Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Geologinen rakenne ja pinnanmuodostus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
507
SllOini (Geologinen rakenne ja pinnanmuodostus)
512
dioriitit, jotavastoin oikeat graniitit ovat
niukasti edustetut. Kuten rannikkovyöhykkeessä,
ovat nämä vuorilajit täälläkin usein gneissimäi
siä. Tyypillisiä alueita 011 esim. Humppilassa,
Urjalassa ja Hämeenlinnan ympäristössä.
„Ran-nikkotyyppiset" graniitit ovat täällä jokseenkin
harvinaisia. Sensijaan on Tampereen alueen
eteläpuolella useita laajoja alueita karkearakeista
porfyyristä graniittia, esim. Lavialla ja
Orih-vedellä. Tämäkin 011 monin seuduin
gneissiyty-nyttä. Vuorilajien ikäjärjestys on tällä alueella
samoinkuin rannikkovyöhykkeessä se, että lius
keet ovat vanhimmat, sitten granodioriitit y. m.,
ja nuorimpia ovat oikeat graniitit. (Muist.
Fennoskandia artikkelissa ja kartassa on esitetty
sen kirjoittamisaikana vallalla ollut käsitys, että
bothnialaiset muodostumat olisivat vanhemmat
kuin niiden eteläpuolella esiintyvät
eruptiivi-vuorilajit, ja puhutaan postbothnialaisista ja
prebothnialaisista graniiteista. Sittemmin on
todistettu, että myös vanhempina pidetyt
graniitit lävistävät rajoilla liuskeita ja ovat siis todella
nuorempia.) — 111. Keski-S:n
graniitti-alue, edellisen pohjoispuolella on pääasiallisesti
rakentunut sekä kokoomukseltaan että
rakenteeltaan vaihtelevista graniiteista, jotka monin
paikoin muuntuvat granodioriitiksi j. n. e. Myös
vähäisiä liuskemuodostumia on graniitin sisässä.
IV. Pohjanmaa Kristiinankaupungin
tienoilta Oulun ja Oulujärven seuduille on
vuori-perän rakennukseen katsoen suurin piirtein
samanlaista kuin eteläinen Keski-S. Ylivieskassa,
Kälviällä, Vetelissä y. m. pitäjissä on
liuske-muodostumia, jotka muistuttavat Tampereen
seudun liuskeita, ollen kumminkin miltei
yksinomaan vulkaanisia alkuperältään. Simsiönvuori
Lapualla on kvartsiittia. — V. Savon
pääosa Mikkelin ja Savonlinnan tienoilta
Oulujär-veen on suurimmaksi osaksi migmatiittialuetta,
minkä ohella on laajalti graniittigneissiä.
Suurin, jotenkin yhtenäinen liuskealue
(Fennoskandian kartassa merkitty laatokkalaiseksi) on
Juvan, Haukivuoren ja Pieksämäen pitäjissä.
Tämän muodostavat erilaiset gneissit, ja joukossa
on myös kalkkikiveä. — VI. Itä- ja
Pohjois-S:n Iiuskealueiden vuorilajit muodostavat
yhtenäisen ryhmän, joka oleellisesti eroaa tähän
asti mainituista alkuvuoren liuskemuodostumista
ja on iältään niitä nuorempi. (Liuskevyöhykkeen
eteläosassa esiintyvän n. s. laatokkalaisen
muodostuman ikäsuhde lännempänä esiintyviin
liuskemuodostumiin on epävarma.) Ryhmä
jaetaan geologisesti laatok k alaiseen,
kalevalaiseen ja jatulilaiseen
muodostumaan (ks. n.). Näiden väliset rajat ovat
kuitenkin luonnossa varsin epäselvät, kaikkiin
kuuluu kokoomukseltaan ja synnyltään
samanlaisia vuorilajeja, ja ne esiintyvät toistensa
yhteydessä. Erilaisuudet johtuvat erilaisesta
metamorfismin asteesta. — Laatokan
pohjoisrannikolta alkaen liuskevyöhyke ulottuu
yhtäjaksoisena Nilsiään ja Rautavaaraan, rajoittuen idässä
suureen graniittigneissi-alueeseen ja lännessä
Savon migmatiitteihin. Pitkin alueen itäreunaa
käy miltei yhtäjaksoinen vyöhyke
hiekkakivi-rnäistä kvartsiittia, jonka länsipuolella seuraa
kiilleliusketta ja fylliittiä sekä näiden keralla
erittäin vaihtelevia liuskeita, kuten kvartsiittia,
dolomiittista kalkkikiveä, oliviini- ja serpentiini-
| kiveä, vuolukiveä sekä uraliittidiabaasia ja
amfi-boliittia (1. metabasiittia). Hyvin yleistä on
kon-glomeraattiliuske, jossa on palloina usein
graniittia, ja liuskeiden rajoilla graniittia vastaan on
usein graniitin rapautumisaineksista
muodostuneita 11. s. pohjaliuskcita. Tällaiset seikat todis
tavat, että graniitti noiden sittemmin liuskeiksi
muuttuneiden sedimenttien muodostumisen
aikana on ollut maanpinnassa paljastuneena. Nuo
samat, Itä-S:n liuskeita vanhemmat graniitit
lännempänä vuorostaan lävistävät muita
alku-vuoren liuskeita. Rautavaarassa keskeytyvä
liuskevyöhyke ilmestyy uudelleen Sotkamossa ja
jatkuu Oulujärven itäpuolitse Pudasjärvelle.
