Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Historia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
608
Suomi
(Historia)
’ (»4
kun säädyt 1891 ja 1894 valtiopäivillä olivat
suostuneet muutamiin muutoksiin, valivisti
keisari sen uudelleen (21 p. hulitik. 1894). Tämä
seikka osoitti, että maamme oloja ja laitoksia
tahdottiin ruveta muodostelemaan enemmän
Venäjän olojen ja laitosten mukaisiksi samalla kuin
sen oikeuksia ja valtio-oikeudellista asemaa
ruvettiin arvostelemaan ja järkyttämään. 1880-luvulla
olivat muutamat ven. sanomalehdet ruvenneet
kirjoittamaan Suomen oikeuksia vastaan, ja 1889
lv. Ordin julkaisi „Suomen valloitus" nimisen
historiallisen teoksen, jossa hän tutkijan kannalta
koetti ajaa samaa katsantotapaa. Suomalaiset
tiedemiehet (J. R. Danielson, li. F. Ilermanson
ja L. Mechelin) osoittivat kyllä nämä väitteet
perättömiksi; mutta Venäjällä ne vaikuttivat
yleiseen mielipiteeseen ja vähitellen
hallitus-miehiinkin. V. 1891 asetettiin erityinen komitea
perustuslakien kodifioimista varten, jonka
esimieheksi määrättiin ministeri Bunge; jo edellisenä v.
oli asetettu 3 eri komissionia ven. ja suom.
miehistä, joiden kenraalikuvernööri Heidenin
esimie-hyydellä tuli valmistaa ehdotus Suomen posti-,
tulli- ja rahalaitoksen yhdenmukaistuttamiseksi
keisarikunnan laitosten kanssa. Tuloksena oli,
että Suonien postilaitoksen johto (1890)
alistettiin sisäasiainministerin sekä posti- ja
telegrafi-ylihallituksen alle. Nämä toimenpiteet saivat
aikaan maassa levottoman mielialan, mikä
näyttäytyi 1S91 ja 1894 valtiopäivillä. Aleksanteri III
lausui sen johdosta 28 p. helmik. 1891 päivätyssä
reskriptissä, että hän muuttamatta pitäisi
voimassa Venäjän hallitsijoiden vahvistamat
oikeudet ja privilegit; kodifioimishanke myöskin
raukesi, eikä muutoksia pantu enää toimeen hänen
hallituskautenaan. Nikolai 1 I: n (v:sta 1894)
ensimäiset hallitusvuodet kuluivat niinikään
rauhallisesti; mutta 1S98
venäläistvttämistoimen-piteet uudestaan alkoivat, saaden pian jyrkän
luonteen. Ministeri-valtiosihteerin C. W. v. D a e h n,
joka J. K. Ehrnroothin jälkeen oli ollut tässä
virassa (1891-98) ja pontevasti esiintynyt
Suomen oikeuksien puolesta, erosi kesäkuussa, eikä
virkaan nimitetty toista vakinaista, vaan
ministeri-valtiosihteerin apulainen V. N. Proeopé hoiti
sitä. F. Heiden oli jo tammik. 1897 eronnut
kenraalikuvernöörin toimesta, ja paikka oli
avoinna syksyyn 1898 asti, jolloin kenraaliluut
nautti N. Bobrikov (ks. t.) siihen
nimitettiin. Heinäk. 19 p. sam. v. annetussa keis.
käskykirjeessä kutsuttiin ylimääräiset valtiopäivät
seur. v:n tammikuussa kokoon muodostaakseen
Suomen asevelvollisuuslain keisarikunnassa
vallitsevien perusaatteiden mukaiseksi, ja kun ne
olivat kokoontuneet 19 p. tammik. 1899,
jätettiin niiden tarkastettavaksi ja lausunnon
antamista varten neljästä ven. ja kahdesta suom.
jäsenestä muodostetun komitean laatimat kaksi
ehdotusta, joiden mukaan Venäjän sotaministeri
tulisi määräämään vuosittain palvelukseen
kutsuttavien miesten lukumäärän ja Venäjällä
vallitsevat sotapalvelusta koskevat säännökset
ulotettaisiin Suomeenkin. Ennenkuin valtiopäivät,
jotka asiasta neuvottelivat suljetuissa istunnoissa,
joutuivat työnsä loppuun suorittamaan,
julkaistiin (18 p. helmik.) erään komitean, jossa
suomalaisia oli mukaua vain v. t.
ministerivaltiosih-teeri, laatima ja keisarin 15 p. helmik.
allekirjoittama n. s. helmikuun manifesti (ks. t.), jossa
valtiopäivien oikeuksia suuresti supistettiin ja
jonka säädökset olivat muutenkin ristiriidassa
Suomen valtio-oikeudellisen aseman kanssa.
