Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
59:?
Sliomi (Historia)
594
keen 1597 tuli voitto Kaarlelle, joka 1599
lopullisesti valloitti myös Suomen, minne Arvid
S t il 1 a r m nyt oli määrätty käsky nhalti aksi, ja
joka Turun verisaunassa mestautti useat
vastustajansa. Kaarle IX :n hallitus (1599-1011) oli
ankara, mutta järjestys palautettiin taas
valtakuntaan. Alemman kansan kannatukseen hän
valtansa rakensi ja koetti sen tarpeista pitää
huolta. Kaamatun ja lakikirjan
suomennuttami-seen ryhdyttiin kuninkaan toimesta, vaikkei niitä
saatukaan julkaistuiksi. »Hyväksi kuninkaaksi"
häntä Suomen talonpojat sanoivat. Tammik. 1602
Kaarle Turussa piti kokouksen Suomen aateliston
kanssa, julkaisi Porista (helmik.) ohjesäännön
Suomen voudeille ja kulki sitten Pohjanmaan
tietä Ruotsiin. Oulu ja Mustasaari
(myöhempi Vaasa) perustettiin. Pohjois-Pohjanmaan
rajan suojaksi rakennettiin Ka jaaninlinna (1605).
Uusi maanverotus toimeenpantiin Pohjanmaalla
(1608, Juhana Ottenpoika). Pohjan periä piti
Kaarle erittäin silmällä: hän lähetti 1602
tutkijakunnan Lappiin ottamaan selvää sen oloista,
rupesi käyttämään »kainulaisten ja lappalaisten"
kuninkaan nimeä ja ajatteli Suomen rajojen
ulottamista Jäämereen ja Vienanmereen asti. V. 1609
(helmik.) tehtiin Viipurissa liitto Vasilij
Sujskijn kanssa, joka lupasi luovuttaa
Käkisalmen läänin Ruotsille. Jaakko De la
Gardie ja Evert Horn saapuivat aina
Moskovaan asti ja valloittivat Sujskijn kuoltua koko
Luo-teis-Venäjän (1611 Käkisalmen ja Novgorodin,
1612 Pähkinälinnan, 1614 Audovan). Puolaa
vastaan oli, vaikka huonommalla onnella, käyty
sotaa Liivissä ja sen lisäksi syttyi vielä Kaarlen
viimeisenä elinvuonna sota Tanskaa vastaan.
Kustaa II Aadolfin täytyi Knäredin
rauhassa 1613 luovuttaa koko Lapin rannikko
Tanskalle, jotavastoin sotaa Venäjää vastaan
jatkettiin ja se päättyi vasta 1617 Stolbovassa.
jossa Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa tulivat
Ruotsille. Suomi oli siten lakannut olemasta
venäläisten hyökkäyksille ensi sijassa alttiina
rajamaakuntana ja karjalaisten pääosa oli taas
tullut yhdistetyksi veriheimolaisiinsa.
Vaikka Kaarle IX olikin ankara herra, oli
pitkällinen sota-aika ollut omansa taas lisäämään
sekasortoa ja väärinkäytöksiä hallinnossa. Useat
aatelisherrat (Sten Lejonhufvud, Berends y. m.)
tekivät itsensä pahoin tunnetuiksi talonpoikain
kiusaajina. Nuori kuningas katsoi (1613)
tarpeelliseksi antaa eri suojeluskir jeen kaikille Suomessa
poisläänitetyille talonpojille, julkaisi (seur. v.)
ohjesäännön Suomen voudeille ja kirjureille ja
(1615) kyytiasetuksen. Palatessaan sotatanterelta
Kustaa Aadolf 22 p. tammik. 1616 avasi
Helsingin maapäivät, joille oli kutsunut
Suomen maasäädyt neuvottelemaan maan
varustus-toimenpiteistä; siellä myönnettiin erityinen n. s.
maaretkenvero ja edellisenä v. annettu kyytiasetus
vahvistettiin Suomelle. Jo 1614 oli
oikeuslaitoksessa toimeenpantu uudistus ja korkeimmaksi
tuomioistuimeksi Tukholmaan asetettu Svean
hovioikeus, mutta kun pian huomattiin tämä
riittämättömäksi koko valtakunnan oikeudenhoitoa
varten, perustettiin 1623 eri Turun
hovioikeus Suomelle. Sen ensimäiseksi presidentiksi
ja samalla Suomen kenraalikuvernööriksi
määrättiin Niilo Bjelke (1623-31). Itä-Suomen
kirkollisten olojen järjestämiseksi nimitettiin 1618
uudestaan eri piispa (Elimanis) Viipurin
hiippakuntaan, johon Käkisalmen lääni ja ensi aluksi
myös Inkerinmaa yhdistettiin. Kustaa Aadolfin
hallitustoimet keskus- jo maanhallinnon
kehittämiseksi, koululaitoksen parantamiseksi ja
taloudellisten olojen järjestämiseksi (kauppasäännöt
1614 ja 1617) tulivat tietysti osaltaan
vaikuttamaan Suomenkin tilaan.
