- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
535-536

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Kasvi- ja eläinmaailma

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

536 Suomi (Kasvi-

lahden eteläpuolella oleviin Itämeren-maakuntiin
ja Keski-Eurooppaan on huomattavaa, että
pohjoiset lajit ovat meillä runsaasti edustetut ja
että eläimistöömme kuuluu myös joukko arktisia
lajeja (erittäinkin nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä
ja äyriäisiä y. m.) samalla kuin useat
lveski-Euroopassa levinneet lajit saavuttavat S:ssa
äärimmäisen levenemisrajansa pohjoiseen päin.
Ivoska pääosa maatamme kasvillisuutensa puolesta
on metsämaata, kuuluen pohjoiseen
havupuuvyö-hykkeeseen, niin 011 varsin luonnollista, että sen
muotoeläimet ovat enimmäkseen metsän asujamia.

Eläimistömme historia suoranaisilla löydöillä
valaistuna on, kuten ymmärrettävissä
ottaes-samme huomioon eläin jäännösten harvinaisuuden
kerrostumissa, vaillinaisesti tunnettu. Varmana
voidaan pitää, että nykyinen eläinasutus on
geologisesti katsoen hyvin uuori; se sai ensimäisen
jalansijan sen mukaan kuin alueemme alkoi
paljastua sitä peittäneestä maajäästä, siis
jääkauden loppuvaiheella ja jälkeen, sekä levisi
määrätyssä järjestyksessä: arktisia eläinmuotoja ensin,
sitten muita, lauhkeampaan ilmastoon tottuneita
lajeja, n. s. tammikaudella erinäisiä eteläisiä
lajeja (ks. Jääkausi ja Fennoskandia).
Eläinasutuksen nuoruudesta saa myös
selityksensä m. m. se seikka, että uusia paikallisia
(endeemisiä) lajeja tai rotuja vain harvoissa
tapauksissa on voinut muodostua (esim. Saimaan
ja Laatokan hyljerodut). Erilaisen alkuperänsä
ja leviämisensä puolesta voidaan useihin
eläin-osastoihin nähden tärkeimpinä erottaa seuraavat
lajiryhmät: pohjanperäiset 1. arktiset,
pohjoiseurooppalaiset, keskieurooppalaiset, itäiset ja
kaakkoiset, länsieurooppalaiset (atlanttilaiset) ja
kaikkialla viihtyvät 1. ubikvitääriset.

Maalla elävistä nisäkkäistä (villeistä) on
valtiollisen S:n alueella kotiutuneita 44 lajia,
joista hyönteissyöjiä 5, siipijalkaisia 4,
jyrsijöitä 20, petoeläimiä 13 ja sorkkaeläimiä 2 lajia.
Näistä ovat levinneitä Etelä-S:sta Lapin perille
asti muutamat päästäiset, peltomyyrä ja
suurempi ojamyyrä, ihmisasumuksia seuraavat
kotihiiri ja isorotta, joista jälkimäinen on
muuttanut maahamme vasta viime vuosisadan alussa
ja saapunut useihin sisämaan paikkakuntiin vasta
viime vuosikymmeninä (Jyväskylään n. 1872,
Kajaaniin 1903), sekä kärppä ja lumikko. Samoin
ovat yli alueen levinneitä jänis, mäntynäätä,
saukko ja kettu sekä hirvi. Maan kaikissa osissa
ovat myös esiintyneet suurimmat petoeläimemme
karhu ja susi, jotka nyttemmin ovat
säännöllisesti tavattavissa vain pohjoisissa ja itäisissä
seuduissa (ks. alempana). Täydellisesti
sukupuuttoon hävitetty 011 ennen Etelä-S:sta Lappiin
asti levinnyt majava. Viimeiset yksilöt tätä
merkillistä lajia ammuttiin Lapissa viime vuosisadan
keskipaikkeilla.

Arktisia lajeja nisäkäseläimistössämme ovat
peura, naali ja tunturisopuli, jotka samoin kuin
ahma, ruskea metsämyyrä ja pienempi ojamyyrä
ovat luonteenomaisia Lapille.

