Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen sotaväki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
473
Suomen
sotaväki
475
varastojoukkojen asettamista, joita oli oleva yksi
kutakin vakinaista joukkoa varten ja joiden
tehtävänä oli osaksi täyttää sodassa syntyvät aukot
osaksi olla nostoväestä asetettavien uusien
joukkojen kantajoukkona. Reservi oli jaettu 32
komppaniaan, joita oli neljä kussakin läänissä
(kasarmit seuraavissa paikoissa: Artjärvi, Tuusula,
Lohja, Ilalikko [Uudenmaan pataljoonan [-reservi-piiri];-] {+reservi-
piiri];+} Maarian pitäjä, Uusikaupunki, Ulvila,
Ikaalinen [Turun patalj. reservip.j; Närpiö,
Laihia, Alavuus, Kruunupyy (Kronoby) [Vaasan
patalj. reservip.]; Oulainen, Oulu, Kemi, Kajaani
(Oulun patalj. reservip.]; Iisalmi, Suonenjoki,
Juuka, Joensuu [Kuopion patalj. reservip.];
Savonlinna, Mikkeli. Mäntyharju, Taavetti
[Mikkelin patalj. reservip.] ; Lammi, Urjala, Orihvesi,
Saarijärvi [Hämeen patalj. reservip.];
Lappeen-rauta, Muola, Rautjärvi, Sortavala [Viip. patalj.
reservip.]). Reservin harjoituskokoukset pidettiin
kesäisin ja harjoitusaika oli ’JO päivää, mitkä
jaettiin 3:lle ensimäiselle palvelusvuodelle.
Nostoväestä (ks. Asevelvollisuus)
muodostettiin sodan aikana 8
nostoväki-pataljoouaa. — Arvannosto, jolla
asevelvollisten jakaminen vakinaiseen väkeen ja
reserviin suoritettiin, tapahtui kutsu
iltatoimi stoj en edessä, joita oli yksi kutakin
lääniä varten. Kutsuntatoimiston puheenjohtajana
oli sotakomisaari ja sihteerinä oli
lainopillisesti sivistynyt henkilö; näiden
vakinaisten jäsenten lisäksi toimistoon kuului vakinaisesta
väestä komennettu nuorempi upseeri (n. s.
sotilas j ä s e n) sekä 3 k u t s u n t a-a 1 n e e 1 t a
olevaa jäsentä. Sitäpaitsi oli asevelvollisten
tarkastajaksi komennettu vakinaiseen väkeen
kuuluva sotilaslääkäri. Hyväksyttyjen
kesken suoritetussa arvannostossa tarpeen mukaan
alimmat arpanumerot otettiin vakinaiseen
palvelukseen, muut siirrettiin suoraan reserviin.
Saavutetun sivistyksen nojalla vakinaisessa väessä
suoritettava kolmivuotinen palvelusaika voitiin
lyhentää 2 t. 1 vuodeksi, jolloin reservissäoloaikaa
samassa suhteessa pitennettiin (vrt.
Asevelvollisuus). Kutsuntatoimisto oli lähinnä
lää-nintoimiston alainen, jossa kuvernööri oli
puheenjohtajana ja lääninsihteeri ja vakinaisesta
väestä määrätty esikuntaupseeri oiivat jäseninä.
Kukin pataljoona oli jaettu 4 komppaniaan,
rakuunarykmentti 6 eskadroonaan. — Kunkin
joukon upseerikunnan muodostivat joukon
komentaja, nuorempi esikuntaupseeri,
taloudeu-hoidonesimies (rakuunoissa esikuntaupseerin
arvoinen, pataljoonissa kapteenin arvoinen),
komppanian- t. eskadroonanpäälliköt, adjutantti,
rahastonhoitaja, majoitusmestari (samalla
aseettomien komennuskunnan päällikkö), asevaraston
esimies sekä subalterniupseerit. —
Reservikomp-panian kaaderin muodostivat
komppanianpäällikkö, vääpeli ja varusmestari, joiden lisäksi
harjoituskokouksien ajaksi vakinaisesta väestä
komennettiin yksi nuorempi upseeri ja 8 miestä
miehistöstä (n. s. harjoittajat). Läänin neljän
reservikomppanian muodostaman reservipiirin
päällikkönä oli everstiluutnantin arvoinen
piiri-esikuntaupseeri. — Maamme joukkojen
ylin päällikkö oli Suomen kenraalikuvernööri;
niiden lähin johto oli kuitenkin uskottu
Suomen sotaväen päällikölle, jolla
apunaan oli p ä ä 1 1 i k k ö h a1 1 i t u s. Siihen kuu-
lui, paitsi päällikköä, esikuntapäällikkö, kaksi
adjutanttia, aseidentarkastaja, ylilääkäri y. m.