Vuorilajit ovat samoja kuin Karjalassa; kvartsiitti
on runsaimpana osana. Liuskemuodostuman
ympärillä on sitä nuorempia, n. s. postkalevalaisia
graniitteja, jotka paikoin, esim. Pudasjärvellä,
muodostavat liuskeiden kanssa oikeita migma
tiitteja samalla kuin niihin kuuluvissa konglome
raateissa on palloina vanhempaa graniittia.
Samoin on asianlaita päävyöliykkeestä
haarautuvalla Utajärven-Kiimingin liuskealueella. Pää
vyöhyke kääntyy Pudasjärveltä koilliseen
Kuusamoon, missä se on suuresti laajentunut.
Kvart-siitit muodostavat yhä pääosan. Täältä liuske
vyöhyke jatkuu luoteiseen suuntaan läpi koko
S:n Lapin. Kvartsiittia on enimmän vyöhykkeen
lounaisreunalla; paljon suurempia alueita
muodostavat Lapissa ämfiboliitit. Pääliuskejakson
länsipuolella ja siitä eristettynä on Kemin-Rova
niemen liuskealue. Vuorilajit ovat täällä hyvin
samanlaatuisia kuin vyöhykkeen eteläisemmissä
osissa. Kvartsiitit ovat vallitsevina, ja kalkki
kiveä on runsaasti. Tämän alueen sekä
Kuusamon ja Lapin liuskejakson välisen laajan alan
vitoriperä 011 nuorempaa graniittia, jossa siellä
täällä on migmatiittisia liuskesulkeumia. Kemin
ja Kiimingin Iiuskealueiden välillä taas on
liuskeita vanhempaa graniittia. — VII. Itä-S:n
graniittigneissi muodostaa
liuskevyöhykkeen itäpuolisen Raja-Karjalan vuoriperän.
Asultaan vaihtelevan graniittigneissin keskessä on
lukuisia graniittimassoja ja myös
liuskemuodostumia, huomattavin Suojärvellä. Myös
pohjoisempana, aina Lappiin saakka, on liuskevyöhykkeen
itäpuolella graniittigneissialueita. Tämä vuori
laji on vanhempaa kuin Itä- ja Pohjois-S-.n
liuskeet. Kuusamossa on graniittigneissialueella
ijo-liitista (ks. t.) muodostunut Iivaara. ja
Pyhässä-kurussa Kuolajärvellä kankriniittisyeniittiä.
Nämä vuorilajit ovat ympäristön vuoriperää
paljon nuoremmat ja ovat sukua Kuollan
niemimaan nefeliinisyeniiteille. — VIII. Lapin gra
nuliitti 1. leptyniitti muodostaa laajan alueen
Inarissa.
S:n vuoriperä on, mikäli nykyään tunnetaan,
köyhä malmeista ja muista h y ö d y 11 i
sistä kivennäisistä. Tunnetut
malmiesiintymät ovat tosin verraten lukuisia, etenkin
eteläisessä rannikkovyöhykkeessä, mutta pieniä,
ja malmit ovat useimmiten köyhiä. Yleisintä on
magneettinen rautamalmi (ks. Magnetiitti
ja Titaanirautamalmi).
Vaskikii-s u a (ks. t.) on runsaimmin saatu Orijärven
(ks. t.) kaivoksesta. Tämän lähellä olevasta I iii
-järven louhoksesta on myös löydetty kultaa.
Toinen vanha vaskikaivos, Pitkäranta (ks. t.),
on vasken ja. lyijyn lisäksi tuottanut tinaa (ks.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
