus riidanalainen asia, vaikka
tosin nuo virkatalotkin muodostavat omaisuuden,
vieläpä erittäin huomattavankin, joka kaikissa
tapauksissa ja riidattomasti on olemassa
määrättyä yksityistä seurakuntaa varten ja tuleva
sen hyväksi. Seurakuntien muun omaisuuden
muodostavat kirkot ja rukoushuoneet kalustoineen
sekä kirkolliset rahastot (kirkon-, viini-,
pappi-lainrakennus-, diakonaatti- y. m. rahastot).
Näiden rahastojen yhteenlaskettu määrä teki 1912
jonkun verran yli 12 milj. markkaa. Vielä on
seurakuntien aineelliseen omaisuuteen tavallaan
laskettava pappien, lukkarien, kirkonpalvelijain
ja kiertokoulunopettajain palkat, jonka S. s.
suorittavat. Kuten edellä mainittiin on yksi tärkeä
seurakuntaelämän ilmaus kristillinen
kansanopetus. Tätä harjoitetaan, paitsi
kotiopetuksen kautta, rippi-, pyhä- ja kiertokouluissa.
Pyhäkouluja oli S. s:ssa v. 1914 9,228, niissä
opettajia 17,229 ja oppilaita 185,470.
Kiertokouluja taas oli 1912 1,551, joissa oli yhtä monta
opettajaa ja 191,444 oppilasta (ks.
Alkuopetus).
[F. L. Schauman, „Handbok i Finlands
kyrko-rätt" (1853) ; „Anteekningar öfver prof. R. F.
Hermanssons föreläsningar öfver inhemsk
för-valtningsrätt" II (1900); Kirkkolaki v:lta 1869:
K. G. Leinberg, „Finlands territoriala försam
lingar" (1906); J. W. Ruuth, ,,Suomen
seurakunnat" (Oma maa VI, 813-829) ; Juho Koskimies,
,,Kirkkomme taloudellinen asema" (Oma maa III.
462-467); Eero Hyvärinen, „Kertomus Suomen
ev.-luth. kirkon tilasta vuosilta 1908-1912"
(1913).] K. ö. é J. O.
Suomen siviilioikeus 1. yksityisoikeus ei esiinny
kirjalliseen muotoon koottuna yhtenäisenä
järjestelmänä kuten eräissä muissa maissa, vaan osaksi
hajanaisina säännöksinä yleisessä 1734 v:n laissa
ja sitä täydentävissä asetuksissa, osaksi
kokonaan tavanomaisena oikeutena. Varsinkin
siviilioikeuden yleisen osan suhteen, mikä koskee
lähinnä oikeussubjekteja ja niiden välisiä
oikeussuhteita yleensä, on positiivinen oikeutemme
suurimmaksi osaksi yleiseen tieteisoppiin
nojautuvaa tavanomaista oikeutta. Muissa
kotimaisen siviilioikeuden pääosissa, jotka käsittelevät
esine-, obligatsioni-, perhe- ja perintöoikeutta,
on olemassa kirjoitettu laki, mitä ei kuitenkaan
ole laadittu johdonmukaiseksi järjestelmäksi,
muuten kuin mikäli 1734 v:n laki käsittelee noihin
eri ryhmiin kuuluvia asioita eri kaarissa
(Siviilioikeuden yleistä osaa käsittelee R. Montgomery
teoksessaan „Handbok i Finlands allmänna
privat-rätt"). ks. Siviilioikeus,
Oikeussubjekti, Esineoikeus,
Obligatsioni-oikeus, Perheoikeus ja
Perintöoikeus.
Suomen sodat ks. Suoni i, historia.
Suomen sosiaalidemokraattinen puolue ks
Sosiaalidemokratia.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
