Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Surkastuneet elimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
617
laiset). On väitetty sormi uhrin ainakin
joissakin tapauksissa tulleen vainajaa seuraa
maan pannun lesken tai palvelijan tilalle ja
veriuhrin lopulta sormiuhrin sijalle. Erittäinkin
Frazer olettaa surupuvun alkuaan
tarkoittaneen tuntemattomaksi tekeytymistä. Tosiasia
on, että jotkut miltei alasti käyvät
luonnonkansat käyttävät s.-pukua: esim. Uudessa
Guineassa naiset verhoutuvat täydessä surussa
kokonaan ruohopukuun ja miehet peittävät kasvonsa
suruharsolla. Tällainen oli Saksassa
Augsburgin tienoilla muodissa jo 1600-luvulla. S u r
u-väri on varsin yleinen ilmiö ja eri seuduilla
melko lailla vaihteleva: tumma, musta, mikä
värisävy kristittyjen keskuudessa jo aikaisin
kotiutui, kreikkalaisilla, roomalaisilla, Uuden
Pommerin asujamilla, Austraalian rannikolla,
keltainen vanhoilla egyptiläisillä, valkoinen
Keski-Austraaliassa, Kiinassa, Kamerunissa ja
muinoin Saksassa. Suruaika ja vainajain
muistojuhlat (ks. Hautaaminen) ovat
monilla seuduilla tavattavia; yksityinen suru kesti
Attikassa 30, Spartassa 12 päivää. Maan- ja
hovisuru julistetaan hallitsevan perheen
jäsenen kuoltua. Surulauluja esittivät jo
vanhat egyptiläiset, syyrialaiset ja kreikkalaiset
(katolilaisen kirkon requiem, ks. t.);
itkijä-vaimoja (ks. Hautaaminen) oli tai on
monilla kansoilla. [Wasmannsilorff, ..Die Trauer
um die Toten bei den versehiedenen Völkern"
(1885) ; K. Th. Preuss, „Menschenopfer u.
Selbst-verstiimmelung bei der Totentrauer in Amerika"
(„Festsehrift fiir A. Bastian", 1896) ; J. G.
Frazer, „On certain burial eustoms as illustrative
of the primitive tlieory of the Soul" (1899);
Zapperpt, „t)ber den Ausdruck des geistigen
Schmerzes im Mittelalter" (1854) ; W. Tegg, „The
last act beiug the funeral rites of nations and
individuals" (2:nen pain. 1878).] V. T. S.
Suruperlionen 1. suruvaippa (Vanessa
antinpa), mustanruskea päiväperhonen, jonka
kulmikkaat siivet ovat ulkoreunaltaan n. 4 mm
leveydeltä valkeankeltaiset. Tämän reunuksen
sisäpuolella on rivi sinisiä täpliä, etusiipien
etureunalla kaksi valkeankeltaisla täplää.
Siiven-kärkien väli 63-72 mm. -— Toukka musta,
kirjavanaan pieniä pisteitä ja suuria ruosteenpunaisia
selkätäpliä; vatsajalat ruosteenpunaiset. Elää
koivussa, haavassa, pajussa y. m. — Kotelo ruskea t.
harmaa; päässä kaksi terävää nystyrää, selässä
useita rivejä pienempiä nystermiä. — S. on
yleinen kautta Suomen. Lentelee elo-syyskuussa sekä,
talvehdittuansa imagona, jälleen touko-kesäkuussa.
Kuva ks. Perhoset, liitekuva Suomen
perii o s i a I. U. S-s.
Suruvuosi, se laissa määrätty aika, jonka ku
litessa leski (ks. t.) puolisonsa kuoleman jälkeen
ei saa mennä uusiin naimisiin.
Survinkone, kone, jolla muserretaan kiviä,
malmia t. m. s. useimmiten edelleen
hienonnettavaksi. S:ssa on vahvat (uurteiset),
vaakasuorassa asennossa olevat suorat valssit tai sitten
kaksi uurteista kartio- t. lieriömäistä, toisiinsa
nähden epäkeskeisesti asetettua valssia, joista
ainoastaan toinen on liikkuva. W. M’-o.
Survinlaitos, koneyhdistelmä, jossa ylös ja
alas liikkuvat survimet (petkeleet) hienontavat,
useimmiten veden seassa, malmia, kuonaa,
mineraalia t. m. s. W. W-o.
