Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suoviljelys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
629 Suoviljelys
632
kelpoisuus pääasiallisesti on riippuvainen juuri
tästä kerroksesta.
Erilaisten suomaalajieu kemiallinen
kokoomus on myös sangen erilainen. Suomaa
sisältää viljelyksen kannalta tärkeimpiä aineita
seuraavat määrät ilmaistuna %:issa kuivasta
aineesta (A: Bremenin suoviljelyskoeaseman
laskelmia, B: Suomen suoviljelysyhdistyksen
laskelmia) :
Rahkaturve Sekaturve Mutasuoiurve
AB AB AB
KivennaiS]ii . . . . 2,o 1.» — 4.5 15,o 5,6
Tvppeä......l.o 0.» 2.o 1.16 2.5 2,5
Kalin......0.o4 O.oi O.i O.oi O.i 0,o5
Fosrurihappoa . . . O.07 0,07 O3 0,15 O.25 0,15
Kalkkia......0,25 0,4 l,o 0,» 4,o 1,4
Suomaassa esiintyvät kasvien ravintoaineet
ilmoitetaan kuitenkin tavallisesti kg:ssa haria
kohti 20 em:n syvyyteen, jolloin saadaan
seuraavat numerot:
Rahkaturve Mutasuoturve
AB AB
Typpel........ 2,500 1,200 12.500 7,500
Kalia.........100 tiO 500 150
Fosforihappoa...... 175 100 1.250 450
Kalkkia........ 625 600 20,0u0 4.200
Tilavuuspaino (m3:ltä) 125 75 250 150
Alempien tilavuuspainojen vuoksi ovat
ainemäärät prosenttilukuihin verraten pienemmät
suomalaisissa kuin saksalaisissa suomaalajeissa.
Viljeleminen aiheuttaa
ravintoaineenpitoisuu-teen tilavuusyksikköä kohti erinäisiä muutoksia,
mitkä ovat varsin tuntuvia, kun kivennäismaata
käytetään maanparannukseen. Suomen
suoviljelysyhdistyksen analyyseistä mainittakoon
seuraavat keskimääräluvut (lasketut ha:ia kohti 20cm:n
syvyydelle):
Viljelty mutasuo
Ilman savea Savettu
Kivennäisiä......................48.000 kg 222,000 kg
Typpeä........................8,200 „ 8.140 „
Kalia, kokonaismäärä..............660 „ 6.1H0 „
., , liukenevaa 4°/0:n suolahapossa . 180 „ 500 „
Fosforihappoa, kokonaismäärä . . . 820 „ 1,720 ,,
„ , liukenevaa4% 11 suolahapossa 140 „ 480 „
Kalkkia, kokonaismäärä......3.0K0 „ 8,540 „
„ , liukenevaa 4u/0:n suolahnpossa 2,080 „ 4,940,,
Saveamisen suuri merkitys suomaan kasvi-
ravintömäärän lisäämiselle käy tästä selvästi
ilmi.
Pohjan laadulla on myös suuri
merkitys soiden viljelemisessä. Keski-Euroopan suot
lepäävät suurimmalta osalta hiekkapohjalla, mutta
Suomessa 011, eritoten maamme etelä- ja
länsiosissa, pohjana aivan yleisesti savi, kun taas
hiekkapohja on pohjois- ja itäosissa vallitsevana.
Suokerrostumien vahvuus on vaihteleva.
Suomessa on suuri määrä korpisoita ja muita
suomaita, joissa on vain aivan matala
turvekerros, mutta syvempiä turvekerrostumia on
myöskin paljon. Pienet suot kumpuseuduissa voivat
usein olla syvempiä kuin laajat suoalat. 1-3 m:n
syvyinen turvekerros on varsin tavallinen, mutta
useinkin tavataan 6 m:n jopa syvempiä
kerroksia. Suurin Suomessa varmuudella todettu syvyys
011 10 m. Muissa maissa on syvyys suunnilleen
sama kuin Suomessa. On kuitenkin (esim.
Saksassa) todettu jopa 24 m:n syvyys.
