Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Svendsen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
715
Sverige—Swertschkoff
716
0. N. Sverdrup.
ja oli ajauduttaessa 189:1-96 Pohjois-Jäämeren
halki „Frara"in kapteenina sekä retkikunnan
johtajana Nansenin lähdettyä
laivasta suksimatkalle.
Tälliiin marrask. 1895
.,Fram" saavutti
pohjoisimman kohdan, 85°55 ’/s’
pohj. lev., minne mikään
laiva on päässyt. Vv.
1898-1902 S. johti toista norj.
naparetkikuntaa, joka
„Fram"illa koetti
tunkeutua Grönlannin
luoteisrannikolle, mutta
epäsuo-tuisain jääsuhteiden takia
oli pakotettu
suuntaamaan tutkimuksensa
Jonesin-salmen ja
Elles-me-ren-maan länsipuolella
oleviin, kokonaan
tuntemattomiin seutuihin. Siellä löydettiin ja
tutkittiin m. m. kolme suurta saarta, joille
annettiin niiniksi Axel Heibergin, Ellef Ringnesin
ja Amund Ringnesin maa. Retkikunnan vaiheita
ja tutkimuksia S. kuvaa matkakertomuksessa
..Nyt land" (1903; suom. „Uusia maita", 1904).
Sittemmin S. toimi plantaasinomistajana
Kuhalla, valaanpyytäjänä Alaskan vesillä y. m.
sekä lähti 1914 „Eelipse"llä Venäjän hallituksen
toimesta etsimään jossakin Siperian
pohjoispuolella kadoksiin joutuneita ven. Brusilovin ja
Rusanovin naparetkikuntia. S:n retkikunta oli
varustettu kahdeksi v:ksi. E. E. K.
Sverige [sviirje] ks. Ruotsi.
Sverker, Ruotsin kuninkaita.
1. S. I 1. vanhempi (k. 1155) oli vanhaa,
mahtavaa ylimyssukua Itä-Göötanmaalta (,.Njalin
tarinassa" mainitaan jo n. 1000 Ruotsissa eräs
nähtävästi samaa sukua oleva Kaarle
Sverkerin-poika, joka tekee viikinkiretken Suomeen) ja
valittiin n. 1130 kuninkaaksi, tullen vähitellen
tunnustetuksi suurimmassa osassa Ruotsia. Hänen
aikanansa vakiintuu katolinen oppi Ruotsissa;
piispanistuimia oli nyt (paitsi Skarassa)
ainakin Linköpiugissä ja Upsalassa, ehkä muuallakin,
ja 1152 piti paavin lähettiläs Nicolaus Albalainen
Linköpingin tunnetun kirkolliskokouksen.
Luostareita perustettiin. S. oli naimisissa tansk.
kuninkaanpojan Maunu Niilonpojan lesken
Rikissan kanssa ja isäpuoleltaan S:ltä tämän
poika Knuut Maununpoika hakee apua sodissaan
kilpailijaansa Sven Gratea vastaan. Sven tämän
johdosta tekee sotaretken Smålandiin. S:n
surmasi hänen tallirenkinsä jouluaamuna
kirkkomatkalla, luultavasti 1155 (t. 1156). Näitä
levottomia oloja käytti nähtävästi hyväkseen Eerik IN
Jedvardinpoika tullakseen tunnustetuksi
kuninkaaksi Sveanmaalla.
2. S. II 1. nuorempi (k. 1210), edellisen
pojanpoika, Kaarle Sverkerinpojan poika,
pelastui lapsena isänsä tullessa surmatuksi 1167 äitinsä
Kristiinan kanssa Tanskaan ja tunnustettiin
Knuut Eerikinpojan kuoltua 1195 Ruotsin
kuninkaaksi. Kirkon kannatusta S. koetti voittaa
myöntämällä kirjeellä 1200 kirkon miehille oman
tuomio-oikeuden ja vapauden maallisista veroista.
