Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
6 Suomi
ja Jyväskylään perustettiin ensimäinen
kansa-kouluopettajasemiuaari (1S63); 1858 siellä oli
avattu ensimäinen suomenkielinen alkeisopisto.
Käydessään Suomessa Aleksanteri II allekirjoitti
(30 p. heinäk. 1803) J. V. Snellmanin esittämän
suomen kielen asetuksen (ks. Kielimän
i-festi). Suuronmoisempi edistys alkoi kuitenkin
vasta sen jälkeen kuin valtiopäiviä alettiin taas
kutsua kokoon. Aluksi arvelivat jotkut
Suomenkin johtomiehet, etupäässä senaattori F.
Langen-skiöld, voitavan tulla toimeen kutsumalla kokoon
vain säätyjen valiokunta, ja 10 p. liuhtik. 1861
julkaistussa manifestissa käskettiin valitsemaan
12 miestä kustakin säädystä hallituksen kanssa
neuvottelemaan maan asioista. Mutta kun
tällainen toimenpide herätti arveluita ja
tyytymättömyyttä kaikkialla, niin tämä n. s. Tammikuun
valiokunta (ks. t.), joka kokoontui tammikuussa
1862, sai tehtäväkseen vain valmistaa ne asiat,
jotka kokoonkutsuttavilla valtiopäivillä
esitettäisiin. Nämä kokoontuivat 15 p. syysk. 1863,
ollen koossa 15 p:ään liuhtik. 1864;
avauspuheessaan hallitsija, joka itse oli saapunut
Helsinkiin, lausui aikovansa kutsua säädyt jälleen
kokoon kolmen vuoden perästä, mikä tapahtuikin.
Vv. 1863-64 valtiopäivillä m. m. hyväksyttiin
laki kunnallishallitusta varten maalla, joka 1865
vahvistettiin; viinanpoltto otettiin valtiolle, jota
koskeva laki ilmestyi 1866;
kansakoululaitokselle myönnettiin varoja, ja painovapauslaki
laadittiin (asetus 18 p;ltä heinäk. 1865). Ennen
seuraavien valtiopäivien kokoonkutsumista saatiin
J. V. Snellmanin toimesta, joka silloin oli
senaatin raha-asiain toimituskunnan päällikkönä,
jo hänen edeltäjänsä F. Langenskiöldin alulle
panema rahamuutos aikaan 1865. V:n 1867
valtiopäivillä hyväksyttiin uusi
valtiopäiväjärjestys, joka sai hallitsijan vahvistuksen 1869; sen
mukaan säätylaitos jäi entiselleen, mutta
aatelis-säädyn luokkajako poistettiin, vaalioikeutta sekä
vaalikelpoisuutta laajennettiin muissa säädyissä
ja valtiopäivien kokoontuminen säädettiin
määräaikaiseksi (joka 5 :s vuosi); hallituksen 1864
asettaman perustuslakikomitean valmistama uusi
hallitusmuotoehdotus sitävastoin jätettiiin
sikseen. Uusi kirkkolaki vahvistettiin 9 p. jouluk.
1868 ja julkaistiin 6 p. jouluk 1869; sen mukaan
yleisessä kirkolliskokouksessa tuli käsitellä
Suomen kirkon asioita, ja samalla kirkon yhteydestä
erotettiin koululaitos, jota johtamaan ja
valvomaan asetettiin koulutoimen ylihallitus (1869);
Vanhan Suomen lahjoitusmaat, joilla talonpojat
senaatin 1826 tekemällä päätöksellä olivat
joutuneet vain vuokramiehiksi, päätettiin hallituksen
välityksellä lunastaa (ks. Lahjoitusmaat).
1860-luvulla maatamme kohdanneet monet
katovuodet tuottivat paljon vaurioita; 1862 ja 1865
oli katoja, mutta kovin oli 1867. Suomen
väkiluku väheni v:sta 1866 v:een 1868 109,000:11a
hengellä. Hallitus ja yksityiset koettivat kaikin
keinoin lievittää puutetta, ja ulkomailtakin
saatiin avustuksia. Varsinkin J. V. Snellman
senaatin raha-asiain toimituskunnan päällikkönä
toimi tarmokkaasti tähän aikaan m. m.