Päällikkö valvoi sekä sotilaallista harjoitusta
että joukkojen talouden hallintoa ja terveyden
hoitoa. Päällikköhallituksen ohella oli Suomen
sotakomisariaatti (ks. t.). Siihen kuu
lui myös lähinnä sotilasrakennusten
intendentti, joka hoiti
kasarmirakennusten valvontaa. — Joukkojen
terveydenhoidon valvonnassa pataljoonan (rykmentin) komen
tajulla oli apuna joukon lääkäri (p a t a 1 j o o
n a n- t. r y k m e n t i n 1 ä ä k ä r i). Kullakin
joukolla oli oma sairaalansa (lasaretti). — Kaikki
kenraalit ja upseerit olivat Suomen alamaisia.
— Sielunhoitoa varten oli kullakin joukolla
pataljoonan- (t. rykmentin-)
saarnaaja. — Oikeudenkäyttöä hoiti p a t a I j o o
n an (rykmentin) sotaoikeus (ks. t.)
alioikeutena ja ylisotatuomioistuin (Helsingissä).
Suunnitelmia Suomen sotalaitoksen perusteelli
sesta muuttamisesta alettiin venäläisellä taholla
laatia jo 1890-luvulla. Venäjän sotaministerin
Vannovskijn tehtyä 1891 ehdotuksen, jonka
mukaan Suomen asevelvollisuuslain perustuslain
luonnetta olevat kohdat piti kumottaman ja
sotalaitos muodostettaman keisarikunnan sotalaitoksen
mukaiseksi, ja hallitsijan sen hyväksyttyä
pidettiin 1893 venäläisten viranomaisten kesken
neuvotteluja tarkemman suunnitelman laatimisesta
V. 1896 työskenteli suomalaisista ja venäläisistä
kokoonpantuja komiteoja uuden
asevelvollisuuslain ja muiden sotalaitosta koskevien säännösten
valmistamiseksi ja 1898 sotaministeri
Kuropat-kinin ehdotuksesta korkeimmassa paikassa
määrättiin, että kun asia jätettiin Suomen
valtiopäiville, ne eivät saaneet koskea yleisiin
perusteihin, jotka jo oli määrätty. Suomen senaatin
annettua lausuntonsa, jossa tarkoitettiin saada
asia lailliselle tolalle, ehdotukset joutuivat
v:n 1899 ylimääräisillä valtiopäivillä säätyjen
käsiteltäviksi. Eräissä kohdisssa säädyt suostuivat
myönnytyksiin, kuten siinä, mikä koski
miehistön lukumäärän lisäämistä, reservipalvelukseu
muuttamista ja suomalaisten velvollisuutta puo
lustaa valtakuntaa myös maan rajojen ulkopuo
leila, mutta niitä kohtia, joiden katsottiin
uhkaavan kansamme elinehtoja, ei hyväksytty. Siten
piti säätyjen mielestä m. m. palvelusaika
mää-rättämän entisen pituiseksi, upseerit edelleen
otettaman yksinomaan suomalaisista ja Suomen
kansan eduskunnalle tunnustettaman
päätäntö-oikeus asevelvollisuusasioissa. Kun tämän jälkeen
asia 1901 joutui helmikuun manifestin säännösten
perustuksella Venäjän valtakunnanneuvostoon
niin enemmistö suostui tekemään eräitä
myönnytyksiä Suomen valtiopäivien esittämään
suuntaan. mutta tämä kanta ei vaikuttanut asian
lopulliseen ratkaisuun. Erityisessä salaisessa
konferenssissa asia vielä otettiin pohdittavaksi, ja
silloin ehdotettiin Suomen sotaväen hajoittamista,
mikä ehdotus saavutti korkeimmassa paikassa
vahvistuksen. Kesällä 1901 annettiin julistus
tarkk’-ampujapataljooniemme lakkauttamisesta ja
myöhemmin syksyllä lakkautettiin myös
rakuuna-rykmentti. Hajoitus tapahtui vähitellen talvella
1901-02. Kaartinpataljoona lakkautettiin 1905.
Siitä lähin ei Suomella ole ollut omia joukkoja.
V:n 1878 asevelvollisuuslaki ou kuitenkin vielä
kumoamatta. il. v. II. (K. TT. R.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