Napapiirin eteläpuolella yksinomaan
havumetsävyöhykkeessä tavataan m. m. pohjan
yö-lepakko, metsähiiri, pitkähäntäinen metsämyyrä,
siipiorava, ilves, tuhkuri ja mäyrä. Näistä ovat
lento-orava ja tuhkuri sellaisia itäisiä, meillä
tavattavia lajeja, jotka eivät ole levinneet
Skandinaaviaan.

ja eläinmaailma) 524

Etelä-S-.lle luonteenomaisia ovat maamyyrä,
räät yököt (Plecotus auritus, Vesperlilio
mysta-cinus ja Daubcntonii), koivuhiiri, musta rotta,
vaivaishiiri, lahokas ja rusakkojänis. Tähän
ryhmään liittyvät lähinnä myös siili ja ylen harvoin
huomattu tammihiiri, varsinaisesti
tammivyöhyk-keen eläimistöön kuuluvia. Muudan mainituista
lajeista, nim. rusakkojänis, on vasta
myöhim-pään aikaan alkanut levitä S:een (kaakosta).

Yleisiä vesinisäkkäitä Suomenlahdcssa ja
Poli-janlahdessa ovat halli I. harmaa hylje ja norppa
1. kiehkuraishylje, jälkimäinen esiintyen myös
erikoisiksi roduiksi erilaistuneena Saimaassa ja
Laatokassa. Valaista jotkut ovat satunnaisina
vieraina uineet merenlahtiimme; ainoa laji, joka
useammin näyttäikse täällä, on pyöriäinen.

Ylläoleva katsaus nisäkäseläimistöömme
täydennettäköön seuraavilla lisätiedoilla muutamista
yksityisistä lajeista. Karhu, metsiemme
huomattavin suur-otus, joka vielä 1800-luvun
alkupuolella ei ollut harvinainen Lounais-S :ssakaan, on
ankaran vainon takia säilynyt meidän päiviimme
vain asumattomissa seuduissa Lapissa ja
Pohjois-S:ssa sekä Karjalan rajaseuduilla (Salmi,
Korpi-selkä, Ilomantsi). Sen luku vähenee yhä, joten
eläintieteelliseltä kannalta katsoen olisi syytä
aikaansaada joku rauhoitusalue sille; vielä
1909-13 kaadettiin S:ssa kuitenkin yhteensä
140 karhua 1. keskimäärin 29 v:ssa. Susi esiin
tyy enää harvoin länsipuolella sitä rajaviivaa,
jonka voi vetää Oulusta Salmiin. Se tekee
vieläkin melkoisia tuhotöitä porolaumojen
keskuudessa Lapissa (etenkin Inarissa, Kittilässä ja
Enontekiössä), mutta vaellustaipumuksensa vuoksi
sen runsaus hyvin vaihtelee vuodesta vuoteen. V.
1909-13 tapettiin yhteensä 104 sutta 1.
keskimäärin 21 v:ssa, useimmat Oulun läänissä. Ilves
esiintyi 1870-80-luvuilla niin runsaana, että sitä
kaadettiin melkein joka pitäjässä napapiirin
eteläpuolella, mutta on sittemmin sangen
tasaisesti vähentynyt ja on nyt melkein kokonaan
hävitetty maamme läntisistä osista. Vv. 1909-13
vaihteli vuosittain kaadettujen ilvesten luku52:n
ja 13:n välillä; koko luku oli 143, keskimäärän.
29. — Eräistä muista turkiseläimistä
mainittakoon virallisen tilaston mukaan, että 1909-13
tapettiin kettuja yhteensä 10,341 (keskim. 2,068),
saukkoja 704 (keskim. 141), kärppiä 16,335
(keskim. 3,267), näätiä 346 ja ahmoja 344
(kumpaakin keskim. 69). Peura esiintyi vielä
1800-lu-vun alussa Etelä-Pohjanmaalla ja
Pohjois-Hä-meessä, mutta jo puoli vuosisataa myöhemmin
vain maan pohjoisissa ja itäisissä osissa. Vielä
tällä vuosisadalla on joku nähty Pielisjärvellä ja
Suojärvellä. Nyttemmin se näyttää valitettavasti
olevan hävitetty sukupuuttoon koko valtiollisen
S: n alueelta. Puolikesy peura 1. poro on edelleen
yleinen (lukumäärä lisääntymässä) ja
harjoitetaan sen hoitoa laajalla alueella, Utsjoelta
Suomussalmelle ja Hyrynsalmelle saakka etelässä
(65°). vrt. Poronhoito. Hirvi,
vesiperäis-ten metsäseutujemme komea eläin, oli viime
vuosisadan keskivaiheilla melkein sukupuuttoon
hävinnyt, mutta alkoi parikymmentä v. myöhemmin
(1870) taas lisääntyä tultuaan rauhoitetuksi.
Viime vuosina hirvikanta on taas selvästi vähen
tvmässä, liiallisen verotuksen, sekä laillisen
metsästyksen että sala-ampujäin toiminnan johdosta.
Vv. 1908-12 oli laillisesti kaadettujen hirvien luku

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:16 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/9/0288.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free