Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Svedja ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
685
Svedja—Sweet
iassaan, ..Diarium spirituale", S. ou kertonut
mitä hän vv. 1745-64 on nähnyt henkien
maailmassa, mitä vainajia tavannut ja mitä heidän
kanssaan keskustellut; tämä päiväkirja
painatettiin 1S44-5Ö.
S:n vakaumuksen mukaan ihminen on aina
elävässä yhteydessä henkien kanssa, vaikka
useimmat ihmiset eivät tiedä siitä mitään.
Ilmestyessään ihmisille henget vaikuttavat,
selittää S., ihmisen sisäiseen aistiin, mutta
vastaanottavalle ihmiselle tämä vaikutus pukeutuu
ehdottomasti siihen muotoon, että hän luulee
näkevänsä ne ulkopuolellaan aistillisessa muodossa;
niiden „puhe" on välitöntä ajatuksien siirtämistä
ihmisen mieleen, mutta ihminen käsittää sen
ehdottomasti ikäänkuin se olisi puhuttua
inhimillistä kieltä. S. kuvailee hyvin
seikkaperäisesti yliaistillisen maailman oloja. Ihmiset, tahi
ainakin useimmat heistä, eivät kuoltuaan joudu
suoraan taivaaseen eikä helvettiin, vaan
henkimaailmaan, joka on jonkinmoista välitilaa. Sen
oloja S. kuvaa aivan samanlaatuisiksi kuin
aistillisen maailman; sielläkin asutaan
kaupungeissa vuorien, laaksojen ja puutarhain
keskellä. käytetään loistavia tai ryysyisiä ja
likaisia vaatteita, ruokia ja juomia, solmitaan
henkisiä avioliittoja j. n. e. Helvettiä hän kuvaa
pääasiassa vanhanaikuiseen, aistilliseen tapaan.
Itse taivaassakin jatketaan samanlaisia toimia
kuin maan päällä. S. kertoo saaneensa nähdä,
miten v. 1757 tapahtui henkimaailmassa
„viimei-nen tuomio", jonka kautta toisia henkiä
siirrettiin taivaaseen, toisia helvettiin. Sen
tapahtuman kautta perustettiin myöskin varsinaisesti
..Uusi Jerusalem", se henkinen kirkko, jonka
tuloa S. arveli olevansa kutsuttu julistamaan.
Seuraavina vuosina hän toisinaan kirjoittaa
näkevänsä „joka päivä", miten Jumala yhä
valmistelee „uutta taivasta"; mikäli tämä „uusi
taivas" valmistuu, sikäli uusi kirkko toteutuu
myöskin maan päällä. — S:n teologia poikkeaa
tärkeissä kohdissa kirkon opista. M. m. hän
hylkää kolminaisuusopin kirkollisessa muodossa.
Jumala on yksi olemukseltaan ja yksi persoona;
tämä yksi Jumala on Jeesus Kristus. Jumala
on tosin ilmestynyt kolmella tavalla. Luojana,
Kristuksena ja Pyhänä Henkenä. Niinikään S.
hylkää opin lunastuksesta Kristuksen
sijaiskärsi-misen nojalla. — Kuuluisia ovat muutamat
kertomukset S:n osoittamasta hämmästyttävästä
selkeänäköisyydestä; miten hän, eräiden
henkilöiden pyynnöstä, hankki vainajilta,
henkimaailmasta, tietoja muutamista asioista; miten
hän kerran, äsken saavuttuaan Englannista
Gööteporiin, siellä näki ja tarkasti kertoi, kuinka
samaan aikaan tulipalo raivosi Tukholmassa,
y. m. Mutta niin suurta huomiota kuin nämä
kertomukset ovatkin herättäneet, ei ole
yhdestäkään tapauksesta olemassa mitään läsnäolleen
-ilminnäkijän laatimaa tarkkaa kertomusta.
Muutamat aikalaiset vain kertovat niitä kuulopuheiden
mukaan, vakuuttaen kyllä saaneensa tiedon
luotettavilta henkilöiltä; mutta eri kertojat
-kertovat samaa tapausta hyvinkin eri tavalla. Siis ei
yksikään näistä tapauksista ole todistettu niin
epäämättömästi kuin nykyaikana vaaditaan, jotta
jokin tämänlaatuinen ilmiö tunnustettaisiin
varmaksi tosiasiaksi.