V. 1621 sota Puolaa vastaan leimahti uuteen
liekkiin Liivissä, jonne Jaakko De la Gardie vei
Suomenkin joukot. Riika valloitettiin (syysk.l.
V. 1626 sota siirtyi Preussiin, missä Aake Tott
ja Klaus Horn suom. ratsumiehineen tulivat
kuuluisiksi. Vihdoin 1630 suomalaisetkin seurasivat
suurta kuningastansa 30-vuotiseen sotaan, kuten
Breitenfeld, Lech, Niirnberg, Lutzen y. m. m.
[>aikat niin hyvin kertovat. Suom.
sotapäälliköistä kunnostautuivat siellä ennen muita Kustaa
Horn, Stålhandske ja Slang. Pitkä Saksan
sota tiili raskaasti kysymään Suomen voimia,
sekä väkeen että taloudellisiin oloihin nähden,
mutta toiselta puolen se ensi kertaa teki
suomalaiset tunnetuiksi muussa Euroopassa. Kristiina
kuningattaren holhoojain hallitus (1632-44) tuli
Suomelle tärkeäksi siitä, että silloin kreivi P i
e-tari Brahe ensi kerrau määrättiin Suomen
kenraalikuvernööriksi (vv. 1637-40) ; toistamiseen
hän oli sitten tässä virassa 1648-54. Monella
maassamme tehdyllä matkalla hän koetti
tutustua sen oloihin ja ryhtyi lukuisiin aloittcihin
vallitsevien epäkohtien poistamiseksi. Hallintoa ja
verotuslaitosta tarkastettiin ja uudistettiin; eri
jahtimestari ja vuorimestari asetettiin;
postilaitos pantiin kuntoon (1638) ; kulkuneuvoja
parannettiin; Helsinki siirrettiin uuteen paikkaan
(1640) ja kymmenkunta uutta kaupunkia
sisämaassa ja Pohjanmaalla perustettiin;
papinsaata-vain suorituksesta annettiin uusi asetus; sotaväen
asettamista järjestettiin j. n. e. Oikeudenhoitoa
valvoi Turun hovioikeus presidenttinsä, oppineen
Juhana Kurekin johtamana. Mutta
erittäinkin kreivi harrasti opetuslaitoksen
parantamista, perusti uusia kouluja ja ennen kaikkea
oman Turun yliopiston Suomelle (vihitty
15 p. heinäk. 1640). Yhdessä piispa
Rothoviuk-sen kanssa ryhdyttiin toimeen, jotta Raamattu
vihdoinkin kokonaisuudessaan suomeksi
painettaisiin, mikä tapahtuikin 1642. Näitä
hyödyllisiä toimia maan tilan kohottamiseksi häiritsi
kuitenkin melkoisesti se suunnaton 1 ä ä n i t y
s-laitoksen laajennus, johon Kristiina itse
hallituksen ohjaksiin tartuttuansa antautui, ja
joka erittäinkin Suomelle tuli tuntuvaksi. Kun
Kristiinan hallitukseen tullessa Suomessa oli
vain kaksi suurempaa läänitystä: 1 kreivikunta
(Raasepori) ja 1 vapaaherrakunta (Kemiö) oli
niitä hänen hallituksesta luopuessaan 9
kreivikuntaa (suurimmat Vasaborg, Raasepori, Pori)
ja 18 vapaaherrakuntaa (sirurimmat Kajaani ja
Kemiö), ja lisäksi vielä pari »nimellistä"
vapaaherrakuntaa, joiden omistajat eivät kuitenkaan
nauttineet kaikkia vapaaherran oikeuksia.
Yhteensä oli Kristiinan hallituksen lopussa n. 2/a
maasta ja V2 vakinaisista veroista annettu
lahjaksi, Pohjanmaa ja Käkisalmen lääni miltei
kokonaan. Seurauksena tästä oli, että suurin osa
talonpoikaisväestöstä oli vajoamaisillaan
aateliston alaiseen maaorjuuteen ja että kruunun verot
| sitä raskaammin painoivat muun väestön harti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