Senaatti päätti sen heti julkaista, mutta teki
anomuksen, että se saisi tehdä yleisvaltakunnallisia
asioita koskevien lakimääräyksien
käsittelemiseksi lakiehdotuksen, joka jätettäisiin säätyjen
hyväksyttäväksi. Se ei kuitenkaan aiheuttanut
mitään muutosta, ja kun säätyjen puhemiehet
lähtivät Pietariin antaakseen Majesteetille
lakivaliokunnan laatiman ja säätyjen hyväksymän
samaa asiaa koskevan kirjoituksen, ei heidän
sallittu päästä keisarin puheille. Samoin kävi
Suuren lähetystön (ks. t.), joka aikoi antaa
522,931 kansalaisen allekirjoittaman adressiu.
Säädyt, jotka hajaantuivat toukok. lopulla,
valmistivat myöskin asevelvollisuuslakiehdotukseu.
jota ei kuitenkaan hyväksytty. Ven.
valta-kunnansihteeri. sittemmin sisäasiainministeri
V. v. Plehwe nimitettiin Suomen v. t.
ministeri-valtiosihteeriksi syksyllä 1899 ja 1 p. tammik.
1900 vakinaiseksi, jotapaitsi hänelle uskottiin
Helsingin yliopiston kanslerintoimi. V. 1900
tammikuussa kokoontuneet säädyt kääntyivät taas
keisarin puoleen saamatta anomuksillaan
kuitenkaan muutosta aikaan; lukuisain euroopp.
tiedemiesten ja kirjailijain allekirjoittama adressi ei
myöskään vaikuttanut mitään (ks.
Eurooppalainen adressi). Uusi asevelvollisuuslaki
julkaistiin 12 p. heinäk. 1901; mutta sen johdosta
syntyi hämminkiä, varsinkin kun asevelvolliset
nuorukaiset sangen lukuisasti jäivät kutsuntaan
saapumatta. V :sta 1901 hajoitettiin Suomen
asevelvollinen sotaväki, viimeksi Suomen kaarti
1905, jonka jälkeen maallamme ei ole ollut
ollenkaan omaa sotaväkeä; mutta sen korvaukseksi
oli Venäjän valtiorahastoon suoritettava
rahasumma, 10 milj. mk. Useita muitakin
määräyksiä annettiin; painovapautta supistettiin,
kokoontumisvapautta rajoitettiin, virkamiehiä kiellettiin
panemasta syytteeseen ilman heidän esimiestensä
suostumusta, kuvernöörin- ja muihin korkeisiin
virkoihin nimitettiin venäläisiä; 2 p. huhtik. 1903
kenraalikuvernööri sai kolmeksi vuodeksi
oikeuden karkoittaa ulkomaille ja Venäjälle
toiminnalleen haitallisina pitämiään henkilöitä. Puo
lueiden kesken oli syntynyt erimielisyyttä siitä,
miten oli suhtauduttava näihin toimenpiteisiin:
n. s. vanhat suomalaiset (ks. Suomalainen
p u o 1 u e) tahtoivat asettua mukautuvalle
kannalle, mutta nuorsuomalaiset (ks.
Nuorsuomalainen puolue) ja ruotsinmieliset (ks.
Ruotsalainen puolue) puolustivat
passiivista vastarintaa, liittyen n. s.
perustuslailliseksi puolueeksi. Kun eräs nuori virkamies
Eugen Schauman senaatin portailla oli
murhannut Bobrikovin 16 p. kesäk. 1904 ja kun
Plehwe-kin 28 p. heinäk. sam. v. ven.
vallankumouksellisten toimesta oli saanut surmansa Pietarin
kadulla, muuttui hallituksen suunta jonkun
verran lievemmäksi. Kenraalikuvernööriksi
nimitettiin ruhtinas I. Obolenskij, joka osoitti suo
peampaa menettelyä. Jouluk. 1904 kokoontuneet
säädyt laativat jälleen alamaisen anomuksen
laillisten olojen palauttamiseksi, saamatta
kuitenkaan nytkään muutosta aikaan. V. 1905
tapahtui äkkiä perinpohjainen käänne n. s. s u u
r-lakon kautta (ks. t.), joka syntyi lokakuun
lopulla. Keisari hyväksyi muutamien entisten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