hankkimalla lainan Rotschildin kauppahuoneelta; mutta
hän sai pian eron senaatista (1868) jouduttuaan
erimielisyyteen muutamien virkakumppaniensa
ja myöskin kenraalikuvernööri N. A d 1 e r b e r
gin (1866-81) kanssa. V:n 1872 valtiopäivillä
(Historia) ’ (»4
hyväksyivät säädyt hallituksen
kunnallishallituksen järjestämistä kaupungeissa koskevan
lakiesityksen, joka jouluk. 8 p. 1873 vahvistettiin ja
astui voimaan tainmik. 1 p. 1875. Seuraavien
1877-78 valtiopäivien päätöksistä oli tärkein
asevelvollisuuslaki (ks. Asevelvollisuus),
jonka johdosta entinen ruotujakolaitos kokonaan
loppui; täydellinen elinkeinovapaus saatettiin
voimaan asetuksella 31 p:ltä maalisk. 1879, ja
rahalaitos muutettiin kultakannalle (asetus 9 p:ltä
elok. 1877). Valtiopäivillä samoinkuin
muutenkin maassa oli kielikysymys käynyt yhä
kireäm-mäksi ja saanut aikaan jyrkän
puolueryhmityk-sen; ruotsinmieliset (ks. Ruotsalainen
puolue), jotka olivat enemmistönä aatelis- ja
por-varissäädyssä, tahtoivat pysyttää ruotsin kielen
entisessä valta-asemassaan, mutta
suomenmieliset (ks. Suomalainen puolue), jotka
olivat enemmistönä pappis- ja talonpoikaissäädyissä
ja joiden johtomiehenä oli Yrjö Koskinen,
vaativat suom. kouluja ja suomen kielen virallista
tasa-arvoisuutta ruotsin kielen rinnalla; näiden
välillä yritettiin L. Meehelinin johdolla
muodostaa n. s. liberaalinen puolue (ks. t.), joka
joulukuussa 1880 julkaisi ohjelmansa; mutta se ei
saanut laajempaa kannatusta, ja pian useimmat
sen jäsenistä liittyivät ruotsinmielisiin eli
„vii-kinkeihin". Kun Aleksanteri II auttaakseen
Balkanin kristityitä kansoja Turkkia vastaan
ryhtyi sotaan (1877-78), oli Suomen silloinen ainoa
sotajoukko, Suomen kaartikin, siellä
taistelemassa.
Aleksanteri I I I :n (1881-94) noustua
valtaistuimelle tapahtui Suomen hallitusmiehissä
useita muutoksia: kenraalikuvernööriksi
nimitettiin Adlerbergin sijaan kenraali, kreivi Fedor
Logginowits Heiden (1881-97),
ministeri-valtiosihteeriksi vapaaherra C. K. E.
Stjern-wall-Walleenin sijaan vapaaherra Teodor Bruun
(1881-88) ja senaattiin kutsuttiin 1882 Yrjö
Koskinen sekä L. Mechelin. Suomen kielen
parempaan asemaan saattamiseksi annettiin uusia
asetuksia 9 p. toukok. 1881 ja 29 p. jouluk. 1883
sekä 18 p. maalisk. 1886; useita suomenkielisiä
oppilaitoksia, jotka oli perustettu yksityisten
toimesta, otettiin valtion huostaan. Valtiopäivien
toiminta kehittyi entisestään siten, että niiden
väliaikaa lyhennettiin 5:stä 3:een v:een, jonka
johdosta niitä pidettiin 1882, 1885, 1888, 1891 ja
1894; 1885 ne saivat myöskin oikeuden tehdä
lakiehdotuksia. Säätyjen päätöksen mukaisesti
hyväksyi hallitus eriuskolaislain (16 p. marrask.
1889), jossa säädetään, että 21-vuotiaat henkilöt
saavat erota valtiokirkosta ja liittyä johonkin
muuhun protestanttiseen kirkkokuntaan; 1888
valtiopäivillä suostuttiin rakuunarykmentin
asettamiseen entisten tarkk’ampujapataljoonien
lisäksi; Suomen sotaväen rauhanaikainen
lukumäärä säädettiin 5,600 mieheksi. Liikeyhteyden
edistämiseksi rakennettiin useita uusia
rautateitä, ja 1884 asetettiin arkeologinen komissioni
muinaisjäännöksiä valvomaan. Uutta rikoslakia oli
jo kauan valmisteltu, ja 1888 valtiopäivillä se
hyväksyttiin, jonka jälkeen se joulukuussa 1889
julkaistiin käytäntöön pantavaksi; mutta ven.
taholta tehtyjen huomautusten johdosta, siinä kun
oli Venäjän oikeusjärjestyksen kanssa
ristiriitaisia kohtia, se jätettiin muutamien ven. ja suom.
miehistä asetetun komitean tarkastettavaksi, ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