S. ei itse ryhtynyt mihinkään toimiin perus-
taakseen uutta ulkonaista kirkkokuntaa. Hän
arveli, että kaikkien eri kirkkokuntien jäsenet
saattoivat kuulua hänen „uuteen kirkkoonsa" eli
..uuteen Jerusalemiin", muodostamatta mitään
erityistä järjestöä. V:sta 1787 alkaen hänen
kannattajansa, „svedenborgilaiset", rupesivat
perustamaan omia seurakuntia Englantiin,
Ame-riikkaan, sittemmin myöskin Ruotsiin y. m. Hei
dän „Uusi kirkkonsa" 1. „Uuden Jerusalemin
kirkko" on vielä olemassa; siihen kuulunee
nykvänsä kaikkiaan lähes 200 pientä
seurakuntaa ja se koettaa innokkaasti levittää
mielipiteitään. Sen sisässä on kuitenkin ilmaantunut eri
mielisyyttä niiden välillä, jotka pitävät S:n
teoksia ankarassa merkityksessä innoitettuina,
ja niiden, jotka vain pääasiassa yhtyvät hänen
aatteisiinsa, mutta eivät pidä hänen
kirjoituksiaan erehtymättöminä. — S:n käsikirjoituksia
sekä hänen elämäänsä ja toimintaansa koskevia
asiakirjakokoelmia ovat julkaisseet m. m.
Tiibin-genin yliopiston kirjastonhoitaja I. F. Iinm. Tafel
sekä ameriikkalainen, svedenborgilaisen
seurakunnan pappi R. L. Tafel. Ameriikan ja
Englannin „Uuden kirkon" kustannuksella on Tukliol
massa julkaistu suuri, valokuvauksellisesti
monistettu facsimile-painos hänen jälkeenjääneitä
käsikirjoituksiaan. ,,Autographa" (9 os., 1849-70),
V:sta 1907 alkaen ilmestyy Ruotsissa uusi,
tieteellinen painos hänen luonnontieteellisiä
kirjoituksiaan, „Opera quiedam aut inedita aut
obso-leta de rebus naturalibus" (ilmestynyt 3 os.).
[Worcester, „Life and mission of E. S." (1886) ;
U. S. E., ,,E. S., the spiritual Columbus" (1877,
myös ruots.) ; Sundelin, „Svedenborgianismens
historia i Sverige" (1886, — kirkolliselta
kannalta) ; Stroh, „Grunddragen af S:s lif" (1908);
Holmquist, „Från S:s ungdom och första stora
verksamhetsperiod" (1909), sama, „Frän S:s
naturvetenskapliga och naturfilosofiska period"
(esitelmä, Suomen kirkkohistoriallisen seuran
vuosikirja 1913) ; Larnm. „S., en studie öfver
hans utveckling tili mystiker och andeskädare"
(1915, — sangen ansiokas tutkimus S:n
mielipiteiden kehityksestä).] A. Gr.
Svedja = Syrjä (ks. t.).
Sveelinck, Jan Pieters (1562-1621),
alankoni. säveltäjä, Zarlinon oppilas. Toimi urkurina
Amsterdamissa v:sta 1580. Sävelsi psalmeja y. m.
kuorolauluja sekä urkuteoksia, joiden alalla S. on
Bachin huomattavimpia edeltäjiä. S:n oppilaita
olivat useimmat silloiset pohjois-saks.
urkutaitei-lijat. Hänen kootut teoksensa (10 nid.) julkaisi
Seiffert 1895-1903. I. K.
Sveessi (kesk. lat. suècus = ruotsalainen),
ruot-sinkiihkoinen.
Sweet [suit], Henry (1845-1912), engl.
kielentutkija, v:sta 1901 fonetiikan opettajana
Oxfordin yliopistossa; julkaissut tärkeitä
tutkimuksia useain eläväin kielten (esim. englannin,
tanskan, ruotsin, venäjän, portugalin)
ääntämisestä sekä oivallisia fonetiikan oppikirjoja;
mainittakoon vain „Handbook of phonetics" (1877),
„Primer of phonetics" (1890, 2:nen pain. (1902),
,,Elementarbuch des gesproehenen English" (1885.
3 :s pain. 1895). Englannin kielihistoriaa ja kieli
oppia käsittelevät m. m.: ,,A history of english
sounds" (1874, 2:nen laajennettu pain. 1888),
„A new english grammar" (1, 1892; II, 1898).
Teoksessaan ,,The history of language" (1900) hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