Viljelyshistoriaa. Polttoviljelyksen
avulla, joka eräässä saks. asiakirjassa v:lta 1583
mainitaan vanhana menetelmänä, korjattiin eri-
toten 17 :nnellä ja 18:nnella vuosis. viljasatoja
Alankomaiden ja Luoteis-Saksan laajoilta
rahkasoilta. Parempien mutasoiden viljelemistä 011
varmaankin jo aiemmin harjoitettu
Keski-Euroo-passa, vaikkei tätä viljelystä varten silloin vielä
oltu kehitetty mitään erikoisia luonteenomaisia
menetelmiä. — Suomessa on s:tä harjoitettu
ainakin 1000 luvun alkupuolelta saakka.
Isonkyrön kirkkoherra Isak Brenner (ks. t.)
esiintyi Pohjanmaalla uranaukaisijana, ja jo
aikaisemmin lienee tämä viljelys ollut tunnettu
sekä Uudellamaalla että Savossa ja Karjalassa
Suonpoltto oli silloin tärkein menetelmä; sittem
min niin tärkeäksi käynyt saveaminen lienee
tullut meillä tunnetuksi vasta 1700-luvulla. S. on
kuitenkin saavuttanut suurempaa merkitystä
maanviljelyksessä vasta 1800 luvun myöhemmällä
puoliskolla, kun keinotekoiset lannoitusaineet
(n. s. apulannat) tulivat tunnetuiksi ja
saavuttivat yleisempää käyttöä. Vanhoja menetelmiä
on kehitetty, ja varsinkin suoviljelysyhdistykset
ja -laitokset sekä koeasemat ovat eri maissa
suuresti vaikuttaneet s:n vaurastuttamiseksi (ks
Suoviljelysyhdistykset).
Erikoisten viljelymenetelmien kellit
tämisellä on ollut s:lle suuri merkitys. Ikivan
haan alankomaalaiseen v e e n-v i 1 j e 1 v k s e e n
(veen = suo) liittyy polttoturpeen otto. Suota hai
kovat suuret kanavat, joita myöten polttoturve
kuljetetaan veneillä. Ylin, 50-90 em:u syvyinen
vähemmän lahonnut rahkakerros levitetään
paljastetulle hiekkapohjalle, 10-15 em :n paksuinen
hiekkakerros levitetään sen päälle, jonka jälkeen
pinta tasoitetaan hyvin ja lannoitetaan
voimakkaasti kompostilannalla. Tämän kalliin
menetelmän tekevät mahdolliseksi polttoturpeesta saatu
korkea hinta ja huolella hoidetun maan antamat
suuret sadot. Kosteussuhteiden järjestelyllä 011
suuri merkitys; jos vedenpinta kanavissa alenee
30 cm hiekkapohjan pintaa alemmas eli 1 m:n
viljelyksen pinnan alapuolelle, kuivaa kuohkea
maa piankin liiaksi.
Niinikään Alankomaista kotoisin olevassa
rahkasoiden polttoviljelyksessä,
jota ei enää harjoitettane alkuperäisessä muodos
saan, ojitettiin suo 1,» m:n syvyisillä viemä
reillä, joihin 1 m:n syvyiset, 30 111 :n päässä
toisistaan olevat ojat laskevat. Näihin ojiin koot
tiin vesi 60 cm:n syvyisillä, 4-6 m:n etäisyydellä
toisistaan olevilla pienemmillä ojilla. Suo
kuokittiin, poltettiin ja siinä viljeltiin etupäässä
tattaria, mutta myöskin ruista, kauraa ja
perunoita, kunnes maa 5-8 v:n kuluttua oli aivan
uuvutettu, minkä jälkeen se tarjosi vain laihan
laitumen lehmille ja eritoten lampaille. Kun suo
■di levännyt 25-30 vuotta, voitiin siitä taas
uudestaan polttamalla saada muutama viljasato.
Sittemmin polttoon yhdistettiin joko luonnollisen
lannan tai apulantain käyttö, joten menetelmä
tuli paljoa järkiperäisemmäksi kuin aiempi
ryöstöviljelys.
Uudenaikainen rahkasoiden vii
j e 1 y s (Fleiseherin. Tacken y. m. kehittämä
Bremenin koeasemalla) on kaikin puolin
järkiperäinen menetelmä, jota etupäässä noudatetaan
Luoteis-Saksassa ja jota yleensä voidaan
sovittaa rahkasoiden viljelyyn muissakin maissa.
Tämä menetelmä pyrkii ensi sijassa järjestele
mään kosteussuhteita, joita parannetaan purista-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