648
Survinmalmi, malmi, joka surviukoneessa
: iks. t.) hienonnetaan jälkeenpäin tapahtuvaa
rikastuttamista varten. W. W-o.
Survinmylly, laite viljan t. m. s.
karkea-jauhattamista varten etupäässä eläinrehuiksi,
vrt. M y 1 1 y. W. W-o.
Surya /surju], int. Vedu-runoissa esiintyvä
auringonjumalan nimi.
Sus ks. Siat ja Sika.
Susa /-».’-/ (elam. Suiun, ass. Susan 1.
Süsi, hepr. Silsan), Elämin ja muinaispers.
maakunnan Susianan pääkaupunki Ulai (Eulæus =.
Kariin?) joen varrella. Sen Süs nimiset rauniot
ovat. nyk. Sawür-joen itärannalla Dizfülista
lounaaseen ja sisältävät linnan, palatsien ja kaupun
gin jätteet. S. mainitaan Elämin
pääkaupunkina bab. nuolenpääkirjoituksissa n. v:lta 2700
alkaen ainakin Kyyroksen aikaan saakka.
Babylonian kassiittikuningas Kurigalzu valloitti sen
n. 1350 ja Assurbanipal hävitti sen G40 e. Kr.
Dareios 1 rakennutti S:aan palatsiu, jonka Arta
kserkses Longimanus korjautti ja jossa Aleksan
leri Suuri otti haltuunsa akhemenidien aarteet.
Kaupungin kukoistus jatkui arabialaisten valloi
tukseen saakka Omarin aikana, ja vielä 1200-lu
vulla se oli asuttu. Kirjallisia tietoja S:sta ovat
Loftusin 1851-52, Dieulafoy’n 1884-86 ja de
Morganin v:sta 1897 toimittamat kaivaukset vahvis
taneet ja lisänneet. Kaivausten tuottamat
löydöt, m. m. Babylonian kuningasten Manistusun
kirjaobeliski, Naram-Sinin voittopatsas ja Ham
murapin lakipatsas, ulottuvat vaskikaudelta ara
bialaisten aikaan. [Dieulafoy, „L’acropole de
Suse" (1888-93); Billerbeck, „Susa" (1893); Délé
gation en Perse, Mémoires (1900 ja seur.) ; Pii
let, „Le Palais de Darius Ier à Suse" (1914).]
K. T-t.
èusa [a’], piirikunnankaupunki Venäjällä.
Taka-Kaukaasiassa, Jelisavetpoljin kuvernemen
tin eteläosassa, Armeenian vuoristojen
pohjoisrinteellä 1,368 m yi. merenp., S.-joen varrella;
42,687 as. (1911), armeenialaisia ja tataareja, n.
puolet kumpiakin. — Harjoitetaan huomattavaa
matto- ja silkkiteollisuutta. — Oli v:een 1823
Karabaghin kaanikunnan (joka 1813 oli
joutunut Venäjälle) pääkaupunkina.
Susa ks. S o u s s e.
Susanin [ a’-], Ivan, ven. talonpoika, kotoi
sin Kostroman seuduilta, pelasti 1613 tsaariksi
valitun Mihail Romanovin hengen johtamalla
häntä etsivän puol. joukon harhaan, mutta sai
itse surmansa; sankarina m m. Glinkan
oopperassa „Henki tsaarin puolesta".
Susanna (hepr. sosannä = lilja), sankaritar
apokryfisessa kertomuksessa „Historia S :sta ja
Danielista": Kaksi juutalaista tahtoo vietellä
S:aa tämän mielien puutarhassa, mutta S. pysyy
uskollisena, ja kun ilkiöt sitten syyttävät S:aa.
paljastaa heidät Daniel. Tämän novellin
pääajatus on, että aviorikos on suuri synti ja että
Jumala enkeleinsä avulla pelastaa hurskaan. Sille
on vastine tarukokoelmassa tuhat yksi yötä (394).
Kertomus lienee kirjoitettu toisella vuosis. e. Kr.
alkuaan kreikaksi ja on säilynyt meille
apokryy-fisena lisäyksenä Danielin kirjaan kreik., lat..
syyr. ja myöhäisaramealaisessa asussa. S.-aihetta
on usein käsitelty kuvaamataiteessa. A. F. P-o.
Susi (Canis lupus), koiran sukuinen ja
kaltainen n. 110-125 cm pitkä petoeläin, on selkäpuo-
Suruperhonen—Susi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