V. 1208 kuitenkin kuningas Knuutin poika Eerik
nousi kapinaan ja voitti täydellisesti Lenan
taistelussa S:n, jonka täytyi uudestaan paeta suku-
laisten luo Tanskaan. V. 1210 S. tanskalaisten
avulla yritti voittaa kruununsa takaisin, mutta
joutui nytkin tappiolle Gestilrenin taistelussa,
jossa itse kaatui. Hänen poikaansa Juhana
Sver-kerinpoikaan sammui Sverkerin kuningassuku
1222. K. G.
Sverre Sigurdinpoika (1151-1202), Norjan
kuningas, kasvatettiin Fär saarilla ja vihittiin
papiksi, mutta saapui 1176 Norjaan, väittäen
olevansa kuningas Sigurd Mundin poika. S. asettui
n. s. birkebeinien johtajaksi ja tunnustettiin 1177
Nidarosin käräjillä kuninkaaksi. Kuitenkin kului
vielä kaksi vuotta alinomaisissa vaaroissa ja
vaivoissa, kunnes hän 1179 voitti nuoren kuninkaan
Maunu Erlinginpojan joukot lähellä Nidarosia.
ja sota loppui vasta Maunun kaaduttua 1184.
Nyt vasta oli S n kuninkuus lujalla pohjalla,
mutta sisällisiä riitoja yhä kesti varsinkin
mahtavaa kirkollista puoluetta, bagleja. vastaan,
joiden johtajana oli Oslon viekas piispa Nicolaus.
S. julistettiin kirkon pannaan, ja koko maa
interdiktiin. mutta siitä huolimatta kuningas
väsymättä jatkoi taistelua kuolemaansa asti
kukistaaksensa kirkon ylivallan ja
vahvistaaksensa kuningasvaltaa, mikä myös hänelle onnis
tui. Epäillä sopii, oliko S., niinkuin väitti,
kuninkaanpoika, mutta elämäntyöllään hän osoitti
ansaitsevansa kuninkaanistuimen. K. G.
Swertschkoff [svertslcofj, Wladimit
(1821-88), ven.-suom. taiteilija, syntynyt
Loviisassa, Suomessa palvelleen ven.
kenraaliluutnantin poika; oli alkuaan sotilasuralla, jolta erosi
1842. Alkuopetuksensa taiteen alalla S. sai Th.
Legleriltä Turussa ja P. A. Kruskopfilta
Helsingissä, jatkoi sitten opintojaan Pietarin
taideakatemiassa ja 1844-46 Italiassa, varsinkin Roo
massa liistoriamaalari v. Mollerin johdolla, sekä
1847-48 Miinchenissä, jossa hän Nikolai I:n
tähden suorittamallaan kaksintaistelulla saavutti
keisarin suosion. Keisaria varten S. maalasi v:n
1854 sotatapauksia Suomesta sekä eräiden
maamme puolustuksessa kunnostautuneiden
henkilöiden muotokuvia (Helsingin keis. palatsissa).
Pietarissa S. 1855 julkaisi venäjän- ja
ruotsinkielisen kivipainosalbumin »Luonnoksia sodasta
Suomessa 1854" ja sai sam. v. Pietarin
taideakatemian suuren kultamitalin ynnä sen mukana
annetun 6-vuotisen matkastipendiu: jolla hän
1856-62 harjoitti opintoja Miinchenissä
sotakuvaaja P. v. Kessin ja sittemmin Pariisissa
Th. Couturen johdolla. S. teki 1860-luvun alussa
vanhojen mestarien tauluista jäljennöksiä
(Aleksanteri II lahjoitti 1S66 niitä 7 Suomen
taideyhdistykselle; niistä on myös lukuisa kokoelma
Turun taidemuseossa). Saatuaan Miinchenissä
vaikutusta Ludvik I:n ajoilta kukoistukseen
kohonneesta lasimaalauksesta S. perusti 1867
Schleiss-heimiin kuuluisaksi tulleen
lasimaalausate-lieerin, jossa työt suoritettiin sekä hänen omien
että muiden taiteilijain kartonkien mukaan ja
jossa valmistettiin tilauksia Pietarin, Moskovan.
Berliinin, Lontoon y. m. kaupunkien yksityisiin
ja julkisiin rakennuksiin. Näistä koristeellisen
loistavista teoksista, jotka ilmaisevat
Miinchenissä vallinnutta värikästä renesanssitvyliä. anta
vat hyvän näytteen S:n Turun tuomiokirkkoon
lahjoittamat värilliset ikkunat (..Kaarina
Maununtytär luopuu kruunustaan", sijoitettu
Karkaisten kuoriin 1870-71, sekä „Kustaa II Aadolf
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
